Thilia Thalia, Juju!

Viimeinen työviikko ennen kesälomaa alkaa olla lopuillaan, ja hyvä niin, sillä ulkoinen habitukseni on alkanut rähjääntyä entistä zombimmaksi. Tämän olen päätellyt paitsi peilikuvastani myös siitä, että Nuppu on ottanut tavakseen istua aamuisin vessapöntöllä katsomassa, kun meikkaan. Se tökkii minua vähän väliä tassuillaan ja inahtelee ohjeita runsaampaan valokynän käyttöön. 

Neiti osallistuu kärkkäästi myös työläiszombin vaatettamiseen. Välillä Nupun ahkerat
viittomiset eivät ole auttaneet, ja silloin sen on ollut pakko roikkua hameessani
kynsin ja hampain, jotta tajuaisin vaihtaa ylleni jotain mairittelevampaa.

Olen todennut, ettei tässä nuhjukonkurssissa auta enää mikään muu kuin kesälaidun, raitis ilma, sikeät unet ja uudet, uljaat seikkailut. Lentokone kuljettaakin meidät viikon päätteeksi niitä kohti, ja kissoilla pyörähtää käyntiin iki-ihana leirikoulu oman, rakkaan mummin kanssa. Mutta mihinkäs me Nupun ja Juitsin nöyrät palvelijat olemmekaan lähdössä? Koska hyvistä veikkauksista huolimatta kukaan ei saanut tolkkua Nupun epämääräisestä kuva-arvoituksesta, Juju astuu nyt estradeille useammankin vihjeen kera. 

 

No mutta Juju Joyce… Nuppu antoi toissapäivänä melkein identtisen viiden pisteen vihjeen! 

”Jaa. Pöh. No tässä helpompi, neljän pisteen vihje: siinä maassa
vingutetaan paljon tällaista ulvotuslaitetta, joka emollakin on.”

”Kolmen pisteen vihje: Maailman pisimmät viikset… Maailman hassuimmat tassut…
Ja kyseisessä maassa tehdään samannimistä juomaakin, josta emo ei yhtään tykkää.
Iskä saattaa sitä jopa maistaakin.” 

”Kahden pisteen vihje: Nuppu tahtoo kohteesta tuliaiseksi smaragdeja,
vaikka emo yritti selittää, ettei saaren lempinimi suinkaan vihjaa jalokiviin.” 

 

”Yhden pisteen vihje: Tässä maassa asustaa leprekauneja, jotka luultavasti tanssia tepsuttavat
sateenkaaren päähän ja löytävät Jujulle padan täynnä kultaa. Ei hullumpi tuliainen sekään!” 

Kuka ehtii arvata ensimmäisenä oikein? :)

Möröt, monsteri ja räggärit

Stressi on ärsyttävä mörkö, joka taklaa minut aika ajoin ja vetää mukanaan mutaan möyrimään. Nyt loman jälkeen kyseinen peikko ei onneksi hihhuloi luonani, mutta yleensä se löytää jossain vaiheessa tiensä takaisin. Tällä kertaa olen kuitenkin varustautunut ja päättänyt käyttää yhä paremmin kissoja suojakilpenäni. Faktahan on, että silkkiset ragdollit ovat kautta aikojen jahdanneet mörököllit tiehensä omistajiensa elämästä. Karhean kielen lipaisu on saanut taivaan taas selkenemään, ja viiksikarvojen kutitus kasvoilla on tuonut esiin auringon. Lisäksi olen varmistanut hyvien fiilisten valta-aseman hankkimalla Nupun ja Jujun lisäjoukoiksi tällaisen monsterin:

Diili on se, että pyydystän mieltäni vaivaavat huolet paperille. 
Sitten sujautan lappusen monsterin kitaan, ja Nuppu varmistaa, ettei otus 
sylkäise huoliani päiväpeitolle vaan purekselee suunsa tyhjäksi.

Sen lisäksi että kissat karkottavat negatiivisuutta ihan vain olemassaolollaan, ne osaavat myös antaa hyviä vinkkejä stressin hälventämiseen:

 Ensinnäkin kannattaa nukkua riittävästi:

Erityisen hyvin tutiminen toimiin silloin, kun voi painautua hupsun  tai tosi höpsön ystävän kylkeen.

Toisekseen täytyy muistaa, ettei peiton alle piiloutuminen ratkaise pidemmän päälle mitään:

Mutta jos murjotus muuttuu mukavaksi muumioleikiksi,
se on ilman muuta hyväksytty stressintorjuntatapa!

Kolmanneksi vielä tämä kultainen sääntö: Hyvälle ystävälle voi kertoa mitä vain, ja yhtäkkiä isoistakin möröistä voi tulla ainakin hiukkasen pienempiä ja säyseämpiä.

Voi vain olettaa, ettei kiipeilypuun yläkorista tule kiistaa
 vähään aikaan tämän lämminhenkisen keskustelun jälkeen.