Kukapa uskoisi, mutta meneillään on viimeinen viikko ennen kesälomaani. Raahaudun töihin kuin ruosteinen robotti, joka ronksuttaa kuuliaisesti läpi vielä viimeiset ohjelmoinnit ennen simahdustaan. Olen saanut arkisen savottani onneksi hyvälle mallille, jotta voin rullailla perjantaina kesälaitumille, mutta viikkoon on tuonut ylimääräisen rasitteen pieni punoittava laikku erään kissaparan vasemman etuvarpaan lounaisreunamassa. Maanantaiaamuna tämä kissaemo vannoi jäävänsä kotiin peiton alle nyyhkimään, kun kolmen autuaallisen tassuviikon jälkeen Nupun päähän jouduttiin taas pujottamaan se kapine, joka jääköön nimeämättä.
 |
Kyseinen muovihirvitys saa jäädä myös kuvaamatta, koska olemme kuin sitä ei olisikaan.
|
Sain kuin sainkin itseni vähitellen kasattua ja yritin tsempata itseäni, sillä olin ainakin neuroottisuuksissani herkkävaistoisena huomannut tilanteen ajoissa ennen kuin lievä punoitus oli ehtinyt lehahtaa täyteen värikirjoonsa. Koska tilanne huomattiin pian, myös parantelu saatiin nopeasti käyntiin, ja Nuppu on saanut liihottaa vapaana taivaan lintuna aina, kun olemme olleet kotona. Se on Jujun kanssa remutessaan pörhistellyt sulkiaan kuin pieni, ärhäkkä hömötiainen ja paininut niin näppärästi, että missikruunu vaihtunee pian sumopokaaliksi.
 |
| Kungfu-panda jää kakkoseksi tälle karatenallelle. |
 |
Useimmiten pandan hutkaisut on päässyt
vastaanottamaan tämä lyyrinen pikku marakatti. |
Jos tassutaantumaa ei oteta lukuun, lomaa odotetaan Hupsuttamossa iloisissa tunnelmissa. Äitini saapuu jo ylihuomenna vieraaksemme ja jää pehmopandan ja pikku Abu-apinan seuraksi, kun minä ja mieheni lähdemme kymmeneksi päiväksi reissuun. Mikähän mahtaa olla kohde? En paljasta sitä vielä, mutta Nuppu haluaa antaa teille lukijoille viiden pisteen vihjeen tämän kuva-arvoituksen kera:
Veikkauksia saa jättää kommenttiboksiin, ja Juju lupasi tulla esittämään helpommankin vihjeen vielä tämän viikon aikana...
