lauantai 12. maaliskuuta 2016

Hengästyttävää hääräystä

Menneellä viikolla Hupsut eivät ole levänneet laakereillaan. Vaikka välillä olisi tehnyt mieli iskeä tassut jarrupolkimelle, olemme formuloineet eteenpäin sellaista vauhtia, että korvat vain ovat läpättäneet tuulessa. Loppuviikosta kamera painoi ainakin sata kiloa, mutta kaivoin sen silti kuuliaisesti esiin aktiivieloamme taltioimaan. Saimme materiaalia niin paljon, ettei viikkomme kulkua ja käänteitä voi millään supistaa yhteen postaukseen. Hupia riitti jokaiselle päivälle, ja totesin taas kerran, että mitä enemmän hupsujen kanssa hassuttaa, sitä höpsömmäksi touhu menee. Perjantaina pelasimme jo passionfutistakin, mutta eipäs hypitä vielä kohokohtiin, vaan aloitetaan tarina ihan alusta.

Voi ei – mama aikoo edetä tylsän kronologisesti. Eikö se keksi
tähän postaukseen mitään nokkelampaa tulokulmaa?

Tasan seitsemän päivää sitten aktivointiviikkomme pärähti käyntiin Nupun superyllärillä. Töpöjalkaneito pomppasi tuffialustalta ikkunalaudalle, ja harrastuksesta tuli aktivointiviikkomme hitti. Sitä toistettiin kymmeniä kertoja päivässä, eritoten silloin, kun palvelijat yrittivät touhuta jotakin tärkeää sivupöydän ääressä. Saimme pian huomata, että Nuppu on varsin toista maata keittiöseuralaisena kuin Juju. Siinä missä Juippa istuu nätisti kauempana ja vain katselee tapahtumia, Nupun on pakko osallistua niihin lakkaamatta. Jos se osaisi puhua, se kyselisi koko ajan ”Mikä toi on?”, ”Mitä sä nyt teet?” ja varsinkin ”Saanko mäkin kokeilla?”


 
Enää puuttuu, että Nuppu keksisi, miten jääkaapin ovi avataan.

Aktivointiviikon virallinen aloitusnumero oli lelulaatikon perkaaminen ja ohjattu leikkihetki sen uumenista löytyvillä aarteilla. Kuvittelin, että kissat heittelisivät heti riemukkaita kärrynpyöriä, mutta ne suhtautuivat hommaan niin välinpitämättömästi kuin aktivoinniksi puettuun siivousprojektiin kuuluukin suhtautua.

”Jee. Aina nämä samat tupsuttimet ja turhakkeet.”

”Jabadabaduu. Pinkkejä naruja. Melkein kuin neonvärisiä kastematoja. Jippii ja ha ha haa.”

Nuppua tylsistytti niin kovasti, ettei se vaivautunut aluksi edes paikalle. Kun aloin myllätä ja raivata lelulaatikkoa ihan tosissaan, oudot kolinat houkuttelivat neidinkin lähemmäs – ja se teki heti merkittävän löydön:

Voi vain kysyä, että miksi tällaista timanttista lelua on hillottu kissoilta piilossa?!

Voi miten kiva sitä oli rullailla pitkin olkkarin parkettia!

”Wuup wuup! Täältä tulee maailman paras tukinuittaja!”

Hups! Tämäkin leikki päättyi niin kuin kissojen leikit yleensä päättyvät.

Kurja lapsuus meidän Hupsuilla: emo kameran takana ja lelut sohvan alla.

Onneksi hyvä fiilis ei ehtinyt livetä täysin hyppysistä, vaan sain houkuteltua kissat takaisin oikeiden lelujen pariin. Ja kyllähän vinoista pinoistamme löytyi vielä kuranttiakin kamaa:


Vanha kunnon kirahvihiiri sai Nupun paitsi kumartamaan myös pyllistämään.

Nuppu vannoi uskollisuutta hiiripäälle...


...ja pyyteli pyllistystään anteeksi kirahvipäältä.


Puippi kanasensa niitylle ajoi! Jatkoon, kot kot!
 
Olkihiirikin pääsi vielä siivousrumban päätteeksi takaisin lelulaatikkoon.


Säilytimme myös pari huiskaa sekä Nupun ikioman zombin, jonka
elämäntehtävä on tuurata aikoja sitten rampautunutta Herra Apinamiestä.
Vaikka Herra Zombimies on ihana, se taisi vähän pelottaa Nuppusta.
”Kjähhähhää, Nuppu! Mie tuun ja syän sut, kun kerran oot nuin söpö!”


Meillä oli loppujen lopuksi niin hauskaa, että kyseessä oli sittenkin siivousprojektiksi naamioitu leikkitempaus. Puhdasta ja siistiä tuli ihan huomaamatta, minä sain monet hyvät naurut – ja kateilla oli kaikkien aikojen leluhulabaloo. Mikä parasta, lelukopassa on taas tilaa uusille, jännittäville aktivointihärveleille, joita aion seuraavaksi askarrella itse. Voin vain kuvitella, kuinka kovasti pupsu ja tosi pöpsö pitäisivät esimerkiksi kylpytakin vyöhön pujotetusta vessapaperirullasta!

”Ihana ajatus, mama, mutta ei enää aktivointia tänään. Loppurentoutus alkoi jo.”

20 kommenttia:

  1. Oi kun joskus pääsisi penkomaan jonkun toisen jemmalaatikkoa, omat lelut on niiiin nähtyjä! Esimerkiks tuo Nuppusen tukinuitto näyttää tosi hauskalta! :) -Mimmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teiltäkin varmaan löytyy tuollaisia tukkeja, eli kannattaa ehdottomasti kokeilla! Olisipa tosiaan kivaa kurkkia kissakaverien lelulaatikoihin ja hiipiä ihan uusiin majoihin! :)

      Poista
  2. Meilläkin pitäisi siivota leluvarastot. Taidetaan matkia teitä ja toteuttaa se projekti joku ilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on yllättävän hauska projekti, vaikka mua kauhistutti etukäteen, koska joutuisin availemaan kaikki solmuun menneet narut! :)

      Poista
  3. Meillä ei lelulaatikko pysy niin mystisen salaisena, kun Rosvo-Jackson pääsee murtautumaan sinne halutessaan. Pitäisi kyllä tehdä lelu inventaariota täälläkin ja heittää risoja menemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, taitava rosvo teillä! =) Onneksi meidän otukset eivät tiedä, miten laatikko aukeaa. Me heitettiin nyt kaikki rikkinäiset pois - vähän kirpaisi hylätä Jujun dreamcatcher, josta se tykkäsi pentuna niin kovasti, mutta se oli täysin käyttökelvoton jo...

      Poista
  4. Kynät. Miten ne voikin olla omia leluja jännempiä - ja miten ärsyttävää se joskus voikin olla. Kissoilla omat lelut, mulla omat! Teoriassa näin, ehkä hyvänä päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoilla on jokin kymmenes aisti, joka kyllä tunnistaa ihmisten lelut kissojen leluista - ja ne edellä mainitut vain ovat niin paljon parempia. Ihan niin kuin vauvatkin näyttävät tietävän, mikä on oikea puhelin ja leikkipuhelin - ja vain toinen kiinnostaa. =) Jos olisi kissojen leikkeihin tehty kynä, niin se olisi takuulla ihan plääh.

      Poista
  5. Kunpa joku siivois meidänkin lelukorin :) Josko tämä toimis aktivaattorina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tartutettiin siivousvimma! :-D Nyt saa olla hetken aikaa sädekehä pään päällä.

      Poista
  6. Just tuo loppurentoutus onkin tärkeää aktiivisen elämän vastapainoksi! Ettei tule stressiä, lihasjumituksia ja muita vastuksia ja voi olla aktiivinen jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppurentoutukset hoidettiin aina vimpan päälle tässä taloudessa. :) Emoltakin lähti kiristykset ja puristukset pois, kun katseli noita kahta, jotka osaavat ottaa ihanan rennosti. <3

      Poista
  7. Tulihan siitä loppujen lopuksi oikein aktiivinen siivousurakka, voi mitä aarteitakin löytyi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivoaminenkin voi olla hauskaa, kun sitä tekee oikeanlaisessa seurassa. :) Unohdin esitellä rikki menneen narukepin, jonka päähän keksin sitoa hiiren. Kyllä onkin kiva - varsinkin, kun hiiiri hyppelehtii hauskasti matolla!

      Poista
  8. Meillä kissoilla on oma lelukassi ja ne saa "myöhentää" sitä ihan mielensä mukaan... - ja hyvin on toiminut toistaiseksi (siis muutaman vuoden ajan) ;)
    Alkuosa huvitti, oli jotenkin niin tuttua tuo keittiöjuttu - meikällä on yleensä kissa tai pari pällistelee - ja joskus "auttamassa" - kun teen jotain ruokaa tai vaikka tyhjään tiskikonetta... Kisut saattaa mennä itse tiskikoneeseen sen ollessa auki tai työntää nenänsä hellalla porisevaan pataan :P Mutta joskus vaan tyytyvät kattelemaan mitä muu porukka puuhaa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillähän on ihan luksussysteemi kissoille! :) Meidän huppanat eivät moista erityislupaa ansaitse, sillä Nuppu jyrsii kaikki lelut rikki ja popsisi mielellään esim. hiirten hännät. Kerran se oli saanut hiuslenkin katki - ja huomasin asian vasta, kun lenksua pursotettiin hiekkikselle. Meillä oli onnea matkassa, mutta tuossa olisi voinut käydä tosi pahasti, jos lenksu olisi juuttunut suolistoon. Tästä syystä meillä on esillä vain tietynlaiset lelut, joita Nuppu ei saa rikki. Muilla leikitään valvotusti, ja tällä tavoin mielenkiintokin vähän säilyy niihin laatikon aarteisiin.
      Teidän kissat pääsevät myös tosi lähelle seuraamaan askareita! Nuppu keittelisi varmasti mielellään aamupuurot, mutta aina se on löytänyt itsensä pian lattialta. :-D

      Poista
  9. Ihanat lelukorin siivoojat <3 Nuppunöpperssön on varsinainen ketteryyden perikuva, kun se noin vain pomppelehtii pöydälle ja kiusaa palvelijoita. Ihan samanlaista se on Cocon kanssa, Ruffe osaa odottaa ja Coco antaa tassua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassuja nämä meidän tuoreet pomppupylleröt! :-D Nöppylästä kuuluu aina hellyttävä inahdus, kun se hyppää ikkunalaudalle ja alas. Ihan kuin pieni vinkulelu. <3

      Poista
  10. Ihanat tyypit! Kuva Jujusta pinkin narulelun kanssa on tosi huvittava, se näyttää todella kiinnostuneelta. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi suuri oli Jujun intressi matoja kohtaan! :-D Onneksi myöhemmin lähti homma sujumaan. Muuten olisi vähän harmittanut, että tässäkö kiitos hurjapäisestä aktivoinnista. :)

      Poista