Olipa kerran pieni, silkkinen kissaprinssi,
jolla oli aivan erityislaatuinen lahja: pinkki kuono, johon kaikki maailman
tuoksut kilvan leijailivat. Eräänä päivänä, kun kesä oli vehreimmillään, kaksi
jättiläistä toi valtakuntaan kummallisia, vihreitä pötkylöitä. Elleivät ne olisi
tuoksuneet niin huumaavilta, kissaprinssi olisi pötkinyt silkkisissä
villahousuissaan sängyn alle. Nyt sen ei auttanut kuitenkaan muu kuin venyä
kaksimetriseksi, venkuttaa itseään ylös ja alas ja lopulta läimäyttää viherpötkylää
pienellä, kuninkaallisella tassullaan. Ilo paisui hyppelehtiväksi riemuksi, kun
yksi pötiköistä rapsautettiin auki ja sen sisältä pyörähti esiin taas uusi
lelu: pikkiriikkinen potkupallo, jota prinsessakin halusi jahdata.
 |
| Sehän on ikään kuin hyväntuoksuinen maatuska. Löytyykö pallon sisältä vielä pienempi pallo? |
 |
| "Kiitos, jätit, näistä ihanista leluista! Älkää, pliide, syökö ihan kaikkia!" |
Hyväntuulista kisailua kesti pitkän tovin,
sillä lämminsydämiset jättiläiset eivät raaskineet sitä keskeyttää. Kun väsymys
lopulta iski prinssiin ja prinsessaan, jätit päättivät kerätä herneenpalot ja
potkupallon bioroskikseen. Mutta silloin huomattiin, että joku oli joukosta
poissa! Yksi vihreä, pitkulainen kuori, joka oli muiden tapaan temmeltänyt
valtakunnan eri kolkissa. Suuretsinnät eivät tuottaneet tulosta, eikä
roskapöntön epäuskoinen tyhjennyskään auttanut. Kivet, kannot ja jääkaapinalus ammottivat
tyhjyyttään, ja jokaisesta tuli epäilty. Oliko silkkinen kissaprinssi vetänyt
kokonaisen herneenpalon nenäänsä? Vai oliko prinsessa piilottanut vihanneksen
patjansa alle?
 |
| No hyvä on, prinsessa vapautui pian syytettyjen listalta. Eihän se voisi nukkua, jos herne mollottaisi sen siron pikku vartalon alla. |
Jättiläisten rutiinit menivät aivan sekaisin,
ja miettipä toinen niistä (se neuroottisempi) jo soittoa herneenpalkospesialistille varmistaakseen,
sopeutuuko kuninkaallisten kissojen suolisto yllättävään, vihreään vieraaseen.
Kokonainen yö kului epätietoudessa, joka ei tuntunut kuitenkaan prinssiä tai
prinsessaa hetkauttavan. Seuraavana aamuna jättien istuessa aamupalallaan, eräs
pieni ja terhakka prinssi saapui pöydän viereen ja pudotti topakasti niiden
jalkoihin... minkäs muun kuin kadonneen herneenpalon. Valtakunnassa oli siis
kaikki taas hyvin, ja jättiläiset olivat oppineet läksynsä: vain yksi palko per
leikki!
Tämän tositapahtumiin perustuvan juhannussadun myötä toivotamme kaikille
mukavaa keskikesän juhlaa! Kiinnostuneille tarjoamme lisämateriaalina "the making of juhannussatu" -henkiset videotallenteet:
