Lössöisen syksyn aikana ehdin monta kertaa toivoa kunnon talvea. Jos vuorokauden sääennusteessa näkyi edes pieni toivonpilkahdus lumisateesta, kurkistelin iltaisin vähän väliä sälekaihdinten välistä pihalle ja tuskailin, kun maa pysyi mustana ja celsiukset koholla. Nyt mittarin dipattua hurjasti miinukselle olen pitänyt huolta siitä, etten vahingossakaan vikise kylmyydestä.
Nuppu tietää, että viileydeltä välttyy, kun hohkaistaa tassupedin riittävän lämpimäksi.
Olen pysynyt päätöksessäni enkä ole napissut kohmeudesta edes silloin, kun varpaiden sijaan villasukissani on värjötellyt kymmenen jouluaterialta jääkaappiin unohtunutta hernettä. Apu on nimittäin lähempänä kuin kukaan osaisi edes kuvitella. Onhan meillä kotona kaksi ihanan karvaista varpaanlämmitintä:
Kuinka moni ajatteli, että rakensin aasinsiltaa Nuppuun ja Jujuun? Ei, kattimattilaiset eivät pidä lainkaan emon kohmettuneista koivista, vaan sinivarpaita elvyttämään tarvitaan kaksi nukkaista kauratyynyä.
Kissojen mielestä apina on hyvä lämmitin tällaisenaan, koska se on näemmä käynyt nyhtämässä Nupusta ja Jujusta itselleen kakkosturkin.
Nalle sen sijaan joutui vähäkarvaisempana mikroon vesikipon kanssa. Se pyöri aikansa lautasella ja keräsi itseensä kosteaa lämpöä, jotta kykenisi ihmeisiin eli herättämään varpaani ikiroudasta.
Lisäksi teddypoika kävi vielä lämpöpuhalluksessa ja kirkasvalohoidossa. Jos näillä eväillä ei yhtä huurteista kissaemoa lämmitetä, niin ei sitten millään.
Olen hymissyt autuaana, kun olen hakenut komerosta ekstrapeiton ja käpertynyt sen alle sohvalle Netflixiä katsomaan samalla, kun nalle ja apina ovat tekohengittäneet lämpöään jalkateristä törröttäviin jääpalikoihini. Sitä mukaa, kun veri on alkanut taas virrata, sohvalle on soljunut myös muuta porukkaa, mm. lämmöstä nautiskelevia ragdolleja. Talvi-illan idylliin ei siis aina tarvita suloisesti rätisevää takkaa, vaan mikrotettu kauranalle voi ajaa saman asian.
Nallen lämpö sai Nupunkin nauramaan näin riehakkaasti! Talvi se on sitten ihanaa aikaa, vai mitä kaverit? =)
Nupun vuosi 2016 on alkanut ennenkuulumattoman energisesti. En tiedä, onko ulkoa sisätiloihinkin hiipinyt kirpsakkuus saanut sen töppösiin liikettä, vai siintääkö nöpönenäneitosen simmuissa jo haavekuvat kesällä järjestettävistä räggärihäistä. Nupun tuntien se haluaa ylleen vartaloahyväilevän prinsessapitsiluomuksen, joten kiinteyttävä liikunta on noussut syystäkin sen ykkösharrastukseksi.
Olen vähän Nuppua varoitellut, että mihinkään hirmuisen suuriin myötäjäisiin ei ole varaa,
mutta ehkä sulhanen voi piffata vaikka jousikvartetin ja herkkämasukissojen kerroskakun.
Mahtavinta tässä kaikessa on, että vanhat lempparipuuhat kuten tassun nörkkääminen ja fanaattiset peffapesut tuntuvat jääneen vuoden 2015 painajaisiksi.
Nyt on mielessä lähinnä se, millaiset posliiniastiastot nuoripari haluaa ja kummoiset koristeet juhlapöytään asetellaan. Miten olisi jotkin vähän kesäisemmät?
Tassut ovat kuitenkin edelleen merkittävässä roolissa sporttimisumme elämässä. Se ei harrasta punnerruksia, etutassuilla seisontaa tai kahvakuulan heiluttelua (onneksi!), mutta Nupun bravuuri on laji, jossa se makaa sängyn alla kyljellään ja täppäilee tassuillaan ohikulkijoiden sukkia.
Yleensä tassua ei näy ollenkaan tai tarkimmat voivat huomata vain pienen pullistuman peitossa. Mutta kun tassu iskee, se iskee kuin kynnetön salama!
Muistaako joku muuten vielä 90-luvulta viihdeohjelman nimeltä Speden Spelit? Olen varma, että Nuppu olisi päässyt kisaamaan studioon missitrikoissa ja päihittänyt kaikki reaktionopeutta testaavassa pelissä, jossa piti painaa välkkyviä valoja oikeassa järjestyksessä.
Koska HIITtaaminen (high-intensity interval training) on nykyään niin trendikästä, olen suostunut tehostamaan Nupun täppäilyä hupparini naruilla. Kun ne viuhuvat houkuttelevasti sängyn vieressä, Nuppu joutuu tekemään töitä molemmilla etutassuillaan. Välillä se kellottaa aivan selällään, joten huomaamattaan sen tulee tehtyä myös iso määrä vatsarutistuksia. Eipähän pömppis sitten juhannuksena pingota pilalle Nupun pitsiunelmaa.
Hiiop! Sieltä se koko kissa nousee silkalla lihasvoimalla hupparinnarun perään.
Sitten alkaa nauhajumppa, jossa treeniä saavat myös emon niskalihakset. Nupun vieressä kyykkiessä reidetkin kuntoutuvat. Mikäs sen parempaa!
Viileät pakkaskelit ovat saaneet vipinää myös pikkuiseen poitsukissaani, eikä se suinkaan aina ole kehräävä ja lämmin syliperuna. Juju harrastaa agilityä päivittäin, ja olemme viritelleet esteistämme jo kokonaisen radan:
Poing-poing-pupusellemme ei mikään kuitenkaan riitä, vaan se kaipaa myös muita liikunnallisia leikkejä, kuten kuurupiiloa – tietenkin vain ja ainoastaan emon kanssa. Menen siis kuuliaisesti esimerkiksi oven taakse ja kurkistan sieltä Jujua. Kun katseemme kohtaavat, vilahdan kokonaan näkymättömiin. Hetken kuluttua kurkistan taas Jujua, joka vaanii minua jo valppaasti. Juju hiipii koko ajan peppu heiluen lähemmäs, kunnes se lopulta ponkaisee luokseni ja naukaisee niin, että oikeasti säikähdän ja alan nauraa. Ja mikä hassuinta, Jujukin nauraa!
Mies väittää, että olen taas viettänyt liikaa aikaa kissojen kanssa ja on muka hyvä, että arki alkoi, mutta kyllähän kuka tahansa normaali kissanomistaja näkee, milloin omaa kissaa naurattaa!
Tässä Jujua ei naurata, vaan se narauttaa Nupun piilosta!
Leikki jatkuu pitkään samanlaisena, paitsi piilot tietysti vaihtuvat ja välillä minut säikäyttää vieraileva tähti Nuppu Nöpperssön!
Lopuksi vaihdamme rooleja niin, että minä etsin Jujua ja se pakenee kuin viimeistä päivää. Yleensä se kirmaa kiipeilypuuhun ja raapii sitä korvat villisti formula-asennossa. Kun saan pikkuisen höppänäni vihdoin kiinni, se kömpsähtää puunoksalle ja vaatii loppuyhteenvetosuukot ja lupauksen siitä, että pian taas leikitään.
Joskus on vähällä käydä niin, etten löydä Jujua, koska se on poikkeuksellisen taitava piiloutuja!
Juju on kuitenkin niin sporttinen poika, ettei se ole täysin passiivinen edes nukkuessaan. Samalla, kun unilampaat määkivät Jujun korvaan, se itse venyy mitä mielikuvituksellisempiin jooga-asentoihin.
Vuosi vaihtui Hupsuttamossa ihanan rauhallisesti. Vaikka raketit paukkuivat, poksuivat, rätisivät ja suhahtelivat, ne saivat Nupun ja Jujun korkeintaan höristämään hetkeksi korviaan. Koska noitapillit eivät vingahdelleet tuuletusluukuista sisään, pikkuiset painoivat taas kuononsa emon säären ja kyljen päälle ja jatkoivat torkkujaan. Uudenvuodensuukkonikaan eivät Nuppua ja Jujua häirinneet, vaan mussukat käpertyivät yhä autuaampaan uneen.
”Mäjäytäpä pusu tuohon masun myttyisimpään kohtaan, mama!”
Olen nyt miehen poissaollessa ottanut ilon irti omasta ajasta pikkukissojen kanssa ja suonut niille ihania erityisoikeuksia. Parasta on ollut yhteinen aa-tuuti-lullattelu. Vain yhtenä yönä jouduin taipumaan linkkuveitsiasentoon, jotta sain pinottua koipeni nahistelevan kissakaksikon väliin. Nuppu on onneksi säästänyt hellät aamupusunsa yhä myöhempään niin, että tänään ensimmäinen niistä läpsähti nenälleni vasta kello 9:24.
Kun mies ei ole ollut kieltämässä, pupuset ovat saaneet hengata vapaasti jopa aamiaispöydässä.
Toisille ei silti mikään riitä. Vaikka aamupalan sai syödä parvella viulumusiikin soidessa, annos oli kuulemma liian pieni ja vaatimaton.
Olen nyt tankannut mahdollisimman paljon Nupun ja Jujun seuraa, sillä jouduin joulun jälkeen viettämään viisi päivää niistä erossa. Aika hujahti kuitenkin kuin siivillä, ja kissat saivat katsella kotona iskän kanssa jänniä leffoja sillä välin, kun minä koin ihania eläinseikkailuja kaukaisilla mailla.
Kissat eivät olleet uskoa korviaan, kun kerroin, että vierailin taas Tallin tarinoita -blogin Sohvin luona eikä sinne tullutkaan joulukolli vaan ihka oikea joulupukki, joka toi minulle ison lahjakassin!
Jos joku on joskus miettinyt, mikä joulupukin nimi on, vastaus lukee hänen tyylikkäässä joululoimessaan.
Tapasin myös hellyttävän Missen, joka heräsi hempeänä joulu-uniltaan.
Pipsakin oli paikalla ja halusi lähettää Nupulle erityisterveisiä:
Tässä on vaihtoehtoinen asento varvasnäpertelyyn, niin kutsuttu nuolusoikio.
Misukin oli jouluisissa tunnelmissa ja esitteli hienoja temppujaan.
Nuppu uteli, kävinkö Misun kanssa rottametsällä, mutta kissojen ja hiirulaisten välillä vallitsi vielä joulurauha.
Jujusta on hienoa, että kissaserkkujen lisäksi niillä on myös uljaat, heinää puputtavat mustangiserkut Eemeli ja Sónata.
Kissat saivat kuulla sata kertaa tarinan, kuinka emo pääsi ratsastamaan Sónatalla metsätielle ilman satulaa eikä pudonnut edes ravissa. Tätä muistellaan vielä pitkään!
Tallin tarinoiden eläinkatraan lisäksi tapasin lomani aikana myös iki-ihanan Siiri-nimisen tipsukaunottaren. Se osoittautui yhtä helläksi kuin Nuppu ja Juju, mutta piti sylissä nököttämisestä huomattavasti enemmän kuin herkästi räpiköimään ryhtyvät räggärini. Olinkin seitsemännessä hauvataivaassa, kun Siiri painoi söpön pikku kuononsa olkapäätäni vasten ja nautti sylkkäilystä täysin siemauksin. Kun Nuppu näki neitosesta näpsimäni kuvat, sen oli pakko myöntää, että Miss Tiibetinspanieli 2016 on virallisesti valittu:
Tämä pikkukoira ei kameraa tai edes salamaa kammoksunut, vaan poseerasi kuin ammattilaiset konsanaan.
Ihanat pehmokorvat ja söpö pikku profiili. Hullusta kissanaisesta tuli hetkessä höpsähtänyt hauvafani!
Kuvaukset jatkuivat niin pitkään, että Siiri sai mallikansionsa kerralla valmiiksi.
Joululomamme oli siis kaikin puolin onnistunut, ja saamme jatkaa löhöilyä vielä viikonlopun yli ennen kuin arki taas alkaa.
Niin kivoja kuin kaikki eläinkaverit ovatkin, Juju ja Nuppu ovat päättäneet, että tammikuussa vietämme ihan vain untuvaisia kissanpäiviä!
On vuoden viimeinen päivä ja aika vilkaista olan yli menneeseen. En aio kuitenkaan ruotia Nuppusen taannoisia tassukutinoita tai muuta hankalaa hapatusta, vaan vilkaisemme ajassa taaksepäin vain viikon verran. Nupusta ja Jujusta on nimittäin tärkeää näyttää kaikelle kansalle, kuinka kilttejä mussukoita ne ovat jälleen kerran olleet.
Tuhmat kissat eivät saisi näin suurta lahjaröykkiötä!
Lahjojen jako oli oikeastaan vain alkusoitto sille, mikä kehittyi myöhemmin sirkukseksi. Juju varsinkaan ei ollut pysyä nahoissaan, kun se sai osallistua rapisevien paperien repimiseen ja lahjanarujen jahtaamiseen. Mutta mahtaisiko joku vihdoin kertoa, mitä paketeista paljastui?
”Jes, määm! Juitsi-partiopoika aina valmiina!”
”Ensinnäkin sain tämmöisen ihanasti säihkyvän hammasproteesin. Edellisen olinkin naksutellut jo reikiä täyteen. Jostain syystä mama kuitenkin sujautti tämän niin korkealle takinliepeeseen, etten millään ylettänyt rei'ittämään. No, ehtiihän tuota, vaikka mama sanoo leikkisästi, että ei muka saa.”
”Joulukolli toi myös tällaisen hauskan Jaipur-nimisen pelin. Siinä on tosi helpot säännöt. Kun emo ja iskä saavat kortit ja palaset sekoitettua ja aseteltua ympäri pöytää, on mun vuoro hypätä siihen palvonnan keskipisteeksi. Hirmu kivaa!”
”Jostain syystä mut nostettiin monta kertaa syrjään niin sanotulle Tuomarin Valtaistuimelle.”
”Ihan huitsin mukavaa oli myös saada paketti näiltä ilopilleritontuilta.”
”Hei, oma pupu! Eikä ole yhtään nössö lahja, vaikka se tuoksuu niin hyvältä. Onhan se ihan poikien värinen.”
”Mama käski kertoa tässä välissä, että systerikin sai paketin.”
”Se tykkäsi hempeästä puolisukeltajastaan ja silitti heti vaakun pulskaa masua.”
Muista paketeista ripsuteltiin esiin niin Cosman ankkanameja, ruokalabyrintti kuin uusia hiirulaisiakin, mutta vauhdikkainta hupia tarjosivat kaksi lahjaa, joista on riemuittu viimeksi hetki sitten samaan aikaan, kun ulkona poksauteltiin jo ensimmäiset raketit. Olisiko joku vapaaehtoinen esittelemään uuden sirkusirtaimistomme?
”Jes, määäm! Sirkuspoika Juitsi aina palveluksessanne.”
”Hoplaa! Näin nätisti mä hyppäsin renkaan läpi. Ei ollut emolla paljon kouluttamista, kun loikkasin tästä ihan ilman käskyjä, vaikka ei ollut edes nameja vielä haettu. Äiskä kehui mua hienoksi sirkuskissaksi ja läpsytti hellyttävän innokkaasti karvattomia käsiään.”
”Olihan tämä tosi hauska ohjelmanumero, mutta en kehdannut mamille kertoa, että kaipaisin vähän lisää haastetta. Vaikka kolmimetrisen vallihaudan, jossa uiskentelisi piraijoja. Sen ylittäminen vaatisi jo vähän sisua.”
”Sirkuksesta puheen ollen – pääsin itse seuraamaan, miten viiksekäs ja partasuinen nainen jahtasi kuperkeikkoja tekevää hiirtä.”
Tässä kohdassa loppuu valitettavasti Jujun selostus, koska Nuppu nosti karvavitseistä herjaussyytteen.
Sitten se esitti meille oikean sirkustempun, jossa siro ballerina yhdistää voimansa kuperkeikkoja tekevän trapetsihiiren kanssa.
Hyvä Nuppu! Nyt pyörii sekä hiiri että sitä kiertävä pallo!
Sirkusesityksemme päättää tämä kuva, jonka myötä me Hupsut haluamme toivottaa kaikille kavereillemme eli teille lukijoille mitä mahtavinta uutta vuotta 2016! Paljon onnea, iloa, terveyttä, kehräystä ja silkinpehmoisia suukkoja!
