Makeaa uutta vuotta!

Huomasin aamulla, että jos blogissamme julkaistaisiin tänään vielä yksi juttu, saisimme täyteen maagiset 55 postausta – aivan kuten edellisenäkin vuonna. Kerrottavaa olisikin vaikka millä mitalla, mutta koska nyt on uudenvuodenaatto, haluamme aluksi poksauttaa kissablogitaivaalle Jujun säihkyvän ja ritisevän juhlatervehdyksen:

 

”Rits, räts! Riemukasta uutta vuotta teille kaikille!
Toivottavasti oikeat raketit eivät poksu kovin pahasti!”

”Menikö hyvin, mama? Joko saan vetää kanaöverit?”

Nuppua oli turha edes maanitella höpsöttelylaatikon läheisyyteen, joten vaihdoimme hieman kuvausten tyylilajia. Siihen tarjoutui oiva tilaisuus, kun Ilonan ja Zetorin ihminen kehitteli iloksemme hauskan nimileikin. Ajatuksena on pohtia, mitkä olisivat kissojemme nimet, jos ne olisi annettu lempibändin tai -artistin, lempijuomien, lempikarkkien, lempisäveltäjien, lempisatuhahmojen ja lempivärien mukaan. Vaihtoehtoja olisi tietysti monia, mutta tällaisia uusia nimiä Hupsuille herahteli, kun kiskaisin mietintämyssyn päästäni:

 

Valovoimainen artistimme on tietenkin Mr. Mercury! Ready, Freddie?

”Didodidodee!!!” Mr. Mercuryllä ei ole aikaa epämääräisiin mankibisneksiin.

Moni teistä ehkä muistaa, että pikku Mercurymme laulaa
aina Bohemian Rhapsodya, jos emo sattuu katoamaan...

Nuppu ei missään nimessä halua mitään brutaalia rokkikukkonimeä, joten päädyin pläräämään mielessäni suosikkinaisartistejani. Olen aina fanittanut Madonnaa, mutta niin diiva kuin Nuppu onkin, se on aivan liian pehmoinen, viaton ja epäsporttinen Madonnaksi. 

 

Tosin... ”True blue, baby, I love you!”

Ristisin silti kultapupuseni Jennieksi ruotsalaispoppari Jennie Abrahamsonin mukaan.

Jos nimeämisessä käytettäisiin lempijuomiani, jompikumpi kissoista joutuisi tottelemaan jotakin kahvimerkkiä. Koska Juju on innokkaampi osallistumaan aamukahvin keittoon ja kiekuu häirikkömäisesti kukonlaulun aikaan, se saisi nimekseen Kaffa Rooster. Otin valtuudet hieman säätää nimen kirjoitusasua hassutusta maksimoidakseni. Juju veti leikin vieläkin pidemmälle ja päätti imitoida mamaa ennen ja jälkeen aamukahvin:

 

”Saako painaa torkun päälle?”

”Tsädäm och go'morron allihuuppa!”

Olisi hienoa, jos Nupun juomanimeksi tulisi Champagne, Cava tai edes Prosecco, mutta valitettavasti en ole kovin innokas ryystämään hienoimpiakaan kuplajuomia. Vettä sen sijaan lipitän siinä määrin, että sain juuri joululahjaksi uuden juomapullon, josta ei pitäisi liueta kummallisuuksia juomista jaloimpaan.

 

Tässä uuden, ihanan vesipullon kanssa poseeraa tyttökisuni HooKaksOo.

 

Nuppu raivostui nörtistä robottinimestä!
Se haluaa olla Salmiakkikossu tai Jägermeister.

Muistutin Nuppua, että tämä on ihmisten leikki, eikä emo voi huijata.
Sitä paitsi: vesi on KAUNEIN voitehista, joten H2O it is.

Lempikarkkeja jouduin miettimään ihan tosissaan, sillä herkkujen suhteen en ole lainkaan nirso. Kaapistamme kuitenkin löytyy lähes aina yksi suosikkipötkö, joka olisi ilman muuta sopivin inspiraatio Jujun nimeksi.

 

Bisbis bus bussissa?

 

Nuppu olisi ehdottomasti jotakin suklaata. Tekisi mieli sanoa
Suklaarusina (monessakin mielessä), mutta ehkä kuitenkin Geisha,
ettei nöpösöpöläiselle tule paha mieli.

Lempisäveltäjieni perusteella meillä tassuttelisivat Haydn ja Dvořák. Tai jos olisi sallittua, niin haluaisin muuttaa Haydnin feminiinisempään kirjoitusasuunsa ”Haydniina”, sillä iloisten melodioiden mestarin nimi menisi toki ensipupullemme Nupulle. Monisyisempi ja syvällisempi Dvořák taas kuvastaisi Pikkukissin arvoituksellista sielua.

 

”Dvořák-kulta, Dvořák-kulta, herää jo, herää jo...!”

 

Mysteeriksi jää, kuinka helppoa tai vaikeaa olisi huudella herkkukaapilla ”Dvořák, Dvořák, Dvořák!” - ja samanlaisia haasteita saattaisivat tuoda myös ranskankieliset satuhahmonimet. Suosikkipiirrettynihän on tietenkin Aristokatit, joten niiden inspiroimina Jujusta tulisi O'Malley ja Nupusta Marie.

 

O'Malleyn mielestä tarinassa on parasta svengaava musa, Mariesta taide ja pariisilaisromantiikka.

Jos katit olisivat saaneet nimensä lempivärieni mukaan, liikuttaisiin ehdottomasti lämpimissä sävyissä - vaikka Nupun ja Jujun silmät edustavatkin maailman lumoavinta sinisyyttä. Yksinkertaisuudessaan Nupun ja Jujun nimet olisivat Pinkki ja Beige, mutta en malttanut olla tutkimatta Tikkurilan maalivärikarttaa, joista näiden sävyjen suosikeiksi nousivat Karamelli ja Toffee.

 

Pinkki Karamelli tuumii, että maman taitaa tehdä taas mieli nameja.

Ihan ensimmäiseksi aion hotkaista tämän Beige Toffeen. Nam, nam, maiskis ja slurps!

Kiitos kaikille teille lukijoille jälleen yhdestä yhteisestä vuodesta!

 Nähdään taas tammikuun puolella - ja oikein ihanaa ja onnellista vuotta 2019!

Söpö nöpö pöö!

Olen aina rakastanut Aristokatteja, ja koska Nuppu ja Juju ovat melkoisia pikku kermapeppuleita, en voi olla vertaamatta niitä Disneyn hurmaaviin kissanpentuihin. Nuppu on kuin viehkeä pikku Marie, joka laulaa sirkuttaa kanarialinnun lailla, ja Jujussa taas yhdistyvät Toulousen taiteellisuus ja Berliozin ketteryys. Esikuviensa tavoin kissakaksikkoni elää pääkaupungin sykkeessä, ja vaikka ”kartanomme” ei Ranskassa sijaitsekaan, on sorahtava äRRä kajahdellut meillä kesän ja syksyn mittaan kuin Pariisissa konsanaan.

 

Bonjour, mademoiselle!

Ça va, Mösjöö Pikkukissi!

 

Miten ’auzka leffa teillä pyöRiikään!

Edellinen kohtaus nauratti mösjöötä niin kovasti,
että herra lähetettiin salin ulkopuolelle hihittämään.

Minulla on ollut aina eräänlainen viha-rakkaus-suhde ranskan kieleen. Kouluaikoina opettelin C-kielenä saksaa, joka tuntui pragmaattiselta valinnalta, mutta kateellisena tartuin aina ranskaa opettelevan ystäväni koulukirjaan ja luin sieltä parhaat palat ääneen niin ranskalaisesti kuin osasin. Lempifraasejani olivat esimerkiksi ”Söpö nöpö pöö vule vuu!” ja ”sesyi höpölöpö ozodyii!”

 

”Meidän mami oli jo teininä yhtä lälly kuin Madame Bonfamille!”

Aikuisena olen joutunut monta kertaa tilanteeseen, jossa olen halunnut osata ranskaa. Pariisissa minun oli pakko turvautua elekieleen, sillä vaikka olin oppinut sanomaan ”pötidesönee” ja ”LuuuuuuuvvRö”, niillä ei pitkälle McDonaldsissa pötkitty. Nabokovia lukiessani taas jouduin naputtamaan fiinejä ranskalaisuuksia käännösohjelmaan parin sivun välein, koska muuten olisin pudonnut auttamatta sivistyksen kärryiltä.

 

Ranskan osaamattomuus harmitti minua paljon enemmän
 kuin kirjan päälle parkittava Aristokatti.

En silti koskaan ajatellut, että päätyisin oikeasti opettelemaan ranskaa, mutta niin kävi vähän kuin vahingossa. Sain nimittäin kesälahjaksi kolmen kuukauden lahjakortin äänikirjapalveluun ja hoksasin, että ääneen luettujen romaanien lisäksi tarjolla oli myös materiaalia kielten oppimiseen. Ihanaa brittienglantia puhuva Paul Noble lupasi opettaa minulle ranskaa aivan uudenlaisella metodilla, ja otin haasteen vastaan intoa puhkuen.

Ranskan oppitunti alkaa än-yy-tee-nyt!

Nuppukin osaa! Oui, oui ja voilà!

Kaappasimme tueksi ”isikissin” ikivanhan ranskan kirjan, jonka avulla
opimme piirtämään ranskalaisille oikeaoppisia viiksiä ja mustia hampaita.

Voi miten hauskaa kielten opettelu onkaan pitkästä aikaa – ja varsinkin sympaattisen Paulin kanssa! Minulla ei useimmiten ole mitään käsitystä, kuinka sanat kirjoitetaan, mutta ensimmäisten oppituntien aikana opin heti muodostamaan itse pitkiä arkipäivän virkkeitä, ja nyt, kun kolmen kurssin setistä on jäljellä noin 35 prosenttia, osaan jo puhua menneissä aikamuodoissa, tilata pullon viiniä, kysellä tietä vessaan ja ostaa lipun Luuuuuuvröön. 

 

”Emo osaa myös kertoa olevansa Paul Lontoosta.”

Aluksi kissat kääntelivät noloina korviaan, kun harjoittelin teatraalisesti ranskalaista ääntämystäni. Juju yritti istua aplikaation kuoliaaksi ja Nuppu haukotteli tympeästi kuin pariisitar, joka ei muka saanut selvää aksentistani, mutta koska kaikkeen lopulta tottuu, kissat ovat oppineet sietämään lähes päivittäiset ranskantunnit osana kaupunkilaiselämää. Nuppu on jopa itsekin oppinut tuiki tarpeellisia idiomeja:

 

”Je ne peux pas” lausutaan ”Sö nöpö paa” ja tarkoittaa ”Nuppu on söpö!”

 

”Nous pouvons” sanotaan ”Nupuvoo”, eli ”Nuppu saa, jos Nuppu haluaa!"

Pelkkä ”peux pas” puuskahdetaan suusta muodossa ”pöpa”,
ja se viittaa tietenkin tyttökissan pehmeään villa-ahteriin.

 

Olen myös oppinut, että vähintään joka toinen ranskan kielen sana on nenän kautta ynähdetty lyhyt ja hapan vokaali. Useimpia niistä käytetään Nuppuun silloin, kun se köllähtää tietokoneen näppäimille tai tekee jotakin muuta ei-toivottua. Nuppu toki tietää, mitä vokaalit tarkoittavat, mutta merkitys ei läheskään aina aktualisoidu haluttuihin preesens-muotoihin.

 

Nuppu, œ! Nuppu, ő! Nuppu, ą!!!!!!

Myös Juju haluaa esitellä taitojaan ennen kuin päätämme postauksen ja poistumme pulpetin ääreen. Voimme vain toivoa, että viestin saaja, brittineito Mimmi, on joskus kuunnellut Lady Marmeladea…

 

”Vule vukushe avek mua, se suaRRR, Mímí?”