Ken vois kellot seisauttaa?

Tai osaisiko joku edes säätää viisarit vähän hitaampaan liikkeeseen? Sitä olen miettinyt viime aikoina sen verran usein, että Juju päätti kokeilla kissamaista ajanhallintaa jo viikko ennen kesäaikaan siirtymistä. Tulos oli tämä:
 

Sekuntiviisari vääntyi hienosti mutkalle! Hyvä, Pikkukissi!

 

Mutta kuin ihmeen kaupalla kello raksutti yhä eteenpäin. Seuraavaksi
Juju väänteli minuuttiviisarin solmuun, mutta ei auttanut sekään!

Aikapulaamme ei niin ikään paranna, että tänään vuorokaudesta nielaistiin yksi tuiki tarpeellinen tunti ties mihin madonreikään. Eikä mistään plopsahtele lisää luppohetkiä tai kiireettömiä kirjoitustuokioita. Jotta tämä kissaemo pysyisi silti iskussa, on Hupsujen hiukan hellitettävä tahtiaan.

Nuppu järkyttyi edellisestä kappaleesta sen verran, että se vain lisäsi kierroksia.
Letkeän pääsiäissamban sijaan se veti pirteän poloneesin.

Emme ole missään nimessä pakkaamassa naksutinta pussiin tai läppäriä yöpöydän laatikkoon, mutta pieni kevätkevennys on pakollinen toimenpide, jotta bloggaaminen pysyisi oikeassa mittakaavassa. Mitä enemmän olen kirjoittanut Hupsujen höpsötyksistä, sitä enemmän olen kehitellyt uusia aikasyöppöjä. Siinä missä alkuaikoina näpsin huolettomasti kännykkäkuvia ja kirjoittelin kepeässä hengessä rivin tai pari, otan nykyisin kameralla kymmeniä(tuhansia) kuvia, käsittelen niitä pitkään ja hartaasti, askartelen videoita ja lörpötän yhä laveammin. Se on hauskaa ja inspiroivaa, mutta samalla kuluttavaa, sillä kirjoitan myös työkseni eikä Juju tosiaan ole vielä oikeasti keksinyt, mistä vuorokauteen saataisiin lisätunteja lepäämiseen.
 

Juju ei ihan ymmärrä maman kohkaamista. Lepääminenhän on maailman helpoin juttu!

Ei tarvitse muuta kuin kellahtaa kyljelleen ja ottaa häntä kainaloon.

Ja joskus Nukkukatti tulee, vaikka ei ole vielä ehtinyt edes ottaa uniasentoa.

Aion nyt siis opetella rentoutumista (Jujun ohjeilla) ja palata blogiin vasta, kun tunnen, että uusi postaus kutkuttaa ja koputtaa päänupissa niin hurjasti, että se on pakko päästää maailmaan. Se voi tapahtua jo huomenna tai vasta viikkojen päästä, mutta tiedän, että hetki kyllä tulee.

Me Hupsut emme ole luonnostamme mitään tuppisuita.
Yksi tupposuu meidän joukostamme kuitenkin löytyy.

Luen kyllä teidän muiden ihania blogeja, vaikken aina ehtisi kommentoida. Puhelimella naputtelu kun on hieman hankalaa, ja yritän vähentää läppärin käyttöä. Toivottavasti paluutamme odottaa vielä lukija tai pari. Eniten nimittäin harmittaa, että blogihiljentymisen myötä joudumme eroon myös vilkkaista kommenttikenttäkeskusteluista, jotka ovat tämän harrastuksen suola. Meihin saa silti ottaa aina yhteyttä sähköpostitse tai blogikommentein - ja Facebookiin aiomme silloin tällöin sujauttaa pikkukuulumisia. Kiitos kaikille teille lukijoille kivoista höpöttelyistä ja anteeksi hetkellinen vetäytymisemme Hupsujen retriittiin. Teemme sieltä comebackin virkumpina kuin koskaan! Mutta toistaiseksi:

Nuppu has left the building!

Ei vaiskaan! Täällä tipu yhä nököttää orrellaan ja toivottaa kaikille iloista pääsiäistä!

Hedelmäpeliä ja valjasvenkoilua

Aktivointihaasteen viimeisenä aamuna hörpin keittiössä aamukahvia ja kertailin kissojen kanssa viikon parhaita paloja. Meillä oli ollut tosi mukavaa, ja varsinkin Juju oli lähtenyt jokaiseen tempaukseen reippaasti mukaan. Mitä enemmän hehkutin Jujun sankaritekoja, kuten joutsentanssiksi yltynyttä pilatessessiota, sitä mietteliäämmäksi Nuppu kävi. Se räpisteli ihan huomaamattani keittiön sivutasolle, ja yhtäkkiä tapahtui jotakin yllättävää: Nuppu pudotti lattialle passionhedelmän ja aloitti hillittömän futispelin! Juju oli vielä aamupöpperössä, mutta itse lähdin heti riemumielin mukaan ylimääräiseen aktivointinumeroon ja sain sen jopa videolle:

Oli hyvä, että Nuppu järjesti futista aamuksi, sillä illan viimeinen aktivointiosuus oli sille lällyhelppo: kaivoin kevään kunniaksi esiin valjaat ja sovittelin niitä kissojen ylle. Kissatytsy antoi pukea ompunvihreät valjaat ylleen kuin nätin kukkamekon, ja sen ainoa kysymys oli, että milloin meille tilataan omat räggärirattaat, joilla se pääsisi huristelemaan lähipuistoon lenkille.

 

Tällaista on tämän kevään valjastelumuoti. Tassut kantavat ja kuono osoittaa puistoon!
Emo vain vielä jahkaa, kehtaisiko työnnellä Nuppua kärryssä vai ei...

 

Nuppu unohti pian valjaat kokonaan, mutta Juippia harmitti, että sisko oli
ängetty pakkopaitaan. Niinpä se tuli taputtelemaan Nuppua selkään.

Kun Juju alkoi suunnitella nipsujen aukaisemista,
 minäkin muistin, että oli valjasvaihdon aika.

 

”Wää, wää, wää! Auttakaa! Mama kiusaa! Ota pois, ota pois, ota pois!”

”Ei hätää, hinkkaan nämä irti! Ähhhh phhhh kjäähhhh!”

”Okei, ei sitten. Mutta kyllä näistä varmaan pääsee luikertelemaan vapaaksi!”

 

”Hei, kuka jätti namit ilman valvontaa?”

Kun Pikkukissillä lähti taas ajatus namien voimalla pelaamaan,
se palasi alkuperäiseen nipsunavaamissuunnitelmaansa.

Lopulta Juju pysyi taas tassuillaan, enkä raaskinut siltä vielä enempää pyytää.
Olen varma, että parin harjoituskerran jälkeen Juitsikin muistaa, etteivät
vänttiset ole maailmanloppu vaan miellyttävä asuste turvalliseen ulkoiluun.

Kiitämme vielä Viiruvarpaita kivasta haasteesta, joka piti meidät säpäkän tehokkaina koko viikon ja tarjosi hurjasti hupaisia hetkiä. Aiomme jatkaa hauskojen ohjelmanumeroiden kehittelyä vastakin, vaikka haaste loppui!

Ja ettei ketään jäisi säälittämään Juitsi-reppana, niin poitsulla on kaikki
hyvin, vaikka se joutui pitämään pari minuuttia valjaita. Trauma unohtui
pian, ja kultamussu pääsi rentoutumaan sohvalle emon kainaloon.

Aktivoivaa kissapilatesta

Kesken aktivointiviikon Nupun ja Jujun arkistruktuureita horjutettiin. Sen sijaan että olisin mennyt keskiviikkona perinteisesti pilatestunnille, tulinkin heti työpäivän jälkeen kotiin ja toin mukanani vieraan. Ystäväni on piipahtanut meillä kylässä ennenkin, mutta ei vielä koskaan kesken viikon. Outoa oli myös se, miten pitkäksi ilta venähti, ja possujunakin rymisteli ihan miten sattuu. Hauskaa meillä silti oli, ja Juju sai näyttää illan aikana koko sirkusrepertuaarinsa. Se oli myös onnensa kukkuloilla päästessään yöksi ihanan tädin söpöksi uninalleksi.

Juju oli nukkunut melko nätisti ystäväni jaloissa, tosin kerran se oli hellävaroen
tönitty syrjemmäs, sillä turkinnuolutuokio oli saanut koko hetekan tutisemaan.

 

Nuppukin viritteli jo vähän tuttavuutta tädin kanssa, eikä
ensimmäiseen suukkoon ole varmasti enää pitkä matka.

Koska keskiviikon pilates jäi välistä, olin sijoitellut taktisesti aktivointikalenteriimme torstaille yhteisen joogahetken kissojen kanssa. Jälleen kerran sain huomata, että toinen mussukoistani on innokkaampi yllätystempauksiin kuin toinen.

 

Yritin ensin perehtyä alan kirjallisuuteen, sillä en ole koskaan harrastanut
pilatesta kissan kanssa, mutta Jujun mielestä improvisointi rulettaa.

Periteoreettisena ihmisenä salakuljetin hakuteoksen joogastudiollemme,
mutta Juju uhkasi haukata minua isovarpaasta, jos vielä kupeksisin.

Niinpä aloitin samalla tavalla kuin normaalilla pilatestunnilla. Keskityin aktivoimaan
keskivartalon syviä lihaksia ja etsin imprint-asennon. Ja lisäsin siihen kissan.

Aktivoin uloshengityksellä vatsalihakset ja nostin kädet ylös.
Naminhimo aktivoi Jujun ojentamaan sorjasti vasemman etusensa.

Seuraavaksi etsin lapatukea risti-istunnassa. Huomasin, ettei
Juju muistanut tehdä samaa, vaan ryhti pääsi vähän löpsähtämään.
Mutta ei saa olla liian niuho. Tämähän oli Jujun eka sessio.

Harjoitin tasapainoani yhdellä jalalla seisten.
Juju taas leijutti etujalkojaan ilmassa,
mikä ei onnistuisi ilman vinoja vatsalihaksia.

Jossain vaiheessa treeniä minusta tuntui, että olemme
ennemminkin satubaletissa kuin pilatestunnilla.

Kun harjoitus oli ohi, kumarsimme toisillemme. Namaste!

Vaikka Nuppu ei osallistunut pilatesharjoitukseen, aihe kiinnosti sitäkin.
Ehkä jo seuraavalla kerralla saan treenikavereita kaksin kappalein!

Sydämellistä puunausta

Siisteys on puoli ruokaa, ja Juju ainakin on sitä mieltä, että on kiva näyttää huolitellulta. Siksi sujautimme aktivointiviikkomme neljänteen päivään kattavan harjaussession. Tarkoituksena oli testata turkinhoitovälineistön kunto ja käyttövalmius sekä tarjota kissoille erityisen rentouttava kokovartalopöyhintä. Sen tuloksena molemmat kissat olisivat kuohkeita, kauniita ja kehrääväisiä. Ei ihme, että ensimmäinen potilas ponkaisi itsensä heti laverille lellittäväksi!

Siinä sitä on monenlaista harjaa, sukaa ja kampaa! Ja yhdet ohennussakset
sekä Nupun lahjatipu sen kunniaksi, että se osaa nyt liitää kuin lintu.

Ensimmäisenä oli vuorossa harjojen terminaattori eli Furminator.

Juju ei ole kovin innoissaan tästä kapineesta, koska emon pitää aina
furminoinnin jälkeen sanoa kalsealla robottiäänellä sama tyhmä lause:
”Juu häv biin FÖÖ-MI-NEI-TIID.”

Tämä pehmoharja vähän kutittaa Jujua. Tyttöjen vekotin!

No nyt löytyi hyvä! Karsta rapsuttaa niin ihanasti,
että melkein nousee naamalle pappailme!

Aah! Voittaja on löytynyt! Kampaaminen on Jujusta i-ha-na-ta!

Lähes kaikki välineet oli jo testattu, mutta Nuppu luimuili pöydän alla eikä halunnut kuulemma enää osallistua aktivointiviikkoon. Niinpä oli aika käydä vakava keskustelu, johon liittyi jopa Rufus. Muistutin Nuppua, että vaikka kihlat on vaihdettu ja nuoripari rakastaa toisiaan silloinkin, kun turkki on vähän länässä ja viikset vinksallaan, niin varmasti Ruffea silti piristäisi nähdä Nuppu näteimmilleen pöyhittynä. Niinpä Nuppukin antoi kumisuan hipaista villahousujensa hapsuja.

 

Kaukana ovat ne ajat, kun Nuppufjallajökull heittäytyi selälleen suittavaksi.

Yritin hieman ohentaa rehottavaa kauluria, jotta Nupusta ei tulisi
tupposuu, mutta homma ei ollut lainkaan neidin mieleen.

Nuppu töpötteli paikalta hieman kärttyisenä, ja kuulin sivukorvallani hieman motkotusta siitä, että kiusasin tällä lailla maailman söpöintä tyttöstä ja vielä naistenpäivänä. Siitä tyylikkääksi puunattu Juju saikin hyvän idean:

Näin komeana Juju vilahti Facebookin puolella ja naukaisi naistenpäiväonnittelut!

En halunnut, että Nupulle jää paha mieli kaulapuuhkan nipsuttelusta, joten järjestin kissoille vielä yhden ylimääräisen aktivointinumeron. Siihenkin kuului saksimista, mutta tällä kertaa Nuppua ei kismittänyt ollenkaan:

 

Ihana emo oli ostanut kaksi paketillista Nupun lemppariruokaa: possunsydämiä!

Jujukin oli tyytyväinen, sillä settiin kuului myös rypsipossunsuikaleita.

Naistenpäivä päättyi hempeissä tunnelmissa, kun emo täytti pakkasen
kultamussujen ekstramegalemppariruoilla. Nuppu ei edes malttanut
odottaa, mitä aktivointihassutuksia loppuviikko toisi tullessaan!

Wuuta ja wähän muuta

Viikko sitten vietettiin Hupsujen suurta nenäpäivää. Emme sovitelleet punaisia muovikuoria kuonoillemme, vaan teema syntyi tuoksunautintojen kautta. Hajusinfonia sai alkunsa, kun emo palasi heppamessuilta silmät loistavina ja hiukset ponintuoksuisina.

Juju tunnisti heti shettiksen aromit ja tahtoisi kisata sellaisen kanssa agilityradalla.

 

Kun tassut olisivat vertyneet, Puippi siirtyisi esteluokkiin puoliveristen seurassa.

Heppanuuhkujen ja messutarinoiden jälkeen oli kuitenkin aika viritellä käyntiin Hupsujen aktivointikalenteriin kirjattu wuu-juoksurata. Se näytti jotakuinkin tältä:

 

Wuu-juoksussa aktivoitava kissa nousee juoksuttajan kyytiin ja nauttii vauhdin hurmasta. Juhta panee töppöstä toisen eteen, hihkuu ”wuuuuuuu” ja kiikuttaa kissamatkustajaa tutkimuspisteeltä toiselle. Wuu-juoksijan aktivoituminen on lähinnä fyysistä, kun taas wuu-kissa saa virikkeensä suoraan mieleen ja kuonoon:

 

Ensimmäinen pyrähdys toi Jujun nuuhkimaan emon hoitoainetta. Vaniljainen aromi!

Ohoh, merisuolamönjää. Mikähän juttu tämä on?

Vasta kolmannella pisteellä Juju rentoutui kunnolliseen wuu-asentoon.

Nupun wuussa keskityttiin ihailemaan muovikukkasten kauneutta.

Huppukeksit olivat selvästi huppana-Nuppanan mieleen.

Neitosta nauratti emon jumppakassiin piilotettu lohikäärme.

Hollantilainen herkkujuusto ei kiinnostanut Nuppua,
mutta sai wuu-juoksijan watsan kurnimaan.

Jotta aktivointiviikkomme saisi myös muiden kuin kissaemon tassut maitohapoille, maanantaina oli Nupun ja Jujun vuoro hikoilla. Siinä missä möllötin itse paikoillani, kissojen täytyi vuorotellen ylittää ja alittaa minut. Saatte arvata, kuka meni ylitseni ja kuka alitseni – ja kenen vatsa oli treenin jälkeen kipeä nauramisesta!