tiistai 5. helmikuuta 2019

Paganuppu viuluviikarina

Alkuvuosi on ollut erikoista aikaa Pullervolle ja Pikku-Luikkuselle. Isikissi lehahti heti tammikuun alussa uusiin töihin, kun taas emo jäi kotiin homehtumaan. Se on ollut oikein miellyttävä käänne varsinkin eräälle mammanpojalle, joka on kiinnittynyt tiukaksi pahkaksi emon jalkaan. Vaikka tönin ja hytkytän, Juju ei suostu siirtymään. Se tutisee korvan kärkiä myöten mutta kääntyy vain katsomaan minua hellän unisesti, jotta lämmintä symbioosia jatkuisi vielä vähän aikaa tai vaikka ikuisesti. Siellä missä minä olen, siellä on aina myös Juju. Keitämme kahvia yhdessä, kokkaamme yhdessä, syömme yhdessä, kirjoitamme yhdessä... vain yksi harrastukseni irrottaa Jujun yhtä tehokkaasti kuin Cillit Bang lian:

”Mamaaa, buu-buu-buuuu!”

Nyt kun minulla kerrankin on aikaa, päätin elvyttää pitkäaikaisimman harrastukseni ja palasin soittamaan viulua sinfoniaorkesteriin. Se taas velvoittaa minua tsemppaamaan musiikin saralla myös kotona.

Jujusta on kiva katsella nuotteja.

Me jopa järjestelemme niitä yhdessä.
 
Mutta kun nuotit nostetaan ”telineeseen” ja viulu olalle, niin olen omillani!


Parilla ensimmäisellä treenikerralla sain vinguttaa ylhäisessä yksinäisyydessäni, sillä molemmat kissat murjottivat sängyn alla. Juju tietysti siksi, että terrorisoin sitä melusaasteella, ja Nuppu luultavasti siksi, että olin valjastanut MS Nuppu of the Seasin aivan vääränlaisiin tehtäviin. Tämän tajusin eilen, kun löysin vihdoin ja viimein oikean nuottitelineen ja sain tuntea jotakin, mitä en ole koskaan viulua soittaessani tuntenut: kesken Faustin valssin jokin pehmoinen otus pönkkäsi pohjettani ja alkoi hyöriä jaloissani niin, että puuhkahäntä kietoutui niiden ympärille!

 
Aivan niin! Pumpa Pumpernikkeli eläytyi musiikkiin!
 
Se ehdotti, että voisin vähän nostaa tempoa ja keventää spiccattoa.

Miten ilahduinkaan, kun sain oman kotiopettajan – vai onko se kapellimestari?

Nuppu nautti myös Vivaldin viulukonsertosta, Corellin sonaateista ja jopa Wieniawskin masurkasta. Se pyöri jaloissani ja liversi välillä mukana niin somasti, että jouduimme pitämään pari eväspaussia. Viulu ei enää pelottanut Nuppua lainkaan, joten täydensimme harjoitusten lopuksi sen mallikansiota muutamilla musikaalisilla kuvilla.

 
Tässä Nuppu virittää viulua, jotta kuvista tulisi harmonisia.
 
Kaikukoppa näyttää pätevältä...
 
Mutta onkos tämä viulu vai sello, kun Nuppu ihan katoaa sen taakse?

Puff! Nuppuu? Huhuu? Söikö se sut?
 
Ehkä Juju oli oikeassa, ja laitetta kannattaa pelätä. Nupusta näkyy vain pala töppöstä!
 
Hihii! Nuppuhan vain hassutteli. Kaikki hyvin pikku viuluviikarilla!
 
Lopuksi vielä yksi vakava virtuoosipönötys Paganupulta,
Paganinin taitavalta kissavariantilta.

Kun ehdotin Jujulle viulutuntia, se sanoi olevansa matkalla hammashuoltoon...

...vaikka oikeasti sillä oli kiire pujottamaan pehmoiset tassulonkeronsa
emon koipien ympärille ja vaipumaan taas suloiseen yhteisnirvanaan...

Mitä luulette, tuleeko Jujuninistäkin vielä joskus viuluvirtuoosi?

20 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Nuppu on oikein musikaalinen! - emäntä

    Jujulle vinkkinä: Kynsi ensi kerran emosi jalkoja ja hypi kohti viulua, niin se luovuttaa nopeammin, kun siltä menee keskittymiskyky! - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa olisi uskonut, että Nupusta saa soittoseuraa! :) T. Emo

      Eihän emoja voi töpätä kuin pehmoisella tassulla! Mutta en kyllä mee lähellekään vinkulaitetta. Kyllä se mama sitten aina lopettaa omia aikojaan, ja sitten ollaan taas ihan halihalipusipusi. T. Nössylipoju Juju


      Poista
  2. Olipas paljon lämpöisiä tunnelmia, ja oikein viulumusiikin kera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tää 2019 ole mikään possun vuosi vaan selvästikin musavuosi, kun teillä soi piano ja meillä viulu. :-D

      Poista
    2. Pitäiskö mun vielä kaivaa tuolta kaapin perukoilta kitara tähän samaan orkesteriin? :D

      Kyllä Jujuniini varmasti vielä tottuu viulunsoittoon, ellei peräti nouse M/S Nuppu of the Seas -laivan viulistiksi. Hienoilla laivoilla on orkesterit.

      Poista
    3. Ehdottomasti kitara esiin ja mukaan musisoimaan! :)

      Ihanaa, että Jujuniininkin taitoihin luotetaan. Tuollainen charmantti herrasmiestaiteilija kruunaisi M/S Nuppu of the Seasin! <3

      Poista
    4. Mut ku Juju on CATRAPPARI! Ehkei se perusta klasarista?

      Poista
    5. Loistava pointti, joka pääsi ihan unohtumaan! :) Kaikki loksahtaa nyt paikoilleen. Kun biitti alkaa taas pauhata ja viulu menee koteloon, niin sängyn alta kuuluu ”jou” ja ”nau”! :-D

      Poista
  3. Siskoni aloitellessa viuluharrastusta sittemmin jo ajasta ikuisuuteen siirtynyt kissarouvamme päätti, että hänhän ei jää mokomalle vinguttimelle kakkoseksi. Aina kun sisko otti viulun esille, kissa ilmestyi samaan huoneeseen, otti äänen ensimmäisistä sävelistä ja aloitti oman konserttinsa. Muuten talo tyhjeni aina harjoitusten ajaksi, aloitteleva viulisti ja innokas laulusolisti oli ajoittain hurjaa kuunneltavaa :)

    Mukavaa, että Nuppu osaa arvostaa kulttuuria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että saattoi olla aika jänniä konsertteja aluksi! :-D Mutta viuluhan on tarkoitettu ryhmäsoittimeksi, joten kisurouva oli ihan oikeassa siinä, että porukalla syntyy parasta musiikkia. <3

      Enpä olisi arvannut, että Nupun sydän sykkii klassiselle musiikille. Tähän asti se on ollut semmoinen poppari. :-D

      Poista
  4. Ja hauska nimitys on tää "isikissi" :-)))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, asianomainen varmasti tuntee olonsa erittäin maskuliiniseksi! :-D Mutta Murusillakin on isikissi, niin ei tarvitse yksin nolostella. :o)

      Poista
  5. "Isikissi" mekin kyllä taidettiin pölliä se teiltä, mutta se on niin hauska sana joka on tullut jäädäkseen. Käytän sitä myös kotona :-D Ja jopa itse isikissi sanoo itseään isikissiksi eli hyvä sana on!

    Nuppu on varsin hieno viulisti ja soittaminen luonnistui varmasti super hyvin Nupun ohjeilla. Cocokin olisi tässä tilanteessa lähtenyt lipettiin ja vähän äkkiä, vaikka eilen sekin yllätti eikä enää pelännyt robottiötökkälelua mikä oli viime kerralla jopa niin pelottava juttu että sille piti oikein sähistä ja mennä sängyn alle piiloon.. Eli ehkä se Juippakin vielä joskus ymmärtää soitteloiden päälle eikä pinkoa piiloon välittömästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin nauraa täällä taas ääneen! :-D Teidän Isikissi on paljon mukautuvaisempi näihin juttuihin! Mutta mäkin olen tainnut (kröhöm) käyttää tuota termiä sen verran täällä kotipuheissakin, ettei Isikissi välttämättä enää edes huomaa. Tähän mennessä en ole kuullut käyttävän sitä itse, mutta ei ehkä olla kaukana siitä mekään... :-D :-D Emokissin alkuperähän on jostain ihan fiksusta kissakirjassa, jossa sanottiin, että kissa kokee omistajansa emonaan, mikä hellytti mua niin paljon että jäi heti käyttöön...

      Mutta mitä ihmettä?! Nyt löytyi eroavaisuus Cocolle ja Nupulle! Coco ja Juitsi ovat enemmän samiksia noissa piileskely- ja säikähdyshommissa. Nuppu jänistää tosi harvoin - ja nyt soittaminen on sata kertaa ihanampaa, kun se pöfföttää jaloissa! <3

      Poista
  6. Ihanan reipas Nuppu ja hellyydenkipeä Juju <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän söpöliinikaksikon kanssa on kiva tehdä mitä vain fleecen alla hengailusta viulunsoittoon. :o)

      Poista
  7. En ymmärrä postauksen musiikkipuolesta mitään mutta kuvista tykkään sitäkin enemmän! :D

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti Nupusta ei kehkeydy sellainen astetta ankarampi opettaja, joka katkaisee virheellisestä soitannasta jousen (?) ja on kireänä kuin viulunkieli.. Tai räppää sormille, kuten pianonsoitonopettajani aikoinaan (siihen loppui mun soittelut). :-D Jujukin varmasti tulee kuuntelemaan yksityisesitystä, kun Nuppu on koulinut emosta virtuoosin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, miten traumaattisia pianomuistoja! :-o Mullakin olisi musisointi loppunut takuulla ekaan räpsäykseen! Onneksi oma viuluopeni oli ihan huipputapaus! :) Nuppukin suhtautuu emon coachaamiseen ihanan lempeästi, mutta toivottavasti saadaan silti tuloksia aikaan niin, että Jujukin vielä näyttäytyy. :-D Ehkä täytyisi soittaa jotain joujoumpaa.

      Poista