 |
| ”No mikäs nyt on? Eikö mamalle maistu edes vastamunittu Kinder?” |
Saavuimme eilen reissusta kotiin ja kohtasimme Mummi Poppasen ja kaksi viimeisen päälle puunattua, pussattua, passattua ja paapottua karvapalleroa. Loma Hupsuttamossa oli sujunut kaikin puolin mallikelpoisesti: Nuppu ja Juju eivät olleet suuremmin ikävöineet perinteistä palvelusväkeään, ja ruoka oli maistunut mainiosti samoin kuin unet Mummin kainalossa. Vasta viimeisenä aamuna aurinkoiseen kissaparatiisiin oli purjehtinut pieni tumma pilvi: Nuppu oli putkahtanut dyyneiltä jarrutusjäljet söpössä pikku ahterissaan.
 |
| ”Äiskä! Ei saa kertoa! Kun nettiin kirjoittaa jotain, sitä ei saa ikinä pois! Mitä jos Ruffe näkee ja tulee bänksit?!” |
Mummi Poppanen oli hoitanut hätätilanteen esimerkillisesti: peppufreesauksen jälkeen Nuppu oli päässyt herkuttelemaan rypsipossusiivun sisälle käärityllä Inupektillä, ja illan suussa vaikutti jo siltä, että homma oli hienosti lapasessa. (Ja villakinttaita täällä pohjolassa toden totta tarvitaankin!)
 |
| ”Kuka tarttee tumput, kuka ei. Pakkanen on pukeutumiskysymys.” |
Tilanne vaikutti erinomaiselta vielä aamullakin. Päästimme kissat viereemme ja ihailimme Nupun puhtaan valkoisia villahousuja. Hieman meitä tosin kummastutti, kun yleensä niin aamuvirkku Mummi Poppanen tuhisi yhä olohuoneen puolella. Kysyimme kateilta, olivatko ne antaneet äitini nukkua, ja ne nyökyttelivät silmät viattoman pyöryläisinä. Mutta mikäs olikaan totuus?
 |
| ”Mummi, pliide, älä kerro!” |
Yö oli sujunut huoneistomme kissaisalla alueella sujuvasti aina kolmeen asti. Suukkoja ja nenätöykkyjä lukuun ottamatta häiriöt olivat olleet minimissä. Äitini oli kuitenkin herännyt käymään ihmisten hiekkiksellä, mikä oli johtanut melko eksoottiseen pääsiäisyön tapahtumaketjuun. Nuppu oli hypännyt tyytyväisenä lämpimälle varavuoteelle, ja äitini oli joutunut tönimään typykän pois, jotta pääsisi itse uudestaan pitkälleen. Makuusija oli kuitenkin muuttunut aavistuksen verran: lakanan päällä oli jotakin kylmää ja kosteaa, joka liiskautui äitini pohkeisiin. Kännykän kelmeässä valossa hän oli nähnyt, että se jokin oli – sanotaan nyt vaikka pääsiäisen kunniaksi ja herkkiä lukijoita varjellaksemme – mämmiä.
 |
| ”Ei, kun suklaata se oli!” |
Mummi Poppanen oli pompannut kiireesti pystyyn ja ryhtynyt kartoittamaan tilanteen vakavuutta. Lakana oli pitänyt ilman muuta vaihtaa ja pohkeet saippuoida, mutta Nupun peppupesu ei ollut onnistunut, sillä pääsiäisnoidat olivat kaapanneet mämmikatin matkaansa ja kiikuttaneet sen aina kuuhun asti. Tai ainakaan Nupusta ei ollut näkynyt edes hännänpäätä.
 |
| ”Huh, onneksi ne tihulaiset veivät Nupun eivätkä mua!” |
Koska Mummi Poppanen on samalla lailla ylihuolehtivaa sorttia kuin hänen jälkikasvunsakin, huoli Nupusta oli saanut viimeisetkin unenrippeet katoamaan. Jonkin ajan kuluttua omituinen kurina oli lisännyt hätäännystä, ja äitini oli noussut katsomaan, oliko Nupulta tulossa matolle oksupoksu (joka karvayökkönäkin tunnetaan). Mutta voi sitä helpotusta, kun Nuppu olikin löytynyt tassupedistä loistokunnossa: se oli kehrännyt seiniä vavisuttavan kovaa ja tarponut samalla etutassujaan pehmopedin reunamukseen. Peppukin oli ollut jo siisti, sillä ikävät pääsiäisherkut olivat pyyhkiytyneet kätevästi vieraslakanaan. Mummi Poppanen oli palannut hyvillä mielin Höyhensaarille ja saanut myöhemmin kainaloonsa puhtaan pikku pääsiäistipusen.
 |
| ”Mitenkäs se Figon ja Frieden tiputii-laulu menikään?” |
Aamun valjetessa yllätysten mämmiyöstä oli jäljellä enää suttuinen lakanamytty, ruskeat läimäreet Mummi Poppasen sukissa sekä sinne tänne ilmestyneet mämmiroiskeet, jotka saivat meidät kaikki huudahtelemaan ääk, kääk ja yök!
 |
| ”Tipu-tii, tipu-tipu-tipu-tii! Peppu on... suklaaton!” |
Nupun masuvaivan syyksi veikkaamme alati kiihtyvää karvanlähtöä. Niinpä Neiti Kevätheinä on saanut maistella nyt ensimmäistä kertaa Jujun suurta herkkua, kissanmallasta – eräänlaista mämmiä sekin!
 |
| ”Mämmin sijaan meidän mama on herkutellut Kindereillä ja Mummin ihanalla pannukakulla. Päälle se on lirauttanut vähän mallasta. Vai oliko se mansikkahilloa?” |
Vaikka meitä odotti nyt hieman erikoinen vastaanotto, on omaan kissakotiin aina ihana tulla. Seuraavassa postauksessa palaamme tarkemmin lomaan, sillä sekin piti sisällään hauskoja kissayllätyksiä, joista en malta olla kertomatta.
 |
| Iloista ja vähämämmistä pääsiäistä kaikille! Paitsi sitä oikeaa mämmiä saa toki olla enemmänkin... |
