Ja taas mentiin!

Yksi konkreettinen syy sille, että Hupsut ovat kissoja eivätkä koiria on se, että pidän itseäni melko introverttinä, pesäkolon uumeniin hautautuvana haaveilijana. En tiedä, selviäisinkö koiranulkoilutukseen sisältyvästä sosiaalisesta paineesta: jaksaisinko jutustella kaikkien kanssalenkittäjien kanssa, vai johdattelisinko Murrea ja Turrea koirapuistoon vain yön pikkutunneilla, jotta voisimme kirmata aitauksessa ihan vain kolmestaan? Viimeaikaisten käänteiden valossa vastaus saattaa olla yllättävä. Joulun tietämillä en nimittäin vieraillut vain yhdessä vaan yhteensä kolmessa blogikodissa! Amen ja Tuiken jälkeen viiletin epäsosiaalisuuksissani sekä Tallin tarinoiden eläinpoppoota että Ilonaa ja Zetoria tapaamaan.

 

”Mikäs kumman kyläluuta meidän äiskästä on kuoriutunut?”

”Möllöttäisipä se joskus vielä kotonakin.”

Tallin tarinoiden jengi hengaili joululomalla satumaisen lumisissa tunnelmissa. Visiittini kohokohtia oli körötellä Sónatan kyydissä hiljaisella metsätiellä ja silitellä suosikkikukkoni, Elmerin, silkkisiä selkähöyheniä. Nupun ja Jujun maalaisserkut paikkailivat pahaksi yltynyttä kissavajetta, ja vuohien vekkulienergia tarttui ihan vain tyyppejä rapsutellessa ja riemastunutta määkinää kuunnellessa.

 

Tämä turpa on juuri niin pehmoinen kuin miltä se näyttää! <3

Talvikarvaiset kaverukset Sónata ja Eemeli.

Elmeri on oikea herrasmieskukko ja iloisen kanalauman sympaattinen suojelija.

Misu oli tietysti valmiina poseeraamaan kameralle
ja näyttämään Jujulle, miten kelloa kilautetaan.

Hips! Aika varovainen (mutta määrätietoinen) oli Misunkin kilautus. :)

Uniset Misse ja Pipsa joutuivat niin ikään kameran yllättämiksi.

Joululomareissulla näin myös tiibetinspanielin, aussiedoodlen, snautseri-ajokoiramixin ja suuren joukon ystäviä ja sukulaisia. Se ei minulle riittänyt, vaan pian kotiutumisen jälkeen pyyhälsin leikittämään villiä pikku traktoria ja herkkää leipurityttöä.

 

Aluksi teltta oli lättänänä ja pieni poika hieman uninen...

 

”Kumma tyyppi, kun tulee kesken päikkärien heiluttelemaan
lankoja ja leluja ja kurkistelemaan toisten pinkkejä anturoita...”

Vähitellen Zetor kuitenkin keräsi kierroksia, ja sitten saivat lelut
ja teltat kyytiä niin, ettei kameraa edes ehtinyt kaivaa esiin!

 

Leikkien myötä paikalle rohkaistui myös Ilona. <3

 

Vaikka Zetor velmuili kameran ohi kriittisillä hetkillä,
onnistuin ikuistamaan neitokaisesta monta potrettia. 

Niin kaunis ja lempeä! Eikä Ilonaa samettisempaa kisua olekaan.
Sydän läpätti onnesta, kun sain pitää pikkuista hetken sylissä!

Loman aikana tajusin, että sosiaalisuus on liukuva käsite. Kun saa tavata ihania eläimiä ja mukavia ihmisiä, kohtaamisia jaksaa vaikka kuinka monta peräkkäin! Näiden tyyppien kanssa Murre ja Turrekin voisivat jakaa koirapuiston vuoden ympäri, joten kiitos kaikkiin kyläpaikkoihin ja nähdään taas!

 

Tämä viikonloppu on vierähtänyt täysin omien kotiturrikoiden hempeässä seurassa...

Kissakahvia ja kivaa kesäkukkoilua

Lomalla on ihana ajelehtia päivästä toiseen kuin heinäkuisessa auringonpaisteessa leijaileva karvatuppo. Täydellisen lomamoodin tietää saavuttaneensa silloin, kun ei enää muista, miltä herätyskellon ääni kuulostaa, puhumattakaan että erottaisi tiistain sunnuntaista tai keskiviikon lauantaista. Näin kiireetöntä ei elomme kuitenkaan ole ollut ihan koko loman ajan, vaan esimerkiksi heinäkuun ensimmäiset päivät olivat kovin virkeitä. Kelatkaamme siis kalenteria kolmisen viikkoa taaksepäin. Plärrr, plärrr, plärrr! 

Kukkuu! Muistatteko, kenellä oli synttärit? 

Nupun viisivuotishulabaloota juhlittiin paitsi Hupsuttamon syövereissä myös Helsingin vilkkaassa ydinkeskustassa. Nieboriebo ei tietenkään osallistunut itse citybileisiin, vaan veteli synttäriunia sillä välin, kun minä ja Tallin tarinoita -blogin Henna menimme herkuttelemaan kissakahvila Helkattiin.

 

Onneksi meille heltisi pöytä, vaikka olin hieman möhlätassuillut varaussysteemin kanssa.

Aina kun kysyin kissan nimeä, paikalla oli Nestori. Aloin jo jossain
vaiheessa kutsua kaikkia kahvilan asukkaita varalta Nestoreiksi.
Niin myös tätä unista hymyilijää.

Tässä köllöttelee Pete.

  

Elegantin Tyylilyylin halusin tallentaa mustavalkoisena.

Tuli taas ansaitsee täysväriesittelyn.

 

Herkuleksesta näimme valitettavasti vain tämän verran,
mutta karvatupot hurmasivat pehmoisuudellaan.

 

En voinut olla ihailematta kissojen kiipeilymahdollisuuksia, mutta samalla
mietin, ettei meidän synttärityttöämme voisi päästää tälle seikkailuradalle
ilman kypärää, valjaita ja koko systeemin alle viritettyä turvaverkkoa.

 

Tällainen meno sopisi paremmin Nupun pirtaan.

Kahvilassa oli mukavan leppoisa tunnelma, mistä todistaa se, että huomasin jossain vaiheessa esitteleväni Nupun ja Jujun kuvia naapuripöydän väelle. Kissaihmiset onneksi ymmärtävät pieniä kissahulluuspuuskia!

 

Lopulta oli aika jatkaa matkaa, ja tämä kisu jäi ikkunaan vilkuttamaan meille iloisesti.

Nuppu ja Juju olivat innoissaan, kun Henna vietti yön kissamotelli Hupsula & Höpsölässä. Nuppu etenkin oli niin mielissään, että se oli raahannut aamuyön pimeinä tunteina koko hurinalaitteistonsa juhlavieraan korvan juureen ja suikannut parit suukotkin. Nuppu suostui sunnuntaina myös demonstroimaan, miltä tuntuu pitää sylissä ihan löllösti lerppuvaa ragdollia.

 

Asento on jotakuinkin sama, oli Nuppu sängyllä tai sylissä.

Kun Henna oli lähtenyt, kissat saivat pian uutta ihanaa lomaseuraa: Mummi Poppanen saapui Hupsuttamoon siksi aikaa, kun me teimme pienen kotimaan lomamatkan, jolla kohtasimme yhteensä 19 eläinystävää. Tietenkin myös Tallin tarinoiden jengin, joka oli saanut uusia, sympaattisia jäseniä.

 

Pihamaalla tepasteli komea kukkonuorukainen nimeltä Elmeri.
Sillä oli suojeltavanaan kanarouvat Elma, Alma, Helmi ja Tipitii,
mutta Elmeri hurmasi minut niin perusteellisesti, että lähes
kaikki kuvani ovat vain ja ainoastaan siitä.

 

Elmeri oli niin komea ja kohtelias...

...eikä tätä suloisempaa kukkopeflettiä voi olla olemassa! <3
Jos Elmeri olisi kissa, se olisi ehdottomasti ragdoll!

 

Paikalla oli silkkikanojen lisäksi myös silkkiturpia.
Tässä ruohotuppoja hamuaa suomenheppa Eemeli.

Inkkarihapsujensa takaa kurkisteli islanninheppa Sónata.

Misu hengaili seurassamme hyväntuulisena mutta suostui
näyttämään Nuppua ja Jujua varten hurjan saalistusilmeensä...

”Rrräyh!” Ja kylläpä nössöillä kaupunkilaiskissoilla oli taas ihasteltavaa! 

Agilityvuohi Vili moikkaili meitä suu täynnä meheviä lehtiä.

Vuohille kelpaavat näköjään melkein mitkä tahansa korret ja varret. Njam!

 

Maalaisidyllin jälkeen lomailimme kaupungissa, mutta sieltäkin löytyi eräs suloinen otus, joka oli tainnut odottaa paparazzeja ja oman mallikansionsa päivittämistä kesäkauteen:

 

Siiri on pieni mutta suuri hauva, joka rakastaa halimista ja sylikoirailua.

 

Se nauttii korvia hellästi lerputtavasta kesätuulesta ja
voikukan tuoksusta, joka kantautuu sen söpöön pikku kuonoon.

 

Hieno pikku koila! Joo, olet! <3

Itäisen kesäturneen jälkeen palasimme höpsön ja tosi pöpsön luo, ja olemme viettäneet yhdessä laiskaakin laiskempaa laatuaikaa. Sain luettua pahamaineisen Tikli-möhkäleen loppuun (fakta numero 9 oli siis valheellinen. Sori siitä!), ja sen jälkeen olen ahminut vetävämpiä kirjoja kuin viimeistä päivää ja nakutellut omaa romaania lukukaupalla eteenpäin. Pyörä on kuljettanut minua seikkailusta toiseen, ja teimmepä yhden luontoretken myös paatilla Vallisaareen.

 

Vallisaaren luonto on Helsingin monimuotoisin, ja kaikkialta kuului historian havinaa.
Oma kummituskin löytyy: eversti, joka haahuilee saarella ilman päätä!

Vallisaaressa asuu myös harvinaisia eläimiä, joista
bongasimme tällä kertaa vain Spider-Manin...

Hupsujen synttäriputkea on niin ikään jatkettu, sillä miespalvelija meni täyttämään eilen vuosia. Nuppu sai hänen merkkipäivänään lahjaksi superpaljon paijausta:

 

Vähältä piti, ettei neitokaista varastettu Läntiseen Mummolaan!

Puippikin on yhä täällä eikä malta odottaa,
ketä seuraavaksi juhlitaan. Justuksen juhliin on onneksi
aikaa vielä yli yhden lomaviikon verran!

Ihanaa ja rentoa heinäkuun viimeistä viikkoa kaikille!