Rahipoika kukkameressä

Moni lapsonen on aloittanut tänään opintiensä, ja olen pystynyt eläytymään hyvin vanhempien haikeuteen, sillä omasta Juitsi-beibistämmekin on tullut Iso Kissa. Yhden tassun varpaat eivät enää riitä iän laskemiseen, sillä Juju täyttää tänään kuusi vuotta. Kattikuopustamme lellittiin täydellä teholla aamusta asti: sitä puunattiin Hipsun hiusstudiolla tuplasti normiaamua pidempään, ja se sai palkaksi ylimääräisiä namupaloja. Leikimme paperikassilla jo ennen kuin kahvi ehti porista, eikä pusuista ollut puutetta missään vaiheessa. Kaikkein hellyttävintä oli, kun huomasin pihalla töihin lähtiessäni Jujun kaihoisan katseen ikkunan takaa. Vilkutin sille ja lupasin, että juhlat jatkuisivat illemmalla.
 

Tänä vuonna Jujulle annettiin synttärilahjat etukäteen.
Se sai uuden pehmopedin sekä tyylikkään paperikassin.

 

Jos oikein tarkkoja ollaan, Juitsin peti oli alun perin tarkoitettu ihmisten rahiksi.

Mutta kenellä muka olisi sydäntä
karkottaa rahilta pikkuista toffeepupua?

Ei ainakaan meillä! Niinpä sovimme, että rahi on Jujun synttärilahja.

Juju on nukkunut synttäripedillään jo monen viikon ajan, ja rahi on
 mukaillut poitsun atleettista vartaloa kuin paraskin Tempur-patja.

Työpäivän aikana mietin monta kertaa, millaisia synttäriunia Huippi mahtaisi laiskanlinnassaan katsella, ja tuntien täytyttyä kiisin vastahuolletulla pyörälläni helteen läpi jatkamaan loistostartin saaneita kissasynttäreitä.

 

Juju otti ruusun vastaan kohteliaasti ja kysyi, olisiko okei siirtyä heti tarjoilujen pariin.

 

Keittiö valmisti herkkusuupojalle sen lempiannoksen: tunaa tunalla.

 

Jotta päivänsankari ei kutsuisi itseään vanhaksi ruttuiseksi kurtuksi,
sen synttäri-illallinen tarjoiltiin ihka oikeasta nuoruuden lähteestä.

Juju muuttui heti hulvattoman huppanaksi kissivaaviksi.

Yläorrella sen sijaan raakkui vanha, viisas huuhkaja.

Yksi ohjelmanumero oli saada hapannaama hymyilemään.
Tarina ei kuitenkaan kerro, onnistuttiinko tehtävässä.

Kun päivänsankarilla oli masu täynnä, se jaksoi siirtyä studiolle ottamaan virallisia synttäripotretteja. Elokuinen aurinko kultasi juhlakatin turkin samppanjanväristen terälehtien tapaan, ja pienen pojan nenu kilpaili suloisuudessaan pinkin ruusunnupun kanssa.
 

Kumpi oli ensin - ruusunnuppu vai Jujun kuono?

Oli niin tai näin, molemmat ovat ihanan herkkiä ja hempeitä.

Täpäkkyyttäkin niistä löytyy!

Juitsi myös tuoksuu yhtä hyvältä kuin synttäriruusu. Ja sen sata kaveria...

”Rahi ja jättiläiskukkakimppu. Kiitti, äiskä! Nää on hyvät!”

 

”Ja vielä vähän kesän lämpöäkin. Sehän sopii! Aah!”

Juitsi lillutteli aikansa ruusujen meressä...

 

...mutta rantautui sitten vielä yhteen täydelliseen lähikuvaan.

Juhlien virallinen osuus väsytti pienen pojan naatiksi, mutta kun kuusivuotias kissanpentumme tokenee nokosiltaan, on vuorossa vielä agilitya, kissanminttua ja iso kasa suukkoja!

Hyvää syntymäpäivää ja hurjan paljon onnellisia vuosia,
 maailman rakkain Pikkukissi! <3

Unipussin uumenissa

Jos minulta kysyttäisiin, nukkuisinko mieluummin superpehmoisessa luksussängyssä kuohkeiden untuvatäkkien alla vai betonilattialle heiteltyjen hikisukkapinojen päällä, valitsisin – yllätys, yllätys – sängyn. Vaan toista se on kissojen maailmassa. Ainakin Nupun ja Jujun logiikka on useimmiten täysin ennalta-arvaamatonta ja ihmisjärjen tuolla puolen. Joskus minusta jopa tuntuu, että katit kuuntelevat korvat tötteröllä, mitä ennustan niiden tekevän, ja hihittelevät sitten karvaisiin kaulureihinsa käyttäytyessään täysin päinvastaisesti. Niin kävi taas muutama viikko sitten...

”Me kissat ollaan täynnä yllätyksiä. Se on osa meidän charmia.”

Aiempina vuosina olemme kirjoittaneet kissojen kanssa kirjeitä joulukollille ja toivoneet monenlaisia lahjoja aina agilityesteistä sensitive area cleaning -kosteuspyyhkeisiin. Tänä vuonna emme kuitenkaan ehtineet edes tarttua sulkakynään, kun sain kuulla mukavan uutisen: suloisessa Kermaporsaat-marsublogissa bongaamiani kotimaisia Ansan unipusseja saa nyt myös kissojen koossa ja vaikka minkä värisinä! Olisin halunnut ostaa yhden jokaista laatua, mutta koska kissat ovat kissoja ja valitsisivat todennäköisesti hikisukkapinon pedikseen, en uskaltanut tehdä jättitilausta. Visioni oli, että kun peti saapuisi meille, se joutuisi ammottamaan tyhjillään yhdestä kolmeen vuotta. Sen jälkeen Nuppu saattaisi jonain kauniina päivänä rötkähtää vahingossa petiin ja todeta, että sehän on ihaninta ikinä! Tästä syystä tilasin meille vain yhden jumbopussin, ja valitsin väriksi pinkin, koska se toisi parhaiten esiin Nupun mokkalattehenkisen värityksen ja romanttisen luonteen.

Tällainen ihanuus se on! Harmi, ettei petiä saa ihmisten koossa.

Vaikka joululahjoja ei kuuluisi avata ennen aattoiltaa, tein poikkeuksen Unipussin kanssa. Arvelin, että vuosia kestävä karttamis- ja totutteluprosessi olisi hyvä aloittaa mahdollisimman nopeasti, ja optimistisimmassa skenaariossani uskalsin toivoa, että kissat suostuisivat nuuhkaisemaan petiä uudenvuodenaattoon mennessä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kun nostin herttaisen Unipussin sängyn päälle, Juju käpertyi reteästi sen uumeniin ja veti monen tunnin tirsat. Juju?! Tuo kaiken ihanan karttaja ja valmistuotteiden välttelijä!

Jujulla oli kroppa pussissa ja luu ulkona
noin sekunti Unipussin saapumisen jälkeen.

Nuppu-pöhelö huomasi pedin vasta illansuussa, mutta sekin vaikutti varsin ihastuneelta:

Unipussin reunaa vasten oli mukava asetella herkät anturat.

Neito ei poistunut pussista edes illalliselle. Niinpä illallinen tuli pussin luo.

Juju huomasi pian, miten tukevasti reuna
mukailee selän pyöreitä muotoja.

Tyynyn päälle on ihana asetella myös leuka ja etutöppöset.

Unipussissa voi uinua myös Jujun patentoimassa koppakuoriaiskyyhötyksessä.

Ja kuka on väittänyt, että pussissa pitäisi aina nukkua?
Siinä voi myös istua näin tormakkana.

Yksi miinuspuoli pedissä silti on: kun siitä lähtee...

...ei ole mitään takeita, että takaisin olisi enää pääsyä!

Näin on käynyt jo monta kertaa!

Olen pyytänyt kissoja vuorottelemaan nätisti...

...mutta kamala wääwää-itkuhan siitä tulee, kun olisi aika päästää kaveri unosille.

Uuden lempparisängyn herruudesta on käyty monta nujakkaa,
ja pyysin anteeksi, etten tilannut kerralla kahta jumbopussia.

Mutta heti kun olin tuominnut unipussin ikuiseksi taistelutantereeksi,
kissat pääsivät taas yllättämään minut perin juurin.

Ne putsasivat toistensa korvat, antoivat toisilleen parit halipusut...

...ja suostuivat jakamaan joulun parhaan ja rakkaimman lahjan!

Näissä tunnelmissa on ihana jatkaa joulun odotusta. Toivon, että tontut näkivät, miten kilttejä Nuppu ja Juju olivat niin, että joulukolli toisi niille vielä vähän muitakin lahjoja. <3

Löytyykö sieltä ruudun takaa muita jumbopussien omistajia?

Nukkumatti kutsuu taas Nuppua makoisille unille, mutta se haluaa muistuttaa,
että Hupsujen heppakirja-arvontaan voi osallistua 17.12. klo 18:00 asti!