Viitteitä viihteestä

Viime viikonloppu hujahti ohi kissamaisesti, sillä mieheni lähti muihin maisemiin ja jätti minut toipumaan flunssasta Nupun ja Jujun seuraan. Ajatus tuntui hyvältä, sillä Nupusta oli sairasteluni aikana kuoriutunut erityislempeä hoitaja, joka piti huolen, ettei minun tarvinnut homehtua hetkeäkään yksin punkan pohjalla. Parhaimmillaan se nukkui pieni pörröinen naama kasvojani vasten, ja tasainen hurina tuuditti minut ihanasti uneen. Nupulla oli varmasti mielessään tassuvaivat, joita olen koko kesän hoitanut, joten se päätti maksaa huolenpidon moninkertaisena takaisin. Neiti jopa nuoli jalkapohjaani siltä varalta, että sitä sattuisi kutittamaan.

 

No siinä vaiheessa ainakin kutitti, kun tuo vaaleanpunainen
pikku raastinrauta kosketti jalkapohjani herkkää ihoa!

 

Nupun vasen etutassu on pysynyt kunnossa, mutta nyt tarkkailussa on
oikea, joka on toistaiseksi ehjä ja vaalea mutta parturoitu jostain syystä
lähes karvattomaksi. Allergiatestistä taas ei ole vieläkään tullut tuloksia,
vaikka niistä piti ilmoittaa jo yli viikko sitten ja olen peräänkin soitellut.

Herää kysymys, onko Nuppu lahjonut labran henkilökunnan hävittämään todistusaineistot,
jotta se ei muka olisi millekään allerginen ja saisi taas kanaraksut ruokavalioonsa.

Ehei, Nuppu. Emo ei nyt anna tässä periksi, mutta hiiriä saa ilman muuta puputtaa!

Aloin virkistyä viikonlopun (ja kissojen kanssa onnistuneesti vietetyn yön) aikana, ja sunnuntaina olin jo niin vakaasti tolpillani, että päätin tehdä kissojen ja miehenkin iloksi suursiivouksen. Vaikka en olekaan keittiön pikku hengetär, jaksan tarvittaessa luututa, puistella, pölyttää, puunata ja somistaa kuin paraskin Tuhkimo.

Apuna minulla oli prinsessojen tapaan eläinystävä, joka osoittautui melko kriittiseksi.
 Se kysyi, miten puhtaassa lakanassa voi olla heti ihan järkyttäviä karvatuppoja.

 

Apulaispiika ei joko kuullut tai ymmärtänyt kysymystä.

Kun saimme asunnon puhtaaksi, Nuppu oli haljeta riemusta. Se juoksi ripeästi Cooperin-testin ja harjoitteli pöydän alla vauhdikkaan näköistä steppausta:

Olisiko tämä sopiva tervetuliaistanssi iskälle, vai ovatko nuo punaisina
 palavat monsterisilmät vähän liikaa, kun halloweeniinkin on vielä aikaa?

Kun kotiamme alkoivat viimein lähestyä tutut askelet, molemmat katit olivat hetkessä eteisessä. Ne väittivät miehelleni, ettei kukaan ole siivonnut kämppää, leikittänyt niitä tai antanut niille ruokaa. Viimeisen pointin todistaakseen Juju meni äärimmäisyyksiin tällä kerjäläissinfonialla:

 

Melko uskottavaa, vai mitä? Pieni kissa ja niin iso nälkä, että iskän poimimat tyrnitkin kelpaisivat.

Tässä kohden haluaisin silti huomauttaa, että Juju oli juuri ennen miehen tuloa esittänyt samanmoiset rituaalit minulle ja saanut vaivanpalkakseen ison satsin herkkuruokiaan. Pienen, söpön huijarin show tallentui onneksi myös videolle, ja tältä se näytti:

Onko vastaavanlaisia ohjelmanumeroita nähty 

lähiaikoina myös muissa kissatalouksissa?