Vuosien saatossa on muutaman kerran käynyt niin nolosti, että maailman suloisimman kissatytön synttäreitä on vietetty vasta merkkipäivän jälkeen. Tänä vuonna tilanne oli huomattavasti etupainoisempi, sillä valmistautuminen Nupun suureen juhlahulabaloohon aloitettiin vuorokautta etuajassa. Virittelin koko päivän jännitystä kyselemällä Nupulta, kuka kumma mahtaisi viettää pian synttäreitään. Aamuun mennessä neitonen oli keksinyt vastauksen, ja oven takaa kuului: ”Mäh! Mäh! Mäh!”
Aivan oikein! Tämä kissa on täyttänyt juuri kuusi vuotta.
Nupulla oli suuret odotukset juhlapäivän suhteen, ja niin oli minullakin. Olimme siis kaikki täpinöissämme, kun ovikello soi ja silkinpehmoinen postipoika saapui tuomaan lähetyksen, jonka oli tarkoitus saada synttäritypykkä inisemään innosta.
Ruusuja ja sidukkaa, miten mahtava yhdistelmä!
Olisi voinut kuvitella, että päivänsankari tassuttelisi heti sihijuomaa poksauttamaan, mutta postipoika joutui odottelemaan.
Se asetteli kukkia kauniimmin, mutta Nuppu loisti poissaolollaan.
Voiko kukaan syyttää postipoikaa siitä, että se päätti maistaa aikansa kuluksi vähän kuohuvaa?
Kun juhlajuoma oli hörpitty, postipoika vilkaisi olkansa taa. Ei, päivänsankari oli kadonnut kuin strutsin pää hiekkaan.
Postipoikaa harmitti, että hyvä ruusuntuoksu meni hukkaan. Niinpä se veti kuononsa täyteen oranssia kukkaisilmaa.
Sidukan ja siitepölyn yhteisvaikutuksesta postipoika alkoi saada villejä outside the box -ajatuksia.
”Onko lopulta väliä, kuka juhlii kenenkin syntymäpäiviä? Eikö tärkeintä ole, että juhlitaan?” se kysyi ponnekkaasti.
”Eikö tärkeintä ole kauneus?”
”Tai aito hymy, joka kruunaa juhlapäivän?”
”Tai kissa, joka suostuu kulkemaan emon mieliksi rusetti kaulassa?”
Olin otettu ja ihastuksissani postipojan komeasta ulkomuodosta ja taitavasta juhlalinssiluteilusta mutta samalla tunsin piston sydämessäni, sillä tarkoitus oli kuitenkin juhlia Nuppu Nuppunenä-Nöpperssöniä. Sitä herttaista karvamönkijää, jonka turkin alta rusettia ei edes erota ja joka pyllertää sille päälle sattuessaan kameraa karkuun yhtä yrmeänä kuin siideripullon kyljessä komeileva Grumpy Cat. Laskin kameran hetkeksi käsistäni ja keskityin tunnustelemaan, mitä syntymäpäivätyllerö oikein haluaisi tehdä.
Se mulkaisi kukkia hieman äkeästi, joten vein ne syrjään.
Tyhjäksi ryystetty puteli kiinnosti sitä tasan tämän verran.
Juhlaserpentiini sai aikaan miedon kurotuksen...
...mutta mielipide bileistä oli silti happamehko. Tämäkö oli se suuri juhla, jota mami hehkutti jo eilen?!
Lopulta tajusin viedä synttärisankarin lelulaatikon ääreen, ja sieltä löytyi vanha lelu, jolla saatiin tunnelma kohoamaan.
Touhottava Nuppu muistutti minua kahdesta mukavasta asiasta. Ensinnäkin siitä, että juhlista pitää aina tehdä päivänsankarin näköiset...
...ja toisekseen siitä, että ikä on vain numero. Vaikka Nuppu on jo kuusivuotias räggärinpötikkä, se jaksaa yhä kirmata kuin kittanpentu! <3
Onnea, rakas kullannuppumme! Ja paljon, paljon, paljon terveyttä, leikkejä, hupsutusta ja iloa tuleviin vuosiin! <3
Nupun ja Jujun mielestä juhannus on aina ollut kyseenalainen juhla. Niille on nimittäin pennusta saakka höpötetty keskiyön auringosta, joka kuivaa sen, minkä emo suihkulla kastelee. Tarinan varjolla pienet karvaturrit on rahdattu kylppäriin vaahdotettaviksi, ja vaikka turkki on ollut pesun ja föönauksen jälkeen ihanan tiptop, on juhannuksesta jäänyt päällimmäisenä mieleen pahamaineinen polskuttelu ja puleeraus. Tänä vuonna kaikki oli kuitenkin toisin, sillä emo oli kiireisen alkukesän jäljiltä niin tilttitilassa, ettei se jaksanut räpiköidä suihkukopissa ainoankaan räggärin kanssa.
Niinpä Nuppu saattoi suhtautua juhannukseen kerrankin löysin rantein.
Juhlapyhiemme tärkein ohjelmanumero oli nukkuminen. Heräsimme ruokkimaan kissat kukonlaulun aikaan, mutta sen jälkeen jatkoimme torkkumista koko perheen voimin. Nuppu mönki huristen emon kainaloon, ja Juju loikoili isikissin jalkojen päällä.
Tärkeintä oli köllöttää tunnista toiseen lämpimänä ja kauniina.
Hupsuttamossa ei viritelty juhannuskokkoa, mutta katit saivat ohjelmanumeron kaltaisesti katsella, kuinka henkilökunta yritti opetella uusia lautapelejä. Ensimmäisenä peli-iltana peliohjeet voittivat pelaajat 6-0, sillä jos on nukkunut vaivaiset 10 + 2 tuntia, ei voi mitenkään olla tarpeeksi skarppi ymmärtääkseen peliohjeita, jotka jatkuvat sivukaupalla. Niinpä Port Royalit sun muut survottiin takaisin kaapin perukoille. Valot sammuivat, ja orrelle vetäydyttiin jo hyvissä ajoin ennen auringonlaskua.
Vain Nuppu yksin jäi katsomaan kesätaivaan valoja.
Se yritti töpätä kuonollaan auringon viimeisiä säteitä.
Se kuunteli, kuinka valohiput supattelivat sen karvaisiin korviin...
...ja taisivat ne mokomat tarttua sen suviviiksiinkin.
Hetkeä ennen nukahtamistaan Nuppu kurkisti metsälampeen, jonka väreilevästä pinnasta sitä tervehti kaunein ragdoll, jonka se oli koskaan nähnyt!
Me muut nukuimme maagisten hetkien ohi, mutta seuraavana päivänä olo oli jo huomattavasti pirteämpi. Juhannusmieli kohosi entisestään, kun tein retken Ilonan ja Zetorin luo. Loistin keskiyön aurinkoakin säkenöivämmin, kun pääsin seuraamaan tuon kovin tutuksi tulleen kissakaksikon juhannustelttailua, ja olin pakahtua onnesta, kun Ilona osoitti tuntevansa minut ja tuli pitkäksi aikaa viereeni kököttelemään.
Meillä oli ihan paras kesäpiknik!
Piipahdimme pitämässä seuraa myös Ilonan ja Zetorin naapurille, ja olin tohkeissani, kun sain kohdata ensimmäistä kertaa elämässäni aidon brittikisun. Kameran jätin kuitenkin matkasta, koska en halunnut vahingossakaan säikäyttää hieman arkaa neitosta.
Aroista neitosista puheen ollen - Ilona ei kipittänyt sängyn alle, kun palasimme, vaan makoili rohkeasti sängyn päällä. Ja minä tietenkin sulin riemusta!
Sain lainaan kesälukemista, ja Zetor mietti, mahtuisiko kirja pieneen nallereppuuni. Kuka muuten muistaa yhä sen? :-D
Kotiin päästyäni olin sen verran energinen, että jaksoimme miehen kanssa mutustella karkkeja ja opetella uudet lautapelit. Jujua täytyi nostella viiden minuutin välein pelipöydältä lattialle, mutta Nuppu oli sen verran raukea edellisyön seikkailuistaan, että se tyytyi vain inahtelemaan ohjeita valtaistuimelta.
”Laitapa, äiskä, ne kamelikaravaanit vaappumaan taas isikissiä kohti!”
”Ai nyt on Port Royal menossa? Osta, äiskä, se kiva kuvernööri!”
”Paarpuurista lähestyy merirosvolaiva! Ohoi!”
Kun pelejä oli pelattu niin, että päässä piippasi, oli jälleen aika vetäytyä yöpuulle, ja jostain ihmeen syystä unta riitti vielä tänäänkin yli kahdeksaan. Ehkäpä nyt jaksan sinnitellä viimeisenkin työviikon ennen kesälaitumille laukkaamista!
Miten kauan teillä muilla on lomaan, vai joko lököily on alkanut?
Jalkapallon mestaruuskisat ovat jälleen kerran alkaneet, ja koko maailma tapittaa intensiivisesti ruohokentällä edestakaisin viipottavia sortsiukkeleita. Hupsuttamossa näin ei kuitenkaan ole, sillä isikissi vääntää vertaisarvioita eikä emokissin pieneen mieleenkään tulisi napsauttaa televisiota päälle.
”Äiskäraasu ei vieläkään muista, mikä paitsio on tai minkä kanssa sitä syödään.”
Sen verran minuun on kuitenkin tarttunut yleistä sporttihumua, että sain eilen pakkomielteen penkoa Jujun agilitykalustoa. Kaapin pölyisestä takanurkkauksesta löytyikin jotain tunnelmaan sopivaa: Ruotsin värejä kauniisti toistavat agilitytolpat. Vieläkö pujottelijalahjakkuus de Puippi muistaisi, miten niiden lomitse kuuluu puikkia?
De Puippi huomautti, että muisti palautuisi paljon nopeammin, jos houkuttimena olisi suurpujottelijoiden hiukopalaa.
Kisakeittiöstä tilattiin kourallinen kuivattuja tunapaloja, ja niin pieni kisapoika lähti suihkimaan rinnettä alas.
De Puipin sukset olivat mennä solmuun, kun se huomasi radalla värivirheen. Kaksi keltaista tolppaa peräkkäin!
Radan rakentaneelle emokissille tuli värisokeussanktiota, mutta de Puipin suoritus jatkui virhepisteittä.
Yleisö mylvi riemusta, kun konkari pääsi maaliin ja tuuletti hännällään tolpat nurin!
Katsomossa näkyi kuitenkin myös yksi tyytymätön tyyppi.
Kävi ilmi, että hapan naamataulu kuului pujottelun toiselle suurelle nimelle, de Nupperspuikulle, jota kukaan ei ollut tajunnut kutsua rinteeseen.
Nolo kömmähdys haluttiin korjata, ja de Nupperspuikkua pyydettiin arvioimaan kaluston kunto ja saapumaan sitten radalle.
Urheilun suuri sankaritar vilkutti yleisölle...
...ja näytti, miten tehdään aaltoja. Wuup, wuup! Kohta mennään eikä meinata!
Katsomo hiljeni ja jännitys tiivistyi, kun de Nupperspuikku veti kypärän päähänsä ja asettui lähtökarsinaan.
Sirkat sirittivät lumihangessa ja kellon viisarit jäätyivät, kun mestaria hinattiin alamäkeen.
Katsojat tekivät toiveikkaan aallon, kun Puppers sai taas peppunsa ylös kinoksesta!
Liian aikaisin ei kuitenkaan kannattaisi nuolaista, sillä ladulla oli havuja ja meno hyytyi puolimatkaan.
De Puippia nolotti suuren ja mahtavan Nupperspuikun puolesta.
Mestari itse oli kuitenkin jo unohtanut vetelän esityksensä...
...ja palasi aitioon näyttämään söpöltä ja hymyilemään yleisölle.
Katsotaanko teidän lukijoiden kotona jalkapalloa vai
suurpujottelua? Mitkä muut kesälajit ovat mieleenne? :)
Uskomattoman aurinkopätkän takia toukokuu tuntui venyvän pitkäksi kuin purukumi. Se muistutti lähestulkoon lapsuuden kesiä, jotka jatkuivat, jatkuivat ja jatkuivat auringon mollottaessa aina vain siniseltä taivaalta. Kun kuukausi vaihtui, pinkeäksi viritetty aikajänne saavutti kuitenkin maksimimittansa ja katketa räpsähti. Koleiksi käyneet kesäpäivät vilkkuvat nyt silmissä pikakelauksella, ja minua hieman hirvittää, saanko todella valmiiksi kaiken, mitä ennen lomalle löllähtämistä täytyisi vielä tehdä.
Nupulla on onneksi jo loma.
Se ehtii pelata pallolla...
...ja ottaa samalla vaikka päikkärit.
Olen viettänyt melkoista viuh vauh -elämää, ja siitä syystä Nupun ja Jujun arjen taltiointi on jäänyt hieman retuperälle. Koska en ole ehtinyt liiemmin kirjata ylös Hupsujen touhuja, olen yrittänyt kaapata hauskimpia hetkiä edes videolle. Niinpä saatte tällä kertaa hupailla tutun räggärikaksikon kanssa videokoosteen merkeissä. Koska meillä on niin kovin kiire, videokin on suurelta osin pikakelattu. Luvassa on kuitenkin Nuppu-painotteista tohinaa aamupalan lusikoinnista sängyn petaamiseen ja ruokasilityksistä aina vaatekaappikiepaukseen asti. Lopussa näette, kuinka paljon vihreämpää ruoho voikaan aidan toisella puolella olla…
Iloisia kesäpäiviä ja tsemppiä kesälomanaluskiireisiin, jos jollain muullakin sellaisia on!
