 |
| Ostin ”Stack the Cats” -pelin viime kesänä Edinburghista, mutta en ole vielä koskaan malttanut rauhoittua sen pariin. |
 |
| Ideana on rakentaa hieno muuri 12 kevyestä puukissasta. Ei ihan helppo juttu! |
 |
| Aloin nostella värisevin tassuin palikoita päällekkäin, ja silloin Jujun maltti petti... |
 |
| Sen oli pakko tulla auttamaan, ja homma oli aloitettava alusta. Tunsin, kuinka kasvoimme kissoina ja ihmisinä. |
 |
| Seuraava rakennelmani oli jo paljon kunnianhimoisempi, vaikka Juju ei malttanut olla heiluttamatta häntäänsä ja tökkimättä kuonollaan projektin aikana. |
 |
| Pöydälle saapui toinenkin apuri, joka on tunnetusti näppärä tassuistaan. |
 |
| Minusta se kokosi aika hienon kissapyramidin, eikö vain? |
 |
| Olin koko harjoituksen ajan tyyni kuin Himalajan laella meditoiva munkki, ja kärsivällisyyteni palkittiin: oikeat kissat kyllästyivät lopulta pötkähteleviin puukollegoihinsa ja onnistuin loihtimaan yllä näkyvän teoksen. |
 |
| Päätin kruunata sen toisella Edinburghin-tuliaisella: kissataululla, jonka ostin Nuppua ja Jujua ikävöidessäni. Se houkutteli Nupun taas paikalle, mutta onneksi vain ihailemaan. |
 |
| Juju asetteli jeejee-kissan paraatipaikalle vakain ottein. Tämä on maltillista yhteistyötä parhaimmillaan! |
 |
| Seuraavaksi halusimme kuitenkin hassutella, ja annoin Juitsin töniä kisut lattialle. |
 |
| Sitten pinosin puisia ja karvaisia kissapalikoita ihan sikin sokin. |
 |
| Tämä suloinen sarvipää oli suosikkirakennelmani! |
 |
| Mutta kuten kaikki tietävät, kissan elämässä kaikki tiet vievät keittiöön ja ruokakupille, ja leikin päätteeksi Hupsujen oli saatava ruokaa NYT, HETI ja ÄKKIÄ! |
 |
| Vaikka Nupun ja Jujun maltti ei varsinaisesti treenaamalla kasvanut, rakentelu sai minut rentoutumaan ja unohtamaan kärsimättömät ajatukseni. |
 |
| Mihin tahansa polkuni johtaakaan, tepastelen sitä pitkin kahden hassun karvaturrin kanssa... |
 |
| ...eikä meillä ole kiire mihinkään! |
