Stressi on ärsyttävä mörkö, joka taklaa minut
aika ajoin ja vetää mukanaan mutaan möyrimään. Nyt loman jälkeen kyseinen
peikko ei onneksi hihhuloi luonani, mutta yleensä se löytää jossain
vaiheessa tiensä takaisin. Tällä kertaa olen kuitenkin varustautunut ja
päättänyt käyttää yhä paremmin kissoja suojakilpenäni. Faktahan on, että silkkiset
ragdollit ovat kautta aikojen jahdanneet mörököllit tiehensä omistajiensa elämästä.
Karhean kielen lipaisu on saanut taivaan taas selkenemään, ja
viiksikarvojen kutitus kasvoilla on tuonut esiin auringon. Lisäksi olen
varmistanut hyvien fiilisten valta-aseman hankkimalla Nupun ja Jujun lisäjoukoiksi tällaisen monsterin:
 |
| Diili on se, että pyydystän mieltäni vaivaavat huolet paperille. Sitten sujautan lappusen monsterin kitaan, ja Nuppu varmistaa, ettei otus sylkäise huoliani päiväpeitolle vaan purekselee suunsa tyhjäksi. |
Sen lisäksi että kissat karkottavat
negatiivisuutta ihan vain olemassaolollaan, ne osaavat myös antaa hyviä vinkkejä
stressin hälventämiseen:
Ensinnäkin kannattaa nukkua riittävästi:
 |
| Erityisen hyvin tutiminen toimiin silloin, kun voi painautua hupsun tai tosi höpsön ystävän kylkeen. |
Toisekseen täytyy muistaa, ettei peiton alle piiloutuminen ratkaise pidemmän päälle mitään:
 |
| Mutta jos murjotus muuttuu mukavaksi muumioleikiksi, se on ilman muuta hyväksytty stressintorjuntatapa! |
Kolmanneksi vielä tämä kultainen sääntö: Hyvälle ystävälle voi kertoa mitä vain, ja yhtäkkiä isoistakin möröistä voi tulla ainakin hiukkasen pienempiä ja säyseämpiä.
 |
| Voi vain olettaa, ettei kiipeilypuun yläkorista tule kiistaa vähään aikaan tämän lämminhenkisen keskustelun jälkeen. |
