Hupsujen joulumaa

Vuosi 2020 on ollut todella omituinen. Olemme kökötelleet neljän seinän sisällä ainakin sadan vuoden edestä, mutta toisaalta viikot ja kuukaudet hujahtivat niin kamalaa vauhtia, etten mitenkään ehtinyt järjestää Hupsujen joulukuvauksia ennen eilisiltaa. Yleensä viime hetken näpsimisen tuloksena on vain epämääräinen setti kissojen heilahtelevia häntiä ja takamuksia, mutta tällä kertaa ilmassa oli salaperäistä tonttupölyä ja onnistuimme haalimaan ennätysajassa monta julkaisukelpoista otosta. Muutamissa niistä esiintyy jopa kaksi kissaa yhtä aikaa, eikä kumpikaan näytä kieltä tai sohi kynttelikköä kumoon. Hyvä, Hupsut!

Aluksi meno oli verrattain jähmeää. Joulupallo ei kiinnostanut,
ulkona satoi vettä ja Juju istui niin leveästi, ettei kuusta näkynyt.

 

Niinpä punaposkinen jouluhauva pyydettiin paimentamaan Juju oikeaan kohtaan.

 

Tiedä sitten, oliko siitä enemmän harmia kuin hyötyä, mutta ainakin kuusi piirtyi näkyviin.

 

Kokeilimme monia asentoja ja kuvakulmia, salamalla ja ilman, vakavana...

 

...ja vielä vähän vakavampana. Koska kuka nyt aatonaatonaattona vielä hymyilisi?

 

Lopulta hyvä sommittelu onneksi löytyi, ja silmässäkin näkyi vähän pilkettä!

 

Tästä tuli maman ehdoton lemppari!

Kun Jujusta oli saatu yksi täysosuma, kerjäsin mieheltä lupaa nostaa myös Nuppu uudehkolle ruokapöydällemme, jota muuten emme olekaan tainneet aiemmin vielä blogissa esitellä. Sisäkökkimiseen tuskastuneena aloitimme lokakuussa suuren mutta etanan lailla etenevän sisustusprojektin, jonka seurauksena kirjahyllyt vaihtoivat paikkaa ja vapauttivat tilaa neljän hengen pöydälle. Se on jo tullut tutuksi minulle, miehelle ja Jujulle, mutta Nuppu ei jostain syystä ole vielä joko tajunnut tai uskaltanut hypätä sen päälle. Minusta olisi mukavaa kammeta Nuppukin estradille, mutta perheemme toimitusjohtaja on päättänyt, ettei niin tehdä ennen kuin tontut ja kuusi ovat siirtyneet sen näppärien tassujen ulottumattomiin. Niinpä Nuppu-reppanan kuvaukset suoritettiin arkisemmin alkovin puolella...

 

Joulukuvaelmassa oli neitosen mielestä jotakin ylimääräistä ja rumaa.

 

Onneksi joutilas tonttu-ukko piilotti epäjouluisan
möhkäleen selkänsä taakse, ja sain hyvän kuvan.

 

Palkaksi Nuppu pääsi kanniskelemaan sen toista suosikkilelua.

Suloisista kuvista ja varsinkin söpöäkin söpömmistä kuvauskohteista huumaantuneena päätin kokeilla vielä yhtä juttua. Vaikka ulkona todellakin tihkuttaa iänikuista vettä, halusin loihtia Hupsuttamoon hanget korkeat nietokset. Tai ainakin pienen joulumaan. Sisäänpääsymaksuja tai maskipakkoa ei ollut, joten Korvatunturille hipsutteli heti ensimmäinen kiinnostunut viiksipetteri.

 

Se toi nenällään valon pimeään...

 

...ja ihmetteli, kuka kumma on pystyttänyt valotolppia satumetsään.

 

Lunta sateli hiljalleen, ja Juitsi kuunteli joulukellojen kilkatusta ja Nupun ininää.

 

”Jätä jo se lelu ja tuu tänne poseeraamaan. Mama näpsii tunnelmakuvia ja oottaa jackpottia.”

 

Nuppu ei millään malttanut totella, mutta onneksi Juju jaksoi odottaa kärsivällisesti....

 

...sillä lopulta Nuppuakin alkoi kiinnostaa lumen ja jään valtakunta.

 

Henkeäni pidätellen seurasin, kuinka Nuppu-kaunotar pujahti kinosten keskelle.

 

Kun se työnsi kuononsa savupiippuun ja toivotti Joulukollille hyvää joulua,
tiesin lopultakin tallentaneeni harvinaislaatuisen hetken.

Levollista ja ihanaa joulua sinne ruudun toiselle puolelle! <3

Ei mennyt niin kuin Kissöössä!

Näin joulun alla olen tullut pariin otteeseen miettineeksi paikkaa nimeltä Kissöö. Se on leppeyden ja kauneuden tyyssija, jossa satelee hissun kissun räggärinpehmoista lunta. Ja jos oikein höristää tonttuhatun alla korviaan, voi kuulla rauhoittavaa kehräystä. Joulukuuset eivät kaatuile, kortit on lähetetty ajoissa ja joulusukissa piileksii kultafolioon käärittyjä possunsydämiä.

 

Mama, vietetäänhän me koko joulu Kissöössä?

Kiikuttaisin Nupun ja Jujun mielelläni Kissöön kimaltelevaan katti-idylliin, mutta valitettavasti possujunat tai Onnibussit eivät kulje sinne. Ja jos kulkisivat, niin tämä kissaemo olisi takuulla ollut liikkeellä liian myöhään ja missannut liput. Niinpä meidän on tyytyminen hösellykseen, härdelliin ja pienimuotoiseen paniikkiin, joka on vallinnut Hupsuttamossa jo hyvän tovin.

Tontutkaan eivät kestä tätä menoa, vaan kellahtavat kumoon monta kertaa päivässä.

Toisin kuin Kissöössä, meillä kaatui minijoulukuusi jo ensimmäisen adventin jälkeen. En tiedä, kuka tai ketkä olivat asialla, mutta kun mies saapui töistä kotiin, Nuppu ja Juju olivat olleet vastassa hitusen noloina. Hetkeä myöhemmin oli käynyt ilmi, että kuusipuu oli pökrännyt ja köllötti nyt kyljellään hyllyn päällä. Kissojen kunniaksi on silti sanottava, että ensimmäisen kokeilun jälkeen muovisen juhlatörtän töniminen on loppunut tyystin.

Piparkakkutalon terassilla majaileville pupuillekin vain kumarrellaan.

Jouluristeilijän matkustajat on vastaanotettu satamassa uteliain silmäyksin...

...ja niiden kanssa on vietetty laatuaikaa jouluvalojen välkkeessä...

...sillä onhan Hupsuttamo maapallon riemukkain paikka!

Minulla ei ole kuitenkaan ollut kovin riemastunut olo, sillä jostain syystä joulunalusviikot kiitävät valoakin nopeammin. Joka vuosi päätän olla ajoissa esimerkiksi joulukorttien suhteen, mutta aina käy yhtä höperösti. Niin tänäkin vuonna, vai mitä sanotte näistä viimeisellä mahdollisella hetkellä tilatuista taideteoksista:

 

Jei, kymmenen kappaletta Nuppu-aiheisia kortteja! Wuup, wuup! Hyvin menee. 

Vai meneekö sittenkään? Viittä virhettä ei sentään löydy, mutta yksi ilmeinen moka näissä on!

Mikäs vuosi se onkaan alkamassa?! Krääh ja yyh!

Nuppu, Juju ja mieheni ottivat aikamatkailun onneksi huumorin kannalta. Niinpä toivottelimme korteissamme ihania yllätyksiä vuodelle 2018, hauskoja hetkiä vuoteen 2014, mukavia käänteitä jouluun 2020 ja kaikkea hyvää vuodelle 1999. Osoitteita meillä ei ollut läheskään jokaiselle kortin ansainneelle, joten pahoittelemme, ettei tätä mestarillista pläjäystä leviä kovin laajalle. Haluamme silti toivottaa kaikille tunnelmallista joulua, ihanaa loppua vuodelle 2016 ja mitä mahtavinta vuotta 2017!

 

Kiitos myös kaikille ihanista joulukorteista! Hurjimmat innonnaukaukset
kuultiin, kun kortteja tuli Ruffelta, Cocolta, Pepsiltä, Maxilta
ja pupufrendeiltä Sonjalta ja Saaralta! <3

Vaikka tälläkään kertaa jouluvalmistelut eivät sujuneet kuin Kissöössä, olemme enää vain tassunmitan päässä tuosta unelmien höytyväsaaresta. Alkoihan meillä tänään kauan kaivattu joululoma!

 

Joko teillä kamuillakin on startannut virallinen Kissöö-kausi?

Joulukissan hurinaa

Jotkut ovat luonnostaan jouluihmisiä. He hamstraavat ensimmäiset lahjat jo elokuussa, ripustavat koristeet marraskuussa, eikä heidän leppoisaa tunnelmaansa latista edes lumeton maa. Samaiset joulutyypit voivat kuunnella varpusta jouluaamuna iloisin mielin ja syödä lanttulaatikkoa ilman inhon puistatuksia.

Myös kissat voidaan jakaa joulumieltymysten mukaan kahteen alalajiin. On niitä kissoja, jotka kaatavat joulukuusen ja työntävät päänsä joulupukin tullessa kukkamultaan. Lajiketta edustaa mm. eräs ragdoll-poika nimeltä Juju. Vastapainona maailmassa sipsuttaa myös todellisia joulukissoja, jotka osaavat nauttia valojen kauneudesta, rapistella söpösti lahjapapereita ja kehrätä joulumusiikkia tahtiin. Näin tekee myös meidän Nuppuliinimme. Se on saanut joulun lämmön tarttumaan myös minuun. Aamuisin ennen töihin lähtöä silittelen Nupun pehmeää turkkia samalla, kun laulan sille itse sanoittamiani joululauluja. Palkkioksi saan kauniita katseita ja kovaäänistä hurinaa. Nuppu käpertyy petiinsä nukkumaan ja jää kotiin suloisena kuin suklaakonvehti. Niiden päälle minäkin ymmärrän, vaikka joulun suhteen olen enemmän Jujun kaoottista tyyppiä...

Tunnelmakissa avustaa mielellään lahjojen paketoinnissa.
Sen lempilaulu on se, joka alkaa "Hiljaa leijuu maahan hiutaleet"
ja päättyy sanoihin "kehrää Nuppu suloisisin".

Kaaoskissa avaa paketit sitä mukaa, kun niitä teippaillaan kiinni.
Jujun suosikkilaulu on "Hei pikkukissit hyppikää".

Tunnelmakissa kököttää ja kellii mielellään joulutyynyjen päällä.

Tällaista oli kaaoskissan meno viime jouluna.

Toivoa on, että tästä joulusta tulee jo rauhallisempi...