Puoli vuotta sitten Nuppu ja Juju kertoivat teille eräästä merkittävästä virstanpylväästä. Pitkä työtaipaleeni päättyi, ja tilalle tuli maksimaalinen kissamammuus, jonka aikana sulauduin yhdeksi kehrääväksi entiteetiksi Nupun ja varsinkin Jujun kanssa. Aluksi oli ihanaa jatkaa aamuisin unia Nuppu kainalossa ja Juju karvaisena kieppinä jalkojen päällä, mutta väsymyksen väistyttyä aloin kaivata uusia tuulia. Niiden perään nuuskutellessani jouduin pohtimaan elämää monelta kantilta ja tutustuin itseeni ihan uudella tavalla.
 |
”Äiskä aina miettii, oonko mä supi, pupu, ahma vai kuutti,
mutta taisi olla vähän oma identiteettikin hukassa. Tai pupussa.” |
Kissat olivat tiiviisti läppärin äärellä, kun tein kevään mittaan freetöitä ja kirjoittelin uusia tarinoita – ja ne pitivät myös pinkkejä varpaitaan lojaalisti pystyssä, kun hain unelmieni työtä. Sen täytyi olla ratkaiseva tekijä, sillä minut toden totta valittiin jäseneksi ihka uuteen laumaan!
 |
| ”Mama kehräsi kovempaa kuin Nuppu, ja se on kovaa se! Koko talo tärisi onnesta!” |
Uusi työni alkoi kesäkuun ensimmäisenä päivänä, ja heräsin aamulla innosta väristen. Huomasin, että totuus alkoi valjeta myös Nupulle ja Jujulle. Ne ymmärsivät, että emo teki lähtöä, eikä se ollutkaan enää kiva ajatus. Lämpimät nukkumajalat kipsuttelisivat pian uuden työpaikan käytävillä, ja Nupun sijaan kainalossa mötköttäisi korkeintaan käsilaukku! Niinpä kissat vetäytyivät murjottamaan sängyn alle, vaikka yritin lirkutella niille, että illalla olisi luvassa mielin määrin leikitystä, pusuja, rapsutuksia ja herkkuja.
 |
Olin jo ovella, kun Juju heltyi ja kipaisi antamaan minulle
laimean lähtöpusun kaihoisan katseen kera. |
Ensimmäinen päivä oli tulvillaan uutta ja jännää, mutta kun palasin kotiin kertomaan kuulumisia, sainkin kylmää kyytiä kissoilta. Kumpikaan ei tullut minua vastaan, ja mikä pahinta: Nupulle olin kuin ilmaa. Kun yritin huhuilla neitosta, sen korvissa oli pahasti vikaa (tai ainakin vaikkua), mutta isikissin kutsut se kyllä kuuli ja kävi suikkaamassa hänelle hempeitä suukkoja. Myöhemmin illalla sain lepyteltyä molempia mussukoita, mutta seuraavana aamuna kissat olivat taas sängyn alla naama näkkärillä, enkä saanut lähtösuukkoa enää kummaltakaan!
 |
| Ainoa lohtuni oli, että kissat sentään vetivät yhtä köyttä ja niillä oli pusutteluseuraa toisistaan. |
Nyt uutta arkea on takana kolme viikkoa, ja helpotus on suuri, kun kissat ovat sopeutuneet vähitellen uuteen rytmiin. Minua ei enää hyljeksitä, vaan sain jopa irtopisteitä, kun mies lomaili viikon läntisessä mummulassa ja kissat saivat nukkua vieressäni kaikki yöt. Seuraavaksi edessä on yhteinen juhannuksenvietto, ja sitten kissat voivat lekotella ”iskän” kanssa vielä kolmen viikon verran. Ei sittenkään pöllömpää tämä pupusten uusi arki...
 |
| Kaunista juhannusta teille kaikille! |
 |
| Ja leppoisia hetkiä keskikesän kattien kanssa! <3 |
