Korkeakoulun kasvatit

Sain elokuussa syntymäpäivälahjaksi tiiliskiven nimeltä Kissanhoidon käsikirja. Se on jyhkeä opas, jonka ansiosta minusta on tullut aiempaa valveutuneempi kissaemo. Olen oppinut paljon tiukkaa faktaa mutta alkanut toisaalta pohtia, ovatko meidän asunnossamme söpöstelevät karvaviritykset lainkaan kissoja. Tai jos ovat, niin niiltä on tainnut jäädä väliin pari pakollista kurssia KK:ssa eli Kissojen korkeakoulussa. Se on tunnetusti paikka, jossa pörröisistä pumpulitupoista vanutetaan ihka oikeita kissanpentuja. Kursseja, aktiviteetteja ja järjestötoimintaa on paljon, mutta tiiviin rutistuksen päätteeksi pallerot saavat kunniakirjan ja ovat valmiita muuttamaan omaan kotiin palvonnan ja pusuttelun kohteiksi.

Tässä möhkäleessä on tuhdisti asiaa aidoista kissoista. Siinä ei puhuta lainkaan KK:sta,
mutta onneksi emo on ottanut muuten vain selvää kyseisestä oppilaitoksesta.

Kissanpentujen elämä KK:ssa ei todellakaan ole pelkkää nukkumista ja hiirileikkejä, vaan
niiltä odotetaan sivistystä, sosiaalisia taitoja, metsästyshenkisyyttä ja yleistä mystisyyttä.

Juju on selvästi ollut skarppina joillakin KK:n oppitunneilla. Se tietää, että oikea kissa tervehtii tulijoita nenätervehdyksellä, ja gradunsa se on väsännyt lemmikkikissojen dominointikäyttäytymisestä. Maisterismiehenä se voi siis kutsua itseään oikeaksi alfaurooksi. Ainoa harmillinen seikka on, että sen kanssa yhteiseen kotiin valikoitui neitonen, joka keskittyi opiskelun sijaan kaikkeen muuhun touhuiluun. Se vaihteli toisten typyköiden kanssa tuoksukumeja, ja tenttiin lukemisen sijaan se käytti aikansa nätiltä näyttämiseen ja kuohkean häntänsä pöyhimiseen.

Miksi ihmeessä pitäisi perehtyä kvanttifysiikkaan, kun maailmassa on
pupuja, tipuja, rusetteja, etanoita ja kaikkea ihkupihkuihanaa?!

Lopputulos siis on, että asunnossamme majailee dominoiva alfapantteri ja valtasuhteista täysin tietämätön pehmonallukka. Minkälaisia tilanteita tällaisesta opinnollisesta epätasapainosta sitten aiheutuu? Sen voi itse kukin kuvitella, mutta tässä tulee muutamia esimerkkejä:

Kissanhoidon käsikirjassakin sanotaan, että vain ani harva kissa tykkää masurapsutuksesta.
Nuppu ei kuitenkaan kuunnellut, kun asiaa käsiteltiin KK:ssa. Niinpä se kehrää autuaana,
jos joku suinkin viitsii kutitella sitä vatsan seutuvilta. Mitä pidempään, sitä parempi.

Aiemmin Juju ei pystynyt katsomaan siskonsa epäkissamaista käytöstä,
mutta kun altistuu jollekin epäkohdalle kyllin kauan...

...opit saattavat unohtua ja huomaa itsekin käyttäytyvänsä hyvin epäkissamaisesti.

Kissan perustehtävä maailmassa on saalistaa rottia, mutta jos jakaa kodin sellaisen otuksen
kanssa, joka mieluummin muhjuttelee peiton alla, omatkin otteet pehmenevät silitykseksi.

Dominoinnista taas tulee hitusen hankalaa, jos väistyvä kissa ei ymmärrä väistyä,
vaikka saisi viiden pisteen vihjeen. Ja mitä tehdä, kun samainen tyllerö tunkee
aina ensimmäisenä ruokakupille?

Eikö Nuppu tiedä sitäkään, että lauman ulkopuolisille kissoille kuuluu sähistä?

Juju joutui taas selittelemään siskopuolen kummallista käytöstä, mutta koska tulija olikin
yllättävän säyseä tapaus, ei Jujukaan haaskannut aikaa turhaan ryttyilyyn.

Mitä enemmän luin kissojen tyypillisistä käyttäytymismalleista, sitä enemmän minusta alkoi tuntua, että asunnossamme majailee lisäksemme pehmotoffeepupuotus ja koalamussunallukka. On selvää, etteivät ne saaneet KK:stä stipendiä perinteisen kissuuden alalta, mutta yhden kissamaisuuden jopa Nuppu on kouluaikoinaan oppinut, ja se on tämä: ”Kissa huolehtii kehonsa liikkuvuudesta muun muassa toistamalla huolellisen venyttelysarjan aina herättyään.” Vai voiko joku muka väittää, ettei olisi nähnyt Nuppua koskaan tällaisessa asennossa?

”Yy, kaa, koo, ja venyyyyyy.....”