¡Nau caramba!

Nupun sukujuuret ulottuvat kauas rapakon taakse, mutta se on syntynyt täällä pohjolassa ja kasvanut suomalaiseen kulttuuriin. Toki pikku beibissämme voi satunnaisesti astia newyorkilaista Broadway-diivaa, mutta suorapuheisuudessaan Nuppu on yhtä kotimainen kuin edellisen postauksen Auran sinappi. Jos se haluaa raksun, se sanoo ”Mmmmihhh!” ja asia on usein sillä selvä. Hieman hämärän peitossa silti on, miksi Nupussa elää vahvasti myös meksikolaisuus. Voiko olla, että neidon isoisoisoemo on tassuttanut aikanaan lomamatkalle Acapulcoon ja ihastunut sikäläisen raksuterian takana serenadeja lurittelevaan kollinretaleeseen?

Herra Herrera lauloi ”Naaaaauuu, Macarena!” ja Nuppumuorilta meni tassut alta!

Ellei joku joskus keksi räggärien aikakonetta, Nupun lattaritaustat jäävät ikuiseksi arvoitukseksi. Mystinen yhteys Meksikoon on kuitenkin totisinta totta, sillä miksi muuten Nuppana innostuisi niin paljon lempiherkuistani, kasvistortilloista?

¡Muchos herkkuos! Mutta emo unohti taas jotakin...

Nuppu ei halua napostella tortilloita, mutta sille on tärkeää päästä ujuttamaan mukaan oma, salainen ainesosansa. Minun mielestäni tortillalätyn sisälle kuuluu laittaa muna-papu-chili-seosta, salsaa, limellä maustettua kreikkalaista jogurttia, avokadoa ja ripaus juustoa. Nupun reseptissä olennaisinta on, että rullan sisälle ja päälle ripotellaan runsaasti kissankarvaa. Se myös tekee kaikkensa, jotta makuelämyksemme olisi täydellinen.

Tämä on Nupun lättyasento. Un, dos, tres, varista karvat!

Meksikolainen intuitio herättää Nupun vaikka syvimmästä unesta valvomaan tilannetta, jossa emo ja iskä täyttävät omia tortillalättyjään. Nupun on oltava silloin tuolilla A tai B, sillä tuolia C ei pieneen keittiöön edes mahdu. Lättyasennossa Nuppu ei lähtökohtaisesti halua tehdä itsestään numeroa. Keskeinen sijainti vain on pakollinen, jotta tortillaa pian haukkaava ihminen joutuisi nostamaan Nupun lattialle ja saisi siinä sivussa kunnon karvakuorrutuksen kastikkeisiin käsiinsä. Sitä kautta herkkuainekset siirtyvät tortilloihin, jotka tässä rahvaassa taloudessa nautiskellaan ilman hopea-aterimia. Jos ihmisystävä tekee Nupun-heivauksen jälkeen taktisen virheen ja pesee kätensä, tytsy hyppää aikailematta takaisin tuolille, jolloin kierre on helposti loputon.

Läträä vain sitä salsaa, emo! Täältä tulee lisukkeeksi varvasnöyhtää!

Nuppu meinasi tosin pahoittaa mielensä, koska emo ja iskä eivät yhtään arvostaneet sen apua, vaan heittäytyivät suorastaan hävyttömiksi. Varsinkin se miespuolinen. Kun nousimme tuoleiltamme, Nuppu loikkasi hyvää hyvyyttään miehen tuolille. Sen sijaan, että mies olisi ilahtunut, mokomakin ryökäle hän houkuttelikin Nupun minun tuolilleni alhaisella ”Mikäs täällä rapisee?”-tempulla, johon sinisilmäinen neiti tietysti lankesi. Onneksi osaan pelata samaa peliä, ja saatuani seuraavan tortillan valmiiksi, laskin sen ovelasti miehen puolelle pöytää...

¡Perfecto! Karvakattia vedettiin taas höplästä, sillä sen oli päästävä
sille puolelle pöytää, missä tarvittiin Nuppusen apua!

Ja näin mies joutui vastaanottamaan  Nupun karvakuorrutteen kätösiinsä.

Olisin mielelläni venyttänyt kuvaushetkeä sen verran, että kamera olisi ehtinyt
tarkentaa hyvin Nuppuun, mutta jostain syystä tapahtuma oli hyvin nopeasti ohi.

Nupusta alkoi tuntua siltä, että se oli jäämässä alakynteen. Temperamenttisena etelän kaunottarena se ei jäänyt kuitenkaan itkemään avokadojen perään, vaan kutsui paikalle apujoukkoja.

¡Kurnauskis, mama! ¿Muchos besos, por favor?

Yhtäkkiä meille oli selvää, että latinokissat olivat voittaneet master chefin tortillaosuuden. Niinpä nielimme tappiomme ja kaksi kiloa irtokarvaa. Mutta olivat ne tortillat silti aikamoisen herkullisia!

Hei, me mitataan!

Vaikka kissaa ei ole kokoon katsominen, olen tällä viikolla tuijottanut Nuppua ja Jujua nimenomaan mittanäkökulmasta. Saimme kommenttikentän puolella erittäin kiintoisan lukijakyselyn siitä, minkä kokoisia kattimme itse asiassa ovatkaan. Perspektiivit muuttuvat melko vinkeiksi, varsinkin kun tuppaan rajaamaan tulitikkurasiat, viivoittimet, itseni ja muut mittatikuiksi sopivat härpäkkeet kuvista ulos. Vaikka koolla ei periaatteessa olekaan väliä, ragdolleista ei voi kirjoittaa vuosikaupalla perehtymättä joskus tähänkin aiheeseen. Onhan kyseessä yksi maailman suurimmista kissaroduista.

Tämä graafinen käyrä osoittaa, että ragdoll-merkkinen kissamme Juju
on suurempi kuin kukaan Puolen hehtaarin metsän asukkaista.

Puhin ei tarvitse enää lennellä ilmapallollaan hunajaa hakemaan, sillä Juju voi
helposti töykkiä kuonollaan mehiläispesät puista alas. Olepa hyvä, Puh-karhu!

Jujua vähän säälitti, miten pieni ja pelokas Nasu on, ja poitsu lupasi suojella sitä.

Minun silmääni Nuppu ja Juju ovat pikkuruisia karvakeriä, eivätkä ne ole ragdolleiksikaan kovin suuria. Nuppu painaa tasaisen tarkasti 4,7 kiloa (sehän punnitsee itsensä joka aamu) ja Juju viitisen kiloa. Kissat eivät enää veny korkeutta, mutta ne voivat muuten kasvaa vielä neljän vuoden ikään saakka. Juitsipupun varsinkin soisi vielä jykevöityvän, jotta se pääsisi eroon sitkeässä istuvista hellittelynimistään ”Pikkukissi” ja ”Ruippana”.

Juju todisti edellisen kappaleen korkeusväitteen vääräksi
ja venytti itsensä samantien viisimetriseksi.

Nuppu on idyllisen kokoinen räggärineiti. Sen pituus rinnasta hännän tyveen on noin 35 cm,
ja hännälle on kertynyt mittaa melkein saman verran. Seisoessaan Nuppu on noin 28 cm korkea.

Takatassuillaan Nupun täytyy olla ainakin kolme metriä korkea,
mutta sen etutassu on todistetusti vain noin 18 cm pitkä.

Koska edelleenkään kuvistani tai selostuksistani ei saa mitään tolkkua, lisään seuraavaksi havainnollistavaa materiaalia kissoista erilaisten arkipäiväisten kapistusten kanssa ja toivon, että mittasuhteet alkavat pian hahmottua sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.

Tältä näyttää Juju litran maitopurkin vieressä.

Huomatkaa, miten pienellä kissamaisella liikkeellä voi muuttaa perspektiiviä!

Tässä taas näemme Jujun pituuden verrattuna tölkkiin ja nautaeläimeen.

Jos joku miettii, miten Juju skaalautuu suhteessa Moccamasteriin, se selviää tästä kuvasta.

Nuppu sijoitteli itsensä näpsäkästi tuolille ja teki kiltisti tilaa myös Eilalle.

Yritin mitata Nupun masunympäryksen, mutta sitä alkoi kutittaa. Niinpä se
tarttui itse mittanauhaan ja hoksasi, että meillähän on hitsin pieni keittiönpöytä!

Koska blogillamme on myös miespuolisia lukijoita, halusimme upottaa
kaiken lällyilyn sekaan myös maskuliinisempaa materiaalia.

Juju halusi vahvistaa miehisyyttään vielä sinappituubin verran.

Koska Nuppu on pieni ja lyhytjalkainen typykkä, se ei pääse yksin tiskipöydälle.
Kuvaustilanteessa polku kuitenkin oli olemassa ja Nuppu lähti seikkailulle.
Olin nostamassa sitä lattialle, kunnes tajusin saavani täydellisen mittafoton.

Tältä näyttää kaksivuotias ragdolltyttö 45-numeroisen juoksulenkkarin vieressä.

Loppuun vielä hymypotretti kiitokseksi erinomaisesta postausideasta!
Meillä oli hulvatonta, ja haluamme jatkossakin huomioida lukijoidemme toiveet,
joten jos jokin askarruttaa mieltäsi, älä vain jätä sitä kysymättä!

PS. Tätä postausta ei tehty yhteistyössä Valion kanssa, vaikka siltä näyttäisi... :)

Sisko ja sen veli

Viime aikoina Hupsut ovat keskittyneet paljon seurustelukuvioihin. Nuppu on haaveillut poikaystävä Rufuksesta ja Juju on pohtinut, kuka ottaisi vastaan sen ojentaman reality-tv-ruusun. Nuppu on retkottanut kehräävänä räsynä ”iskän” sylissä, ja Juju on löytynyt emon kainalosta kerran jos toisenkin. Emme ole silti unohtaneet kissojen välistä ystävyyttä, joka on ehdottomasti yksi toveruuden kuninkuuslajeista, kuten seuraavasta sikermästä voi päätellä:

ONNEA ON...

...lerppakorvainen sisko, joka kiitää tuulispäänä paikalle, kun leikitään Jerusalemin suutaria.

...veli, joka nukkuu yläpunkalla ja herää lohduttamaan,
jos alapunkan sisko näkee painajaista kammottavista,
katolla vaanivista irtokarvatupoista.

...sisko, joka ei aina ymmärrä kaikkia leikkejä mutta leikkii silti reippaasti mukana.

...veli, joka tsekkaa, että tunneli on turvallinen ennen kuin päästää sinne siskonsa.

...sisko, joka varmistaa, että villikset ovat raikkaat
eivätkä roiku puolitangossa.

...veli, joka jaksaa pelata silloinkin, kun siskolla on jo raksut mielessä.

...sisko, joka ei huomaa joutuvansa pian saaliiksi.

...leipuriveli, joka tuoksuu ihanasti pullalta.

...sisko, jonka kanssa hiljaisuus ei ole vaivaannuttavaa silloinkaan,
kun kumpikaan ei mourua tai mihhaa.

Onni on kaksi suloista, vilttiin naamioituvaa kattia, joiden hempeilyyn ei kyllästy koskaan!

Valentinuksen päivämääräkämmi

Oletko koskaan kuullut huhuja, että Amor on angorakissa, jolla on pienet, karvaiset siivet ja ikioma jousipyssy, jolla se ampuu nuolia sinkkuräggärien sydämeen? Jos et, niin ei se mitään, sillä tulimme Jujun kanssa tulokseen, ettei juoruihin ole aina luottaminen. Vaikka nuorukaiseni esitteli pari viikkoa sitten charmiaan ja vinkkaili innostaan tutustua suloisiin tyttökissoihin, ei ainutkaan söpötassu tai nöpönenä ole tullut oveamme kaapimaan.

Juju on odotellut sitä itämaista sporttimimmiä, jonka te lukijat äänestitte sille sopivaksi. Ei ole
näkynyt toiseksi tullutta hennon pörröistä räggärineitoakaan saati sitten juurevaa maatiaista...

 

Näin ollen Juju on ilmoitettu mukaan Ensitreffit alttarilla
-ohjelman kissojen ykköstuotantokaudelle.

Iloksemme on kuitenkin todettava, että yksi toinen taruolento on totista totta: Vanha ja viisas Valentinus, jolla on sydämenmuotoiset anturat mutta onneton kalenterinlukutaito. Hajamielinen lemmenkatti nimittäin poikkesi meillä jo maanantaina, vaikka olimme tilanneet sen kylään lauantaiksi niin kuin varmasti kaikki te lukijatkin? Emme halua silti valittaa, sillä lälly vieraamme suoritti tehtävänsä kunnialla ja loihti  huoneistomme täyteen sydämiä ja ihastuksen huokauksia. Pökkäämällä hellästi sekä Jujua että Nuppua se sai ne käyttäytymään niin suloisesti, että tämä kissaemo oli taas pakahtua onneensa.

Rakkaustaian alaisena Nuppu pursotti hiekkikselle ihastuttavan jämerän äl-kirjaimen
suoraan sanasta "love".  Päätimme silti säästää silmiänne, ja hiekkisnäkymän
sijaan saatte ihailla Nuppu-kaunokaista muuten vain.

Jujun rakkaus taas otti tyystin toisenlaisen muodon. Loikoilin sängyllä ja puhuin äitini kanssa puhelimessa, kun kissapoitsu alkoi hyöriä ympärilläni sen näköisenä, että silläkin oli asiaa. Ihmettelin, mistä oli kyse, sillä se oli juuri syönyt masunsa täyteen eikä siis kärttänyt ainakaan ruokaa. Juju kutitti viiksillään kasvojani ja asettui lopulta selälleen kainalooni. Se painoi karvaisen pikku poskensa minun poskeani vasten ja imi itseensä läheisyyttä. Puhelu päättyi, mutta Juju vain nökötti kainalossani. Välillä se töykkäisi kättäni silityksiä pyytäen ja painautui sitten taas lähemmäs. En tietenkään voinut lähteä mihinkään, sillä näin muhkeita hellyyskohtauksia saan vastaanottaa vain kerran vuodessa. Suurin piirtein Valentinuksen päivänä, mutta kukapa nyt kalenteriin tällaisina hetkinä tuijottaisi!

Ihanaa ja pusukehruuttelevaa ystävänpäivää kaikille blogimme lukijoille!

Haisuliviikon paras päivä

Jujulla ja Nupulla ei ole ollut erityisen kiva viikko. Ne pyysivät, ettei aiheesta puhuttaisi kovin yksityiskohtaisesti, koska kyse on intiimeistä hiekkis-istunnoista. Yleensä Juju käy ploppaamassa pikkuiset pötkylänsä vain kerran vuorokaudessa, mutta keskiviikon ja torstain aikana hiekkadyyneille oli vääntäydyttävä harmillisen usein. Välillä tuliaisena villapöksyihin tarttui nahkea nokare, joka hyppäsi kyydistä pahimmalla mahdollisella pysäkillä. Yksi salamatkustajista esimerkiksi maastoutui ruskealle makkarin matolle ja liiskautui lättänäksi emon sukkaa vasten.
 

Nuppu ei äskeisen tekstikappaleen jälkeen suostu enää näyttämään kuonoaan
tässä blogissa. Meidän on kai perustettava sille oma, trendikäs lifestyle-sivusto.

Jos nyt aivan rehdeiksi ryhdytään, on kerrottava, että Nuppukin osallistui lystiin leipaisemalla parina päivänä hieman löysemmät tortut, joten nyt molemmilla kakkakateilla on menossa herkullinen Inupekt-kuuri. Ne saivat emolta ekstralahjaksi myös parturointisession, jonka aikana niiden villahousut stailattiin keveämpään kevätkuosiin.

Tämän kauden pöksylook luodaan nokkelalla furminatorin ja muumisaksien yhteistyöllä.

Eikä tässä vielä kaikki äklötys, sillä aamulla eteisen matolle oli rykäisty karvapallo, joka saattaakin olla megalomaanisen masuhässäkkämme pahis. Kun ilkeämielinen tuppo poistui hemisfääristä, ei kenelläkään ole ollut hoidettavanaan korkean kyykkyasennon vaativia bisneksiä. Aurinkoisen päivän on lisäksi kruunannut se, että emo pääsi töistä ennenkuulumattoman aikaisin pikkuisia paijaamaan ja leikittämään. Niinpä perjantai on ollut ehdottomasti viikon paras päivä, ja tämän kaiken ihanuuden paljastamalla vastasimme yhteen Marraskuun murusten meille lähettämään haastekysymykseen. Loppuihin Nuppu ja Juju saavat kommentoida ihan itse:

Monelta heräätte aamuisin?

 

Paljonko saatte herkkuja päivässä?

 

Hahaa! Kiva haaste sai Nupun paljastamaan taas nätin nassunsa!

Mikä on teidän lemppariruoka?

 

Mitä kivaa tapahtuu huomenna?

  

Lopuksi vielä haasteen viimeiseen osioon, joka on suunnattu kaikille niille (oli kyseessä sitten ihminen, eläin tai vaikka alien), jotka tykkäävät haastehassutteluista ja haluavat vastata Hupsujen laatimaan kysymyspatteristoon:

1. Minkä niminen elokuva sinusta voitaisiin tehdä?
2. Mitä tärkeää olet oppinut viimeisen vuoden aikana?
3. Millainen on unelmiesi koti?
4. Millaista musiikkia kuuntelet tai joudut kuuntelemaan?
5. Mikä on sinulle varma kevään merkki?

Jos jotakuta ihmetyttää Jujun happamahko ilme, se tulee siitä,
että emo kertoi kaikki inupektijututkin. Juju on kuitenkin ihan
ok. Sen näkee mm. pappamaisesta hyvän mielen leuasta.

Inkkareita ja harakanvarpaita

Koska aika on joskus kortilla ja virsi voi olla lyhyestä kaunis, en keskity tänään  järjestämään sähköisiä harakanvarpaita jonomuodostelmiin, vaan vuorossa on Hupsuttamon ihka ensimmäinen kuvapostaus. Syy moiselle pläjäykselle on perheemme uusin jäsen. Se ei syö kolikoita Pikkusiskon tapaan vaan hotkaisi viikonloppuna tukun riihikuivia seteleitä. Toivottavasti satsaus kannatti ja viihdytte seuraavan Nuppu & Juju Picture Show'n parissa:

Hau! Olen intiaanipäällikkö Leikkii Sulkien Kanssa
ja aion säikäyttää kohta Saluunan kauniin neidon.

Iäääääääks! Inkkareita! Antaudun!

Intiaanileirissä Saluunan kaunis neito bongasi hienoja eläintoteemeja.

Sille myös maistui leiritulella kärvennetty biisoni.

Jälkkäriksi neitonen halusi veivata rivitanssia ja lambadaa.

Intiaanipäällikön tanssimokkasiinia ei kuitenkaan vipattanut,
vaan se alkoi leuhottaa upeiden mustangiensa estehyppytaidoilla.

Mustangeilla oli sämpylät kainalossa ja harakanvarpaat kavioiden tilalla.

Paikalle liihotti myös El Condor Pasa eli korppikotka,
jolla oli lähes samanmoiset haroittajakoivet.

Kaikki purskahtivat nauruun, kun paikalle lyllersi suloinen vuoristomurmeli.

Kukapa olisi uskonut, miten kivaa Saluunan kauniilla neidolla oli inkkarireservaatissa!

Kun ilta vaihtui yöksi, intiaanipäällikkökin vihdoin rauhoittui, imeskeli turkkiinsa
sojottavia länttejä ja käpertyi tuhisevaksi palloksi tiipiin perimmäiseen nurkkaan...