Kaksi hupsua vuotta

Olemme parin kuukauden sisällä juhlineet kaikkien perheenjäsentemme synttäreitä, mutta vaikka syksy tekee tuloaan, merkkipäivät eivät ota loppuakseen. Tänään vuosia täyttää vuorostaan blogimme Hupsu ja tosi höpsö. Se aloitti aikoinaan elonsa sinnikkäänä pilkahduksena Facebookini statuspäivityksissä mutta muuttui bloginrääpäleeksi sunnuntaina 1.9.2013. Mahtimöllykkää ei kotikutoisesta nettinurkkauksestamme koskaan kehkeydy, mutta postauksia on kertynyt jo 260. Siitä hyvästä päätimme ojentaa itsellemme pokaalin:

Onnea, Hupsu! :)

 

Olepa hyvä, Tosi Höpsö!

 

Onneksi iskä on hankkinut monta pystiä niin, että emollekin riittää omansa.

Vuosi sitten tarinoin muistoja blogimme alkutaipaleelta, mutta yhtä asiaa en ole vielä kertonut, nimittäin blogimme nimen alkuperää. Olen äärettömän huono keksimään nimiä, joten raapustin tekstejä jemmaan jo ennen kuin olin edes perustanut Blogger-tiliä. Kärsimättömyyden kasvaessa päätin lopulta vain väsätä sivut ensimmäisen mieleen pulpahtavan otsikon alle, ja se sattui olemaan ”Hupsu ja tosi höpsö”.

”Pliide, emo! Ei tätä tarinaa!”

Voisin väittää, ettei nimellä ole mitään yhtymäkohtaa Jim Carreyn pöljäilykomediaan ”Nuija ja tosinuija”, mutta olen huono valehtelemaan. Nenäni ei kasva, mutta poskeni punehtuvat ja näppis alkaa polttaa sormieni alla. Niinpä on vain myönnettävä, että minulla, leffalla ja blogilla on yhteys, joka ulottuu erääseen opiskeluaikojeni kesään. Olin tarjoilijana Norjassa ja asuin kolme pitkää kuukautta muiden pohjoismaalaisten nuorten kanssa hiljaisen vuonon perukoilla. Olimme kaukana kylistä ja kaupungeista, eikä edes televisio toiminut. Onneksi meillä sentään oli sadepäivien viihteenä kaksi DVD:tä – Shanghai Noon ja Nuija ja tosinuija. Kun huononkin elokuvan katsoo sata kertaa peräkkäin, se alkaa naurattaa. Ja vaikka aikaa Norjan-kesästä on kulunut pieni ikuisuus, pelkkä ajatus edellä mainituista elokuvista saa minut hihittämään. Myös pelkkä ajatus Nupusta ja Jujusta huvittaa minua (joskin täysin eri tavalla), joten nimi tuntui erittäin sopivalta.

 

Joskus Nuppu toivoo, että emo olisi päätynyt toiseen ratkaisuun
ja antanut blogille esimerkiksi nimen ”Shanghai Nuppu”.

 

Vaikka blogillamme on näin nolo nimi, on ollut ihanaa huomata, että lukijoita on kertynyt Bloggerin kautta jo 51 ja Facebookista 54. Kiitos teistä jokaiselle, kuten myös kaikille muille vakituisille ja satunnaisille vierailijoille! On mukava kirjoittaa, kun tekstejä luetaan ja kommentoidaan. Puheenvuoroja on käytetty jo melkein 2500, ja vähintään yhtä monta kertaa olen tämän blogin ääressä hymyillyt. Olemme saaneet kannustusta, vertaistukea, vinkkejä ja valtavasti hyvää mieltä. Siksi onkin hauska jatkaa taivalta kolmannelle vuodelle. Olisi jännittävää kuulla, millaisia toiveita teillä lukijoilla olisi Hupsujen jatkon suhteen. Kysymyksiä, ehdotuksia ja postaustoiveita saa esittää kommenttiosiossa, ja yritämme toteuttaa niitä parhaamme mukaan. Nuppu ja Juju naukaisivat itsekin emolle yhden toiveen: valokuvaamista pitäisi kuulemma vielä treenata kovasti. Ai miksikö?

 

No siksi, ettei Hupsu näyttäisi jalattomalta kissakapalolta...

...tai Tosi Höpsö silmäpuolelta piraatilta!

Ja koska pyynnöt luvattiin toteuttaa, niin tässä heti parannusta edellisiin:

 

Herra Nelitassu, var så goda!

Ja neiti Isopupilli kahden safiirisilmänsä kera!

Aurinkoinen allergiatesti

Nupulla oli tänään kesän jännittävin päivä. Se olisi voinut olla myös kesän kaamein, yököttävin tai puistattavin päivä, mutta koska kissaneitosemme ei ole ihan perinteinen lajinsa edustaja, sillä oli oikeasti poikkeuksellisen kivaa.

”Tosi metkaan paikkaan emo mut toi! Täällä on stetoskooppeja ja pihtejä ja
monenlaisia härveleitä. Yksi vähän epätrendikäs letku mun jalkaan kyllä
kieputettiin, mutta sekin oli varmasti vain lempeää valkotakkihuumoria.”

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin ja kerrataan, kuinka päädyimmekään viihdekeskukseen nimeltä kissaklinikka. Vaikka toivoimme taas vähän aikaa sitten, että Nupun tassutulehduskierre olisi helpottamaan päin, ei kestänyt valitettavasti kauan, kun punoitus palasi entistä pahempana ja sai kaverikseen satunnaisia ohimo- ja korvanjuurikukerruksia. Emolle iski samoihin aikoihin silmäkulmaan lieviä vetistysvaurioita, ja tätä oiresikermää helpottaaksemme pyysimme apua eläintenhoitajalta, jolle kirjoitin vuolaan romaanin Nupun taustoista ja mieltäni painavista huolista. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että vaiva saattaisi kuitenkin olla allergiaa ja varasimme Pöppersönille ajan testeihin.

 

Voihan krääh, ääh ja tuskanhikikarpalot!

Koska Nuppu ei ole mikään Kassi-Alma tai häkkilintu, se vastustaa kaikenlaisia laatikoita, laukkuja, bokseja, säkkejä ja kantoliinoja viimeiseen asti. Niinpä pyysin eilen Jujulta apua, ja yritimme yhdessä näyttää Nupulle, ettei tarvitse olla undulaatti viihtyäkseen kuljetuskopassa:

Ennen demonstraatiota Juju halusi kuitenkin ottaa veljellisen vastuun
ja tarkastaa, että katto on vahvaa tekoa eikä romahda siskon niskaan.

Kun pömpeli oli läpäissyt turvatarkastuksen, Juju marssi reippaasti sisään.
 Muuten hyvä, mutta pitäisiköhän häntä irrottaa kuljetuksen ajaksi?

Kun Jujusta oli tehty Pekka Töpöhäntä, se pääsi esityksen söpöimpään sisänökötysosioon.
Samalla hieroin iloisena käsiäni, sillä Jujusta tarttui varmasti lootaan rauhoittavaa kinuskintuoksua.

Nuppu katsoi showta lähietäisyydeltä mutta ei uskonut vakuuttelujamme boksin vaarattomuudesta. Niinpä päätin tänä aamuna lisätä kierroksia ja tehdä paikasta yhä mukavamman. Parit suihkaukset Feliwayta ja rakkaimmat lelut saisivat pikku potilaan viihtymään takuuvarmasti: 

Vanha kunnon Lättynen on ollut Nupulla vauvasta asti, ja Herra Apinamies taas oli sen
ensimmäinen suuri rakkaus ennen Rufusta. Ajattelin, että jos eläinlääkärillä suinkin on
luppoaikaa, hän voisi antaa hieman vinkkejä myös Herra Apinamiehen kuntoutukseen.

 

Vanha ystävyys oli tallella, ja Herra Apinamies sai houkuteltua Nupun
boksiin. Kuljetusta odotellessa tämä lyömätön kaksikko ehti jo hurmata
yhden ohi tepastelevan mummukan.

Myös Kutsuplus-palvelun kuski ihastui Nuppuun ja ajoi meidät aivan
klinikan sisäänkäynnille. Nuppu tunsi olonsa kuninkaalliseksi ja
odotti omaa vuoroaan näin ylhäisessä asennossa.

Kissaklinikalla meidät otti vastaan ennestään tuntematon lääkäri, josta Nuppu tykkäsi tietysti heti. Tunne oli molemminpuolinen, sillä kiltti ja suloinen typykkämme käyttäytyi täyden kympin ja undulaattimerkin arvoisesti. Itse toivoin salaa, että voisin siirtää lääkärin osaavat otteet bluetoothilla itselleni, sillä niin näppärästi ja hellästi hän kullanmurustani hoiti. Nuppu oli ihmeen hyvin paikoillaan jopa silloin, kun siltä otettiin verikoe. Se työnsi tosin päänsä kainalooni, kunnes liruttelu alkoi tylsistyttää sitä ja jouduin jämäköittämään otettani. Siinä vaiheessa minulle alkoi tulla lämmin, ja Nupun hätäännyksestä irtoavat karvat tarttuivat kasvojeni peitoksi niin, että näytin joulupukimmalta kuin koskaan ennen. Nuppu ei kuitenkaan nauranut minulle, vaan se oli keksinyt jo uutta, kivaa tekemistä, eikä äskeinen toimenpide ollut jättänyt kovin dramaattisia muistijälkiä sen pieniin räggäriaivoihin:

 

Punoittava ohimokaan ei haitannut Nupun menoa, kun se hämmästeli kaikkea
niin tutkimusvälineistä seinällä roikkuviin johtoihin. Sillä ei ollut enää tippaakaan
tylsää, vaan jouduin lopulta tunkemaan sen väkisin takaisin boksiin.

Kuulemme Nupun allergiatestin tulokset viikon päästä, ja vaikka ne eivät täysin luotettavia olekaan, saamme niistä varmasti ainakin jotain tarpeellista osviittaa. Kävin pitkät keskustelut eläinlääkärin ja hoitajan kanssa ja päätimme, että Nupulta vähennetään nyt ruokavaliosta kana. Palkkioraksutkin menevät valitettavasti pannaan, ja ruokana on vain Ziwi Peakin peura ja lammas. Jos tilanne ei muutu, edessä on eliminaatiodieetti, josta hermoheikko emo tietty uumoilee vuosisatojen loputonta souvia, hyrskyn myrskyn sekoittuvaa masua ja yön pikkutunneille ulottuvaa ainesosien mittailua ja laskeskelua matikkapäällä, jota kuvaillessa adjektiivi ”hatara” olisi suorastaan imartelua.

  

Nupun mielestä asiaa ei kannata suotta surra ja synkistellä. Olihan tämäkin reissu täynnä
kaikenlaista kivaa, lopuksi jopa auringonpaistetta ja kukkasia. Fiksu pieni kissa!

Lempeää Nuppua ei hävettänyt reissulla edes emon epäselvästi suustaan pupeltama ulkomaankielinen ruokamerkin nimi ”Ziwi Peak”, joka oli kirjattu virallisiin papereihimme muodossa ”Guinea pig”. Tuopa tulevaisuus mukanaan mitä tahansa, Hupsuttamossa ei takuulla aleta syödä marsuja tai marsujen pöperöitä!

 

Kotona meitä odotti tällainen sporttimarsu, joka halusi kuulla kaiken kivasta kesäretkestämme.

Itseään grillaava pallero

Koska elokuun säät ovat jatkuneet niin ihanina, olen pitänyt yllä uutta pyöräilyharrastustani. Se sujuukin jo paremmin, vaikka joudun päivittäin pohtimaan, milloin ensimmäinen turisti tai valkoposkihanhi kiilaa pinnojeni väliin. Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin, mutta koska matkaan mahtuu tuollaisia jännitysmomentteja, en voi millään suostua Jujun suusta livenneisiin pyyntöihin:

 

”Mama... Mauuu... Ihan hyvin sopisin asusteeksi tämän mekon kanssa. Ota mut sinne
töihin mukaan, niin olen ihan vain tällaisena söpönä pikku rintanappina sun koltussa.”

Eikä irtokarvoistakaan tarvitse huolehtia, jos otetaan Sini messiin.

”Ja kyllähän tämmöinen pieni kissanpentu
mahtuu reppuun, vaikkei Rexonaa käytäkään.”

Nuppua taas ei toimistoelämä kiinnosta, sillä siitä on kuoriutunut loppukesän hellekeleissä melkoinen biitsimisu:

 

”Hej då, emo! Hauskaa työpäivää! Mä jään tänne solariumiin,
koska solen skiner kanske bara i dag.”

Kun on nuori, kaunis ja rypytön, auringossa kärtsäily saattaa tuntua hyvältä idealta.

 

Saahan auringosta D-vitamiinia, ja lämpöäkin on hyvä jemmata
siltä varalta, että talvella keskuslämmitys sattuisi prakaamaan.

Tänään yllätin grillailijani tuomalla kotiin hauskaa rantsulukemista: sarjislehden, jossa seikkailee prinsessa Auroran kissa Nuppu. Minusta sekin Nuppu on iki-ihana, ja on hilpeä sattuma, että tämä kaimakin tykkää vedellä nokosia auringonpaisteessa!

Nuppu ei ollut ihan vakuuttunut vaaleanpunaisesta nimikaksosestaan.
Pinkki kissa? Aika epätodennäköistä.

Esittelin Nupulle aukeaman, jolla toinen Nuppu nukkui söpösti tyynyllä.
Kysyin, haluaisiko Nuppu, että askartelisin lehden ohjeiden avulla
myös sille oman uinailutyynyn, jonka voisi pöyhiä ja asettaa somasti
aurinkoläikkään. Vastaus ei ollut ihan sitä, mitä odotin!

Pyysin Nuppua harkitsemaan uudestaan suhtautumistaan kilpailevaan
Nuppuun ja kerroin sille salaisuuden: sarjiskissa Beauty on nimetty
suomeksi meidän Nupun mukaan. Nuppu on siis melkein sukua julkkikselle!

 

Nuppu ei tiennyt, mihhatako vai minkuttaako. Niinpä se vetäytyi taas
ilta-aurinkoon käristämään itseään ja toivoi välttävänsä ikävät rusketusraidat.

Arjen alku Hupswoodissa

Lokoisa lauantai on autuasta balsamia ensimmäisen työviikon riuduttamalle kissaemolle. Kaksi kesäkoomasta herännyttä aivosoluani joutuivat toimistolla heti käyttöön, ja lomalla lössähtänyt kroppa valjastettiin kavalasti kalorinpolttoon työmatkapyöräilyn merkeissä. Haikein mielin olen siis aamuisin hyvästellyt Nupun ja Jujun ja lähtenyt sitkuttamaan Helsingin aamuvilinään päässäni laite, jonka kissat tutkimustensa päätteeksi määrittelivät ”tötäksi”.

 

On se nyt surullista, että aina jollakulla perheenjäsenellä on päässään ylimääräinen härveli.
Kun yksi pääsee kapineesta eroon, toisesta tulee uusi uhri. Mutta mieluummin toki
minusta kuin Nupusta!

 

Jujukin halusi osoittaa solidaarisuuttaan meille perheen tötterötytöille.

Tunnustan kadehtivani hiukan Nuppua ja Jujua, kun ne saavat hellyttävien arkiaamutouhujemme päätteeksi palata sänkyyn, etsiä sopivan peitonmutkan ja käpertyä jatkopalaunille. Nukkuminen on kuitenkin niille tärkeää, jotta ne jaksavat huolehtia omasta iltatyöstään emon pikku muusakaksikkona. Kun siis räpistelen vihdoin töistä kotiin ja riisun tötän päästäni, kisumisut rientävät tarjoamaan minulle söpöä seuraansa ja ihania inspiraatioitaan.
 

Muusa numero yksi on esimerkiksi valinnut kanssani
ihania värityskuvia, jotta arki ei tuntuisi harmaalta.

Muusa numero kaksi taas on yrittänyt kannustaa minua kirjoittamaan historiallisen metsästysromaanin:

 

Päähenkilönä seikkailisi komea nuori lainsuojaton nimeltä Juju Hood.

Nuorukainen asustaisi Hupswoodin metsässä ja suojelisi sen väkeä
ahnaalta Prinsessa Nuppanalta, joka yrittäisi päästä kaikkien ruokakupille.

Koska Juju Hood olisi paitsi jalosydäminen sankari myös taitava metsästäjä,
se suostuisi vaaroja uhmaten pyydystämään hiukopaloja nälkäisille kyläläisille...

Kas näin! Eikä kenenkään masu enää koskaan murisisi,
sillä yöperhosia riittäisi ihan kaikille. Sen pituinen se satu.

Olin tosi liikuttunut valmiista kirjaideasta, mutta niin jännä ja sympaattinen kuin tarina olikin, luulen, että se toimisi paremmin elokuvana kuin romaanina. Niinpä palasimme Jujunkin kanssa värityskuvien viehkeään maailmaan...

 

”Ei sitten, mama, jos ei bestseller kelpaa. Väritä sitten vaikka tuo sfinksikissa...”

Tyttö ja tötterö

Siinä missä moni teini harmittelee hammasrautojaan, Nupulla on ollut jo parin vuoden ajan kausittaisena riesana muovikauluri. Se tulee ja menee, käväisee ja kaikkoaa. Ja juuri kun kuvittelemme, ettei tönttäpönttää enää koskaan nähdä, se tekee kolisevan paluun ja loihtii nätistä Nupusta taskulamppua muistuttavan karvapötkön tai satelliitin, joka kököttää tietokonepöydällä ja varmistaa hyvät nettiyhteydet. Minua tietysti aina surettaa tötteröpäinen kattini, mutta vaikuttaa siltä, että Nupulla on lämpimät välit ikiomaan kauhukapineeseensa.

Sehän on vain soma, kierteelle kiepaistu muovilätty,
jossa on söpöjä tassunkuvia ja tyylikäs pääkallopanta!

Mielestäni ei ole liioittelua verrata Nupun tötteröä silmälaseihin, jotka ovat tärkeä osa monen ihmisen imagoa. Olin kellahtaa hämmästyksestä peffalleni pari iltaa sitten, kun tajusin, että Nuppuhan suorastaan pyysi minua laittamaan tötterön sen päähän. Se kiipesi pöydälle tötterön viereen, katsoi ensin seinäkelloa (joka oli jo yli kymmenen) ja sitten tötteröä. Ymmärsin vihjeen ja pujotin rotiskon Nupun päähän, sillä typy oli selvästi lähdössä nukkumaan ja halusi pukeutua nättiin yöasuunsa.

Ihan aina ei Nuppukaan silti ole tötterötuulella, ja eilen kello kymmenen aikaan saimme todistaa seuraavaa tapahtumaa:

Neiti vilkaisi kelloa ja taapersi sitten päättäväisesti
pitkulaisen keittiömme kauimmaiseen kolkkaan.

Se sanoi, että olisi tosi, tosi, tosi kivaa saada tönttä taas päähän,
jos sillä vain olisi yhä pää, mihin härvelin voisi pujottaa.

Häntäpää kuulemma vielä löytyi, mutta naksauttelin kieltäni sarkastiselle ehdotukselle
ja kysyin, oliko Nuppu jo unohtanut, mitä illan terveystarkastuksessa todettiin.

Silloin pikku Nepposella alkoi raksuttaa. Ai niin!
Kaulurikausi taidettiin julistaa päättyneeksi.

Jouduin lupaamaan ja vannomaan kautta Nupun vaaleanpunaisten varpaiden,
ettei tötteröä enää laitettaisi vaan mussukkani saisi vaeltaa täysin vapaana.

Kiltti ja suloinen kissamuru kävi vielä puntarillakin,
jotta terveystarkastus olisi varmasti virallinen.

Ensimmäinen vuorokausi ilman imagotuuttia on sujunut varsin vallattomasti. Eilen imuroitu eteismattomme sai toimia villien kissaeläinten painitantereena ja raviratana koko yön, ja aamulla sinne tänne tarrautuneet karvatupot todistivat, että vaikka kauluri on Nupun kiva pikku kaveri, toivomme, ettei sitä nähtäisi enää pitkään, pitkään aikaan...

Kukkaispojan taidesynttärit

Tänään on lomamme vihoviimeinen päivä, mutta aurinkoisella elokuun sunnuntailla on suurempikin merkitys: pieni kinuskilaikukas poikamme täyttää 3 vuotta! Juhlahulinat aloitettiin heti aamusta, kun pahaa-aavistamaton nuorukainen puikahti makkariimme ja sai osakseen riemukkaan onnittelulaulun. Se ei ehkä mennyt ihan nuotilleen, tai sitten emon ääni oli vielä unesta rouhea, sillä Juju teki 180 asteen käännöksen ja kipitti kiireesti takaisin olkkarin puolelle. Kun poitsu uskaltautui uudestaan lähemmäs, emo lauloi paljon hempeämmin ja pääsi vihdoin hipeltämään synttärisankarin leuanalusta ja pörröisiä poskia.

 

Hyvää syntymäpäivää, sinulle Juitsi,
hyvää syntymäpäivää, emo toivottaa näin!

Juju oli saanut aamupalaan mennessä jo miljoonittain suukkoja, joten ei ollut ihme, että puolenpäivän kinttailla suloinen synttäripoika halusi vetäytyä rennoille nokka- tai kuonounille. Toivetta kunnioitettiin, ja emo ja iskä lähtivät pariksi tunniksi kesäretkelle luonnonhelmaan. Sielläkään emo ei unohtanut Jujua, vaan keräsi maailman kauneimmalle pojalle tuliaiseksi nätin pikku kukkakimpun.

 

Kakkaroiden katveessa synttäriateriakin maistui nannalta!

Juitsi on luonteeltaan rauhaa rakastava, joten olimme lähettäneet sen puolesta sanomalehteen ”Olen matkoilla” -viestin. Niinpä kotikoloomme ei virrannut kattia katin perään, vaan saimme juhlia ihan oman jengin kesken. Yksi ohjelmanumero oli manikyyri, jonka Juju otti vastaan tyytyväisenä sylissäni kököttäen. Sen jälkeen oli vielä ihanamman kauneushoidon vuoro:

 

”Aaah! Miksei aina voi olla synttäripäivä, mama?”

Kun kynnet olivat kuosissa ja turkki siloiseksi suittu, Juju vietiin yllätysvisiitille taidemuseoon.

 

Juju oli tohkeissaan Guggenheimin taideaarteista, vaikkei se oikein
ymmärtänyt, miksi tällä emoa muistuttavalla tädillä oli sylissään
kirja eikä esim. sinisilmäinen bicolour-ragdollpoika.

Huomaavainen museoväki ilahdutti Jujua pienimuotoisella juhlatuokiolla.
Kyllähän synttäreillä täytyy olla aina vähän ilmapalloja ja glitteriä!

Kun Juju oli ihaillut maalauksia kyllin kauan, se päätyi itse taideteokseksi, sillä oli aika ottaa viralliset syntymäpäiväpotretit. Emo hengästyi jälleen kerran Jujun herkästä komeudesta eikä osannut valita näiden kahden otoksen väliltä:

   

Juju pohti selvästi elämän kauneutta ja sitä, kuinka pienet hetket ovat usein niitä suurimpia.

Tai sitten se funtsi, olisivatko kakkarat herkullisempia kuin valkoapilat.
Emo ei kuitenkaan antanut synttärisankarille tilaisuutta maistiaisiin.

Synttäreillä oli Jujun mielestä tosi leppoisa tunnelma, mutta eräs juhlavieras piti niitä historian tylsimpinä kemuina. Sen mielestä paikalle olisi pitänyt kutsua räp-artisteja, klovneja, säkkipillinsoittajia, julkkiksia tai edes naapurien lapinkoira.

Nuppu pieni! Emo ymmärtää, ettei tötsän kanssa ole kiva junnata taidenäyttelyssä,
mutta jos hyvin käy, mokomasta satelliitista päästään lähipäivinä eroon!

Eniten Nuppua piristi, kun kerroin sille matkaäänestyksen kivat tulokset!
Suurin osa teistä lukijoista (8 kpl) äänesti Nupulle sopivimmaksi nenupusu-
matkan Bahamalle Ruffen kanssa! Toiseksi tuli 6 äänellä shoppailureissu
New Yorkiin. Riviera ja hiirenmetsästys maalla saivat kumpikin 3 ääntä.
Nyt Nuppu vain siis odottaa Ruffea saapuvaksi lentolippujen kera...

Tässä vielä lopuksi yksi herttainen potretti ihanasta Unelma-pojasta synttäreillään. Loput kuvat lisäämme Facebookiin, joten tervetuloa viettämään sinne Jujun juhlien hilpeitä jatkoja!

  

Paljon onnea, Juuuuuuju, paljon onnea vaaaan! <3