Kissa kuin kukkakaali

Tämän postauksen aiheena on pupujen ruoka. Toisin kuin nopsasti saattaisi ajatella, en aio kertoa Nupun ja Jujun lihapainotteisesta ruokaympyrästä, vaikka ostaa päräytin niille eilen ekstrasuuren satsin rypsipossua. Päivän polttavana teemana on kasvissyönti, johon mieheni siirtyi jo kesällä ja jota kohti minäkin taaperran parhaani mukaan. Nyhtökaurat, härkikset, pavut ja herneenversot maittavat minulle erinomaisesti, mutta on pakko tunnustaa, etteivät esimerkiksi sienet, tofu, kaali tai nauris saa makunystyjäni villiintymään. Vaikka aivot sanovat, että kyseisiä herkkuja nauttimalla eläisin pidemmän ja terveemmän elämän, ei kuola ala valua millään ilveellä.
 

No mutta Nuppu! Ei ruoalle saa nyrpistellä. Ei edes emon ruoalle.

Minun on nolouttani tunnustettava, etten millään edes muista kaikkien vihannesten nimiä. Sekoitan esimerkiksi kaksi iki-inhokkiani, kukkakaalin ja parsakaalin. Ne ovat erityisen vastenmielisiä luttanoiksi liotettuina, mutta rapsahtavan raakoina varsinkin parsakaali saattaa löytää reitin vatsalaukkuuni. Jotta muistaisin, mikä on parsakaalia ja mikä kukkakaalia, mies keksi minulle oivan muistisäännön: kukkakaali on se Jujun värinen vihannes. Niinpä olemme viime aikoina kutsuneet Jujua kukkakaalipojaksi, jotta pystyisin uskottavasti tunnistamaan lautasellani ei-niin-kutsuvasti lekottelevat terveyspommit.

 

Jos ällöke on vihreä, se ei ole kukkakaali vaan parsakaali.

 

Kun sävy mätsää Jujun kanssa, kyseessä on kukkakaali!

Nuppu tunsi olonsa hieman ulkopuoliseksi suuressa vihanneskeskustelussa, kunnes flunssaa poteva kasvissyöjäystäväni kertoi minulle jännittävän uutisen. Hän paranteli oloaan vihanneksilla, jotka oli nimetty suloisen kissaneitomme mukaan:

 

Nuppu on mielissään mutta odottelee vielä
Findusilta korvauksia ja kutsua mainoskuvauksiin.

Tähän loppuun myös sellainen kiinnostava huomio, että jos Nuppu olisi ruotsalainen, sen nimi olisi ilmeisesti Bukett!

 

Emohan murjaisi vitsin!

Kuinka moni teistä lukijoista on maistellut Nuppu-vihanneksia? Ja saako hempeä nimi kukka- ja parsakaalit maistumaan edes hivenen paremmilta?

Sisar beige pehmoinen

Nyt kun Nupun tassu on pysynyt loistokunnossa, lempeä kissamme on päättänyt ryhtyä oikeaksi hyvän olon lähettilääksi. Se edistää terveitä elintapoja syömällä monipuolisesti, liikkumalla riittävästi ja huolehtimalla sekä itsensä että veljensä hygieniasta. Nuppu pitää huolta myös meistä omistajista. Se aistii tunnetilani kuin empaattisin psykologi ja osaa nuolaista hellästi nenääni juuri oikealla hetkellä. Jos ruumiinlämpöni uhkaa vajota liian alas, Nuppu sipsuttaa kiireesti paikalle ja käpertyy lämmittämään tilanteesta riippuen varpaitani, käsiäni tai kylkeäni.

Nuppu on tiennyt pienestä asti, ettei salaatti
ole vain pupujen ruokaa. 

Nuppu toivoo, että jumppakärpänen purisi Jujuakin.

Nuppu muistuttaa, että venytellä voi samalla,
kun katsoo telkkua tai leikkii kalalla.

Parin viime päivän ajan Nupulla on ollut tassut täynnä sairaanhoitotyötä, sillä mieheni on ollut kotona kuumeen kourissa. Nuppu on tehnyt alati tarkastuskierroksiaan sohvalla nuokkuvan potilaan ympärillä. Hoitokäynti alkaa hennolla jalkojen lämmityksellä. Sen jälkeen Nuppu hiipii sohvan selkänojaa pitkin tutkimaan, hengittääkö potilas. Sitten se hyppää sohvan käsinojalta sohvapöydälle yleistilannetta tarkkailemaan. Se tuijottaa, kunnes on varma, että kaikki on hyvin ja kierros voi alkaa alusta. Aikoinaan Nuppu on ottanut vastuuta myös miehen vatsataudin parantamisesta. Nupun kannattama lääketieteen haara suosittelee jämerää yllätysloikkaa vatsan päälle. Se saa huonovointisimmankin potilaan pomppaamaan pirteästi punkasta pystyyn. Ja pytylle…

Hoivakissa parannusasemissa sohvan jalkopäädyssä. Jos mikään muu ei auta,
se kehittää viltin kanssa yhteistuumin kipinöitä ja antaa potilaalle sähköshokkihoitoa.

Silloinkin kun Nuppu lepää, se pitää yhden korvan valppaana.

Tämä on Nupun stressinpoistokatse. Mietin sitä aina, kun joudun jännittäviin tilanteisiin kuten
hammaslääkäriin tai esiintymään. Metodi toimii, ja Nuppu auttaa siis etänäkin.