Prahakkaita lomanaukaisuja

Kevään myötä Nuppu ja Juju ovat muovautuneet lähes fyysiseksi osaksi minua. Juju on kuin imukupeilla sääriini muiskautettu söpönöpö ameeba, ja Nuppu on ängennyt usein kanssani vieläkin läheisempiin tunnelmiin. Eräänä aamuna nautimme jatkopalaunet niin, että nukuin kyljelläni Nuppua halaten niin, että sen naama oli masuani vasten ja häntä kutitti poskeani. Heräsin vasta, kun Nupulle tuli kuuma ja se mönki tööttäämään kuonollaan nenääni ennen kuin jatkoi viileämmille Höyhensaarille.
 

Nupun kanssa näkee aina  ihanan pehmoisia höttöunia!

Symbioosimme on saavuttanut tilan, jossa juttelen Nupulle ja Jujulle laveasti kaikenlaisia asioita: arkipäiväisiä höpötyksiä, henkeäsalpaavia salaisuuksia, nokkelia vitsejä ja päivänpolttavaa politiikkaa. Aloin pohtia, olemmeko polskuttaneet jo veteen piirretyn viivan yli, kun lähdin kerran lounaalle ystävieni kanssa ja hätäännyin, kun en ollutkaan muistanut kertoa kateille, mihin olen menossa, moneltako tulen kotiin ja mitä sillä välin kannattaa puuhastella (= ottaa vähän välipalaa, lekotella aurinkoläikissä ja kenties jahtailla sitä toista puuhkahäntäistä olentoa, joka kämpässä käyskentelee). 

 

Juju näytti takuulla tältä tajuttuaan, ettei mama ollut jättänyt toimintaohjeita!

 

Se harhaili luultavasti asuntoa ympäri alahuuli väpättäen...

Tai sitten se vain velmuili saadessaan kerrankin vapaat tassut touhuta mitä tahansa!

Onneksi hämmentävän tiiviiseen yhteiseloomme tuli toukokuun alussa luonteva breikki, kun lähdin äitini kanssa Prahaan tyttöjen reissulle, ja kissat jäivät pitämään Hupsuttamoa pystyssä kaksilahkeisen palvelijan kanssa. Niillä toimi hyvin ruokahuolto, leikitys ja turkinharjauspalvelu sillä välin, kun mama ja Mummi Poppanen ihastelivat Prahan kermakakkumaisen koristeellista arkkitehtuuria, riehakkaasti kukkivia puita ja kevätauringossa liplattavaa Vltava-jokea.

 

Tassuttelimme tietenkin kaikille näköalapaikoille, kuten Petrinin kukkulalle...

...ja Vyšehradin-linnoitukselle.

Kaikkialla oli ”vltavan” kaunista!

Praha on myös upea musiikkikaupunki ja lempisäveltäjäni
Antonin Dvořákin vehreää kotiseutua.

Tanssivilta taloilta (Fred ja Ginger) teimme yllätyskoukkauksen lähikadulle...

...koska siellä sijaitsi yksi Prahan neljästä kissakahvilasta.

Sujautimme sisätossut jalkaan ja bongasimme heti kaikki kahvilan yhdeksän suloista asukasta.

Ihmisten tarjoilut olivat kahvilassa aika köykäisiä,
mutta kissoille oli onneksi paremmat pöperöt.

Juomia katit nauttivat monenlaisista suihkulähteistä...

...ja tämän kisun bongasin myöhemmin nojatuolista
katselemassa virtuaalista takkatulta.

Kissakahvilan työntekijä oli todella mukava ja kertoi paljon
kissoista. Kahvilassa riitti tilaa, ja kissoilla siellä hyvät oltavat,
mutta kovin viihtyisä se ei silti vierailukohteena ollut.

Kun äitini nenää alkoi lisäksi kutittaa, jatkoimme matkaa
ja ihailimme Prahan kissoja hieman toisella tavalla.

Olisin niin mielelläni adoptoinut meille nuo kissatyynyt,
sekä osan yksi että osan kaksi.

Praha on oikea marionettien ja maatuskojen paratiisi...

...mutta nämä olivat ainoita koriste-esineitä, joita innostuin hieman hipelöimään.

Löysin myös kuvan mystisestä Joulukollista, joka on rapistellut porstuaamme monena aattona!

Kissoja näkyi siellä ja täällä...

...mutta onnistuin ohittamaan jopa nämä ihanuudet. Kaulakoruista olisin valinnut tuon
oikeanpuolimmaisen, joka muistutti minua omista perässä roikkuvista kotihupsuistani.

Prahan-kodissamme ei ollut ainuttakaan kissaa, mutta tunsin
itseni sellaiseksi, kun kapusin iltaisin kiipeilypuuhun nukkumaan.

Matkamme oli kaikin puolin ihana ja onnistunut, mutta hymy oli
herkässä myös kotiin palatessa – niin meillä kuin Jujullakin.

Nuppu vähän kyseli, että missäs sitä oikein on luuhattu...

Mutta noin nanosekuntia myöhemmin se kellahti kumoon ja komensi liittymään seuraan!

Ja sitten meitä taas vietiin niille trooppisen lämpimille ja silkinpehmoisille Höyhensaarille...

Trendien harjalla

Nähdäkseni on olemassa kahdenlaisia kissoja: ensinnäkin pörröisiä söpöläisiä, jotka haistavat trendin kuin trendin, ja toisekseen ihania silkkiruipeloita, jotka niitä trendejä kehittelevät. Koska en itse ole kissa tai kuulu muutenkaan näihin kategorioihin, on välillä hyvä jututtaa katteja ja kysellä, mikä on tänä keväänä ”in”.

 

”Ih-hih-hii, vai että ”in”? Äiskä hei, nykyisin puhutaan trendaamisesta!”

Olin kuvitellut, että perheemme simpsakka fashionista olisi alkanut esitelmöidä minulle curly fur -metodista ja turkin ploppauksesta, mutta aihe on kuulemma vanhentunut. Nuppu myös muistutti, etten saisi vahingossakaan käyttää blogissa ilmausta ”sou lääst siisön”, jonka parasta ennen -päiväys meni umpeen viitisen vuotta sitten. Tajusin vihdoin ripsaista suuni kiinni vetskarilla ja vain seurata, mitä minua coolimmat olennot tätä nykyä tekevät.

 

Äää, ei tätä taas! Verhoissa roikkuminen ei ole mistään kotoisin!

 

Tai siis... Ei kai nyt fiksut ja kiltit kissat...? Vai...?

 

Kyllä vain! Verhoihin kietoutuminen on Nupun mukaan nyt ”kuuminta hottia”.
Okei, korjaus: Nuppu ei ikinä sanoisi noin. Oli pakko vähän kiusata. Kjäh.

Ja vaikka yksi trendi on jo löytynyt, ei silmiä voi ummistaa, sillä seuraava on jo näköpiirissä...

Juju on toista mieltä. Päikkärit rulettaa... tai siis ovat hyväksi pienelle pojalle.

Vaan mikäs raksahdus herätti Juippiruippanan?

 

Heti Jujun lähdettyä asiaa selvittämään sen lämmin paikka vietiin.

Hetkinen?! Ei kai kassialmailua vihaava Nuppu vain mennyt kuljetuskassiin?!

Menipä hyvinkin! Tällainen matkapussukka on kevään trendikkäin peti,
eikä Huipilla ole sinne enää asiaa.

 

Onneksi poitsulla sentään on yksi oma kolkka: vanha lenkkariboksi,
joka ei mitenkään voi olla trendikäs.

Vai voiko sittenkin? Nuppu saapui tsekkaamaan lootatilanteen.

Ja onhan sekin tosi trendikäs! Normcorea parhaimmillaan.
Mutta lenkkariboksiin kuuluu laittaa häntä eikä peppu!

Minusta oli kiehtovaa seurata kissojen trendikästä elämää, mutta jossain vaiheessa Juju sai hommasta tarpeekseen. 

”Mama, vie pois se matkija-apina!”

Nupulle löytyi aina yhtä ajankohtainen paikka isikissin tietskan edestä...

 

...ja oma trendsetterimme sai kassielmoilla taas kaikessa rauhassa!

Löytyykö teidän lukijoiden kissoista trendien luojia ja

kulloistenkin muotivillitysten innokkaita seuraajia?

Vauhdikkaat vappupikselit

Tänään oli taas se kevätpäivä, kun valkohattuväki kevätpikniköi, citybrunssaili ja kippisteli kilpaa. Hupsujen emo ei sen sijaan tiedä, missä ylioppilashattu edes tätä nykyä lojuu, eikä kodissamme tuoksuneet munkit tai tippaleivät puhumattakaan siitä, että Nuppu ja Juju olisivat voineet ihailla simapullossa uiskentelevia rusinoita kuin eksoottisia akvaariokaloja. Ei, meillä nautittiin eilisen pitsan jämiä – ja kissojen kiposta löytyi täysin yllätyksetöntä perusmuonaa. Vaikka ravintopuolella oli tänä vuonna poikkeuksellisen köyhää, juhlan tuntua loi sentään ihka uusi kamera, jonka ostin meille pienenä kevätlahjana:

 

Pehmoinen vappu-Nuppu ikuistettiin pikseli pikseliltä!

Tältä Nuppu siis näyttää, kun laitetaan kakkulat nokalle ja vanha Canon komeroon.

 

Kehräyksen voi suorastaan nähdä...

 

...ja häntäkarvat takertuvat katsojankin kieleen!

Jujukin näyttää tavallista komeammalta HD:nä!

Mutta säädettävää vielä riittää, jos saalistavan gepardin mielii ikuistaa täydessä vauhdissa!

Olemme siis viettäneet vappua uutta kameraa räpläten. Vaikka puuha kuulostaa ehkä tylsältä, Nupulle ja Jujulle uusi vempele on merkinnyt huomattavasti virikkeellisempää elämää. Isikissi on valjastettu hassuttelemaan uusien lelujen kanssa samalla, kun emo on yrittänyt käännellä näppäimiä vangitakseen liikettä ilman salamaa. Tällaista materiaalia muistikortille on tallentunut:

 

Zoomasin padon päällä spagettia narskuttavaan majavaan.

 

Tässä kuvassa kierii halipullamonsteri valmiina kaappaamaan kameran ja kuvaajan syleilyynsä.

 

Jos en olisi rääkäissyt kauhusta, tämä peto olisi saattanut tallentua kuvaan heilahtamatta!
Osaako joku kertoa, mihin suuntaan säätimiä olisi kannattanut rullailla?

Tänä vuonna kissat eivät päässeet peilaamaan näpsäköitä vappulookkejaan heliumpalloista, mutta täysin ilman koristeita ne eivät kuitenkaan jääneet:

Juju oli silti aluksi silmin nähden pettynyt pallottomuuteen.

  

Onneksi Nuppu lohdutti sitä tarjoamalla maistiaiset serpentiinistä.

Olin kuulevinani sanan ”hyvvää” mutustelun keskeltä.

 

Juju tuli heti paremmalle tuulelle ja piti vappupuheen.

 

Sitten se vilkutti kuninkaallisen vapputervehdyksen...

 

...ja ryhtyi tanssimaan...

 

...jopa vappuvalssia haamuasukkaamme kanssa!

 

Ja koska on vappu, päivämme päättyi tietenkin Kattimatin lakitukseen!

Ihanaa vappua teille lukijoille! :) Toivottavasti olette ottaneet ilon irti kevään juhlasta!