Katsoimme eräänä iltana kaitafilmejä ajalta,
jolloin videokuvaaminen oli vain harvojen herkkua. Oli huvittava katsoa, kuinka ihmiset peittelivät kauhuissaan kasvojaan tai ilvehtivät
omituisesti kameralle. Jotkut meistä tekevät näin nykyisinkin – muiden muassa Nuppu.
Vielä jokin aika sitten Nuppua sai filmata
kaikessa rauhassa. Se saattoi painaa tassun poskea vasten, ja jos sen päähän
olisi painanut silloin lakin ja toiseen tassuun ujuttanut ruusun, lopputulos olisi
ollut upea ylioppilaskuva kenen tahansa olohuoneen seinälle tai ainakin
kiitoskorttiin. Nykyisin Nupulla on kuitenkin menossa irvistelyvaihe. Aina kun
Nuppu tekee jotain söpöä ja yritän ottaa siitä kuvan, se kyllästyy poseeraamiseen ja yrittää sirkuttaa minut luokseen. Nupun
ääni on vieno ja pieni, mutta kuvista tulee todella vavisuttavia – kuin olisin
mennyt herättämään nälkäisen ahman päiväuniltaan. Kun lopetan zoomailun, Nuppu
palautuu taas kehrääväksi saimaannorpaksi, josta yritin alun perin ottaa kuvan…
 |
| "Skviik! Tämä kori on varattu, ole hyvä ja ota vuoronumero." |
 |
| "Kvääk! Eino repi tunnelin kattoon reiän." |
 |
| "SKRÄÄK! Laita se Dallas taas pyörimään!" |
 |
| "Tsirp! Tahtoo bussimatkalle, kun Jujukin pääsee!" |
 |
| "Sväyyyy! Entäs sitten, jos menin taas pöydälle?!" |
 |
| "Gärrr! Tyynyn alla on takuulla herne." |
 |
"Skrrääääk! Miten niin en voi olla Amerikan seuraava huippumalli?
Kuka tätä blogia oikein kirjoittaa?" |
 |
| Ja tähän loppuun yksi ihana saimaannorppa. Taitaa olla vielä kuutti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti