Mitäs me koodarit!

Tervetuloa Nupun ja Jujun uuteen, uljaaseen blogiin! Hupsuttamon tähdet ovat yhtä hassuja kuin aina ennenkin, eikä kirjurikaan ole paljon edelliskerrasta viisastunut, mutta blogin ulkoasu on käynyt läpi mullistavan muodonmuutoksen, kuten moni visualisti varmasti jo huomasi. Vielä eilen blogimme oli vain vaatimaton kurpitsankäntty, mutta taikasauvanheilaus teki siitä hulppean prinsessavaunun, jolla Hupsujen kelpaa körötellä vaikka keskiyön tanssiaisiin. Melkein niin myöhään taikoja tehdessä menikin, sillä olin onnistunut sotkemaan Bloggerin html-säätöjä sen verran pahasti, että hyvä haltijataranoppi joutui toden teolla töihin koodiviidakkoa peratessaan.
 

Nuppukin hoksasi, ettei näin kauniissa blogissa voi enää istua
 plösöttää selkä kyömyssä. Hyvä ryhti on yhtä kuin tyylikäs blogi.

Idea ulkoasun muutokseen lähti liikkeelle pikkuruisesta asiasta, joka kasvoi päässäni möhkömammutiksi. Huomasin sunnuntaina, että blogini kaikkiin linkkeihin oli ilmestynyt sietämättömiä sinisiä alleviivauksia. Niitä ei näkynyt koodissa, mutta ne lällättelivät silti minulle blogin sivulta ja alleviivasivat kiukkuani. Sain onneksi tukea ja apua muilta kissabloggaajilta, joten ärtymys muuttui pian innokkaaksi blogipohjien tutkimiseksi ja uudesta ulkoasusta haaveiluksi. Ennen kuin ehdin ostaa päräyttää uutta pohjaa, apuumme liihotteli Nupun ihastukseksi sen oma, ihana anoppi Marraskuun murusista.

 

Nuppu odotti, että Messengeristä putoaisi myös sen oma rakas Rufus.

Haltijataranopilla oli heti loistavia ideoita, kuinka Hupsulan suursiivous kannattaisi organisoida. Aloitimme pölyjen pyyhkimisen bannerista, johon minä valitsin fontin ja anoppi muun stailauksen. Kirurgin tavoin hän siirsi pipetillä Jujun kuonosta hempeää pinkkiä otsikkoon, ja henkäisin ihastuksesta, kun kissojen korvat lerpsahtivat bannerin reunojen yli niin, että hupsut melkein humpsahtivat kuvasta syliin.

  

Jujun nenulin sävy on #a37b77, ja se on myös uusi lempivärini.

Kun banneri oli valmis, tajusin sen olevan aivan liian kaunis cácánruskealle taustatapetille. Niinpä annoin Murusille vapaat tassut valita meille jonkin tyylikkäämmän pohjakuvan. Anoppi koodasi ripeästi Hirviöksi ristimänsä tapetin pois, ja pian tilalla olikin jo Kaunotar. Suuret linjat oli nopeasti säädetty, mutta loppuillan koodasimme hurjapäisesti pikku detaljeita: minä siis soittelin ukulelea, leikitin kissoja ja ihastelin pää kallellaan uutta sivuamme – ja anoppi raksututti aivorattaitaan ja nakutti koodia koodin perään.

 

Tältä Hirviö näytti, mutta hurjan ulkokuoren alla asusti silti hempeä ja hyvää tarkoittava blogi.

Olin autuaan onnellinen uudesta blogi-ilmeestämme jo eilen, mutta tänäänkin anopilta tuli vielä koodia, joka loihti linkkeihin Jujun nessuväriä.

 

Samaa ihanaa sävyä on tuputeltu myös Jujun pehmoanturoihin. 

 

Sanomattakin on selvää, että olen hurjan riemuissani blogimme uudesta ilmeestä, mutta olisi kiva kuulla, mitä te lukijat siitä pidätte! Entä löytyykö joukostanne koodiguruja, vai ovatko koodit hepreaa muillekin kuin minulle, Juitsille ja Pöpperströmille?

 

Kiitos vielä, ihanat Marraskuun muruset! <3 Nuppu jo odottaa,
milloin sille ja Ruffelle koodataan unelmahäät!