Raksutappiosta rusettivoittoon!

Vaalit tulivat ja menivät, ja vaikka Nuppu kuinka tuijotti ääntenlaskentaa, sen kuva ei vilahtanut ruudulla kertaakaan koko tuloslähetyksen aikana. Emona jouduin kovan paikan eteen, kun minun oli yhdentoista maissa illalla paljastettava pienokaiselleni, ettei Suomi ole vielä valmis siihen, että talouspoliittisia päätöksiä tehtäisiin kuivamuonalähtöisesti. Pettymys oli suuri, sillä Nuppu olisi ollut valmis niin ääni- kuin raksuharavaksikin, mutta minä olin vain onnellinen, etten menettänyt muruani Arkadianmäelle vaan saan pitää sitä kainalossani yhtä tiukasti kuin aina ennenkin.

Nuppu on pohtinut, mikä kampanjassa meni vikaan. Olisiko sen kannattanut
sittenkin pyrkiä vallan kahvaan Kissojen kanafilefilharmonikoiden riveistä?

Onneksi vaaliharmistus unohtui nopeasti, sillä maanantaina kohdallemme osui täysin toisenlainen lottovoitto: Nuppu ja Juju kirivät voittajiksi Viiksikarvan varassa -blogin arvonnassa, vaikka olivat varmoja, että emon surkealla tuurilla upeat palkinnot lipsahtaisivat tassuista väkisinkin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Onnetar ja varsinkin iki-ihana siperiankissa Pöpö pitivät räggärikaksikon puolia. Ensimmäistä kertaa koskaan voitto osui siis Hupsuttamoon, ja palkintokuori saapui ilahduttamaan meitä jo eilisen postin joukossa:

Juju innostui voittokuoresta niin, että se tunki itsensä sen sisään 
ja nuuskutteli nenän täydeltä Pöpön tervehdyksiä!

Mukana oli suloinen kortti, jota Nuppu tutki niin innokkaasti,
että jouduin nostamaan taideteoksen turvaan kirjahyllylle.

Kuoresta löytyivät myös Tiuden tekemät rusetit, joita halusin päästä testaamaan
Nupun vanhan pääkallopannan kanssa. Räyhäkän boheemia ja tyylikästä siis!

Tarmokkaana poikana Juju sai kunnian aloittaa muotishow'n. Sitä hieman
ujostutti, ja se väitti, että Idän pikajuna piti sen hienostelua pilkkanaan.

Vakuutin, että matonen hymyili hyväntahtoisesti, koska Juju on niin komea
rusetti kaulassaan. Murrettu oranssi sopii Jujun turkin kinuskiläikkiin,
ja boheemi kuviointi korostaa Jujun taiteellista herkkyyttä.

Mitä enemmän keskustelimme muodista, sitä itsevarmemmin Juju
alkoi rusettiaan kantaa. Tämä tyyli osui ja upposi!

Nuppu kävi rauhattomaksi, sillä sekin halusi leikitellä tyylillään.
Niinpä sujautin pannan vuorostaan neidin trendiasusteen läpi.

Nuppu tunsi olonsa tyttömäisen tyylikkääksi. Rusetin pehmeät muodot
ja hempeät pastellinsävyt saivat Nupun suorastaan hehkumaan!

Kun kysyin, kuka haluaa testata lisää tyylejä,
Nuppu viittasi näin tomerasti.

Jujun rusetti kaulassaan Nuppu tunsi itsensä Bronten kirjojen sankarittareksi;
kotiopettajattareksi, joka kaipasi vain siroja silmälaseja kuonolleen.

Jujukin suostui kokeilemaan Nupun rusettia, eikä
pinkkeys vähentänyt lainkaan pupuseni miehisyyttä.

Pyysin kissoja vielä lopuksi poseeraamaan yhdessä ja lähettämään
kauniit kiitokset Tiudelle ja Pöpölle kivasta arvonnasta ja ihanista
lahjoista. Kiitollisuus ei ihan välittynyt ensimmäiseen kuvaan,
 joten pyysin kameran takaa vähän iloisempaa meininkiä.

Nuppu oli joko tosi kiltti tai sarkastinen.

Jujukin heittäytyi rennoksi hassuttelijaksi ja imitoi Steven Tyleria.

Lopulta meno kävi niin riehakkaaksi, että päätin lopettaa kuvaukset ja takavarikoida rusetit.
Ne tekevät kuitenkin paluun, kunhan pääsen ottamaan murusistani päivitetyt koulukuvat.

Suuri kiitos vielä Tiudelle ja Pöpölle! Mitä mieltä 

te lukijat olette Nupun ja Jujun uudesta tyylistä?

Hampaita vihlovaa söpöstelyä

Olen joskus sanonut Nupulle ja Jujulle, että ne ovat niin söpöjä kissoja, että jonain päivänä söpöyspoliisi vielä tulee ja rapsauttaa niille roimat sakot. Olen myös todennut, että räggärini ovat niin siirappisen suloisia, että niitä pussatessa suuhun kulkeutuu pakostikin söpönöpönonparelleja, jotka pinnoittavat hampaani karieksella, ja söpöyspoliisin sakkojen lisäksi joudun pulittamaan kalliit hammaslääkärilaskut. Tällä kertaa dollarihymyni on vaarassa blogatessakin, sillä luvassa on poikkeuksellisen sokerinen päivitys. Aion nimittäin osallistua Viiksikarvan varassa -blogin haasteeseen ja luetella Nupun ja Jujun kaikkein ihanimmat tavat.

Tulossa on höttöä ja hattaraa. Beware!

Jos hampaitasi jo vihloo, ehdit vielä sujauttaa suuhusi xylitol-purkan!

Söpöysluettelon aion toteuttaa samaan tapaan kuin aikoinani kissojen aiheuttamien tuhojen listaamisen lievimmästä karseimpaan. Tällä kertaa suunta on kuitenkin ihanasta lällyyn.

Sijalla viisi: Laukun nassutus

Kauneus on katsojan silmässä mutta niin on toisinaan söpöyskin. Se, mikä naurattaa ja hellyttää minua, saa mieheni joskus tuskastumaan. Hyvä esimerkki tästä on kissojen ihastus miehen laukun yhteen mystiseen kulmaan, jota ne käyvät vuorotellen nassuttamassa. Reuna on jo rispaantunut nuolemisesta, nakerruksesta ja leualla hiomisesta, vaikka laukun peitoksi on heitetty kaikkea tyynyistä villasukkiin.

Joo-o, juuri tuo laukku se on, ja mystinen nurkkaus erottuu selvästi
vaaleana ja rispaantuneena. Eihän Nuppu vain ole sitä nassuttanut?

Äp äp! Nuppu! Stop! Ei saa! Iskä suuttuu! Tuhma kissa!

Mutta yritä nyt sitten olla vihainen tämmöiselle! Ihan selvästihän se
pyytää parkuen anteeksi ja lupaa, ettei enää ikinä tee mitään vastaavaa.

Sijalla neljä: Nupun töpökiihdytys

Nupun yksi hellyttävimmistä tavoista on juoksuun pyrähtämisen sijaan kiihdyttää kävelyään. Se on ollut sille tyypillistä pennusta asti, ja viimeksi eilen pääsin todistamaan Nupun kiitotöpöttelyä. Nostin totutusmielessä kissojen kantokassin olohuoneen matolle, ja Nuppu katseli paheksuvasti sekä kassia että minua. En malttanut olla kiusaamatta huppanatyttöä, vaan ojensin käteni sitä kohti ja muiskuttelin lentosuukkoja. Tapahtui juuri niin kuin arvelinkin: Nuppu mulkaisi minua olkansa yli ja kiihdytti paheksuvin töpötysaskelin suorinta tietä sängyn alle.

 

Nupun silmistä paistaa epäluulo, ja kehon kielestä on aistittavissa,
että se saattaa astella riuskasti pakoon hetkenä minä hyvänsä.

Sijalla kolme: Aamuaurinkoisuus

Toisin kuin minä, sekä Nuppu että Juju ovat herätessään oikeita päivänsäteitä. Ne laskeutuvat yöorrelta aina oikealla jalalla ja tulevat herättelemään meitä poikkeuksetta hyvillä mielin. Vaikka orastava lupaus ruoasta on lempeyden salaisuus, välillä ruokakuppia kiinnostavampaa on mönkiä peiton alle tai kiskoa emon variksenpesää muistuttavasta kampauksesta irti hiuslenkkiä. Juju taas hassuttelee näykkimällä pohjettani ja hellyttää meitä monin autuain pötkähdyksin.

 

Jujun ihaniin tapoihin kuuluu myös osallistuminen aamupalaan. Sen täytyy joka aamu
nähdä, miltä puuro näyttää, ja nuuhkaista, onko kupissa tummapaahtoista kahvia.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla: Löysäryhtinen kököttely ja esikehräys

Mikään ei ole yhtä aseistariisuvaa kuin kissa, joka istuu ryhdittömänä makaronina peppunsa päällä. Näky hellyttää niin nojatuolissa, tietokoneen ruutua vasten kuin keittiön pöydälläkin. Vaikka pyhä aikomukseni olisi nostaa katti pois kielletystä paikasta, näky on niin söpö, että huomaan pian lirkuttelevani karvaturrille, joka alkaa pitää kehräystä enteilevää ”hhhhr hhhr” -hengitystä ja lipaisee poskeani karkealla kielellään.

Jos Nuppu haluaa lisää nettiaikaa, se myös saa sitä, koska on niin pehmoinen
suloinen, söpö, hassu, karvatassuinen, lämmin, huriseva ja nössömössölutuinen.

Söpö tapa on sekin, että Nuppu saalistaa hiiren kursoria.
Näppäränä kissana se myös nappaa sen ainakin naposteluäänistä päätellen.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla: superkääröys ja suukko-otsa

Ihanuuden nirvanaan on pakko vajota myös silloin, kun Juju heittäytyy helläksi. Se tulee viereeni ja kallistushalaa minua monta kertaa peräkkäin. Sitten se puhaltelee pari kertaa korvaani niin, että ihoni nousee kananlihalle ja olen valmis antamaan sarjan pusuja sen täydellisen silkkiseen suukko-otsaan. Kaiken tämän nöpöstelyn jälkeen Juju painautuu kehrääväksi superkääröksi jalkani päälle tai parhaassa tapauksessa syliini niin, etten uskalla edes hengittää, koska rikkoisin suloisen lumouksen.

Oikeaoppinen otsasuukon paikka on V-kuvion suipuimmassa kohdassa.

Kun Juju on tässä asennossa, se toivoo lämminhenkistä
lähestymistä leuanaluspusujen muodossa.

Niin pitkä ja polveileva kuin tästä päivityksestä tulikin, minulta jäi kertomatta ainakin sata kissojen suloista tapaa. Onneksi aihepiiri liittyy läheisesti koko blogimme teemaan ja palaamme siihen varmasti tulevaisuudessakin, jos hampaiden kunto sen vain sallii...

Koska blogistaniassa on liikuskellut paljon yhteiskuvia, mekin julkaisemme
harvinaislaatuisen ja vain hitusen käsitellyn kuvan, jossa näkyy yksi Nupun
suloisimmista tavoista: olla täysipainoisesti emon ihana sylivaavi! <3