perjantai 1. marraskuuta 2013

Oksalla ylimmällä

Viime kevään ajan kissojen kiipeilypuun ylätasanne oli ikuisen jekkuilun ja etuilun tanner. Niinpä päätimme ratkaista kisan tasapeliin ja ostimme kissoille yksivuotislahjaksi uuden, isojen kissojen kiipeilypuun. Se tuotiin eräänä elokuun aamuna, ja koska emme ehtineet kasata sitä heti, kissat joutuivat tassut syyhyten odottamaan työpäivämme ajan uutuuttaan. Luulen, että ne nököttivät salaperäisen laatikon päällä koko päivän, eivätkä meinanneet pysyä pörröturkeissaan, kun paketti vihdoin avattiin.

Ragdollit puhuvat sujuvasti englantia, joten minun olisi ehkä
kannattanut peittää tuo "cat tree" -kohta. Se siitä yllätyksestä.

Sitä mukaa kun puu kohosi, sen oksille nousi kehrääviä ragdolleja. Ne  olivat tohkeissaan koreista riippuvista leluista – ja Nuppu mokoma alkoi heti nakerrella koritasojen reunoja. Kun puu oli valmis, odotimme jännittyneinä, milloin Juju valloittaisi ylimmän oksan noin 180 sentin korkeudessa. Se kurotteli ja kurkki yläkoriin mutta ei uskaltanut mennä sinne. Nuppu taas ei tainnut edes hoksata, että ylempänäkin olisi vielä jotain tsekkaamisen arvoista.

"Ruuvatkaa, tyypit, ruuvatkaa!"

Kului päiviä, viikkoja ja kuukausia, mutta ylin kori ammotti aina tyhjyyttään. Jouduin hyväksymään, ettei kumpikaan kultasistamme ollut kyllin kapuavaa sorttia, kunnes viime viikolla tapahtui ihme! Meillä oli meneillään aivan tavallinen viikkosiivous imurointeineen kaikkineen, kun Nuppu yhtäkkiä katosi. Yleensä se löytyy lättänänä sohvan alta ja joudumme hieman nostamaan sohvaa, jotta se pääsee kätevimmin vapauteen, mutta tällä kertaa piilo oli tyhjä. Yhtäkkiä tajusin järkytyksekseni, että Nuppu oli kiipeilypuun ylimmässä pikkukorissa! En uskaltanut edes hengittää, sillä pelkäsin tiputtavani Nupun liialla hönkäilyllä. Nuppu itse oli kuitenkin rento ja tyytyväinen ja nukkui pitkät unet korissa. Vahdin toki tarkasti siihen asti, että neiti tuli myös puusta alas. Palokuntaa ei tarvinnut soittaa avuksi, ja nykyisin luotamme jo Nupun taitoihin sen verran, että katsomme vain ylpeinä, kun räggärityttömme pyllertää itsensä söpösti katon rajaan…

Nuppu tarkasti, ettei Jujua näkynyt,
ja punnersi sitten itsensä yläorrelle.

Jossain vaiheessa Jujulle paljastui,
että Mount Everest oli valloitettu!

Seurasi raapimista ja mökötystä,
mutta Nuppu ei antanut periksi.

Niinpä tora unohdettiin, sillä uudessa puussa
on aina tilaa toisellekin räsynukelle,
käytti se sitten Rexonaa tai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti