Näytetään tekstit, joissa on tunniste wc-pönttö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste wc-pönttö. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. syyskuuta 2016

Talonmies ja talon mies

Vietin toissapäivänä virallista äkäpussipäivää. Pyöräni takarengas alkoi klenkata heti aamusta, ja kaikki meni sen jälkeen pieleen siihen malliin, että onnistuin päivän mittaan ärisemään niin Ctrl-painikkeelle, korvakoruille kuin väärässä paikassa vastaan tulevalle bussillekin. Tästä syystä päätin viettää mahdollisimman rauhallisen koti-illan, joka perustuisi rentouttavaksi havaittuun kolmiyhteyteen akselilla minä, Nuppu ja iPad.
 
”Laita tulemaan taas laatuviihdettä, niin kehrään sun kainalossa.”

Katsoimme juuri kyynel silmäkulmassa, kuinka lököttäviin verkkareihin verhoutuneista skandinaaveista kuoriutui todellisia Tuhkimoita, kun ovikello yhtäkkiä soi. Krääks! Meillä ei käy ikinä vieraita, mutta hetken sekasorron jälkeen mies tajusi, että oven takana odottaa mitä luultavimmin talonmies, joka on nähnyt, että meillä on valot päällä, ja joka tulee tsekkaamaan keittiön vuotavaa vesihanaa ja viallista wc-pöntön säiliötä.
 
”Nauraakohan se talkkari, kun emo on punaisessa
kissayöpaidassaan jo kasin aikaan illalla?”

Koska talonmiestä ei voinut odotuttaa oven takana, oli pakko toimia ripeästi. Hyökkäsin vällyjen välistä sulkemaan kaikki makuuhuoneeseen johtavat ovet ja tekeydyin kuolleeksi. Hengitin vain sen verran kuin oli pakko ja toivoin, ettei Nuppu-neiti käräyttäisi minua.

 
”No en takuulla. Mamman päivän asu on pakko pitää näiden seinien sisällä.”

Nuppu oli ihailtavan hiljaa lymypaikassamme, mutta näin, kuinka sen korvat liikkuivat kiinnostuneesti makuuhuoneen hämärissä. Yhtäkkiä kuulimme yllätykseksemme, kuinka talonmies kehotti jotakuta nuuskuttelemaan maaseudun tuoksuja. Hetkeen en tiennyt, mitä ajatella pönttökorjauksen saamista käänteistä, mutta sitten ymmärsin: talonmies oli kohdannut talon miehen – rohkean pikku Juitsun, joka halusi tietää kaiken putkibisneksistä.

 
Se näyttää ehkä hempeältä mutta on kiinnostunut kaikista miesten töistä
ja talonmiehestä, joka oli saapunut juuri maaseuturetkeltä ja suhtautui
luontevasti uteliaaseen kattiin, jonka nenä oli liimautunut hänen käteensä.

Talon miehet ja talonmies sopivat putkimiehen tilauksesta, ja tänä aamuna kello kahdeksan ovikello pirahti jälleen. Tällä kertaa olin ihmismäisessä iskussa ja kissayökkärinkin olin viikannut siististi tyynyn alle. Mutta silti tuli sanomista – tällä kertaa Juitsilta…


”Mamaaa! Äää, äää, äää! Päästä pois, päästä pois!”

”Keittiössä lorisee! Ne säätää jotain ilman mua! Mamaaaaaa!”
Meitä tyttöjä putkihommat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, mutta Juju
sompasi makkarissa edestakaisin kuin sillä olisi ollut muurahaisia villapöksyissään.

Nuppu höristeli korviaan vasta, kun putkimies sulki työkalupakkinsa
ja jatkoi matkaansa seuraavien hanojen ja pönttöjen/hupsujen luo.

Juju taas rauhoittui, kun se pääsi tarkastamaan,
että uusi hana oli asennettu oikeaoppisesti.

Miinuspisteitä ropsahti, kun Juju tajusi, ettei allasta ollut vaihdettu.

Nuppukin nostettiin hanaa ihastelemaan, mutta se ymmärsi tilanteen
ensin ihan väärin ja luuli, että on hammaspesun aika. Ei Nuppu.
Eihän me koskaan aamuisin sun hampuja pamputeta...

Kun Nuppu hoksasi, mistä oikeasti on kyse, tuli kelloon ihan toinen ääni.
Tämä upouusi, kiiltävä Oras oli viimeinen silaus kesälomaremontin
kokeneelle keittiöllemme ja sai Nupulta hyväksyvän naukaisun.

Erikoisen aamun jälkeen Juju oli tillin tallin ja näki unia,
joissa talkkari tuli kylään juuri, kun Nuppu oli saanut
päähänsä papiljotit ja mama kasvoilleen kurkkunaamion...