keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Fuksiflunssan houreita

Olen ollut aina hieman vainoharhainen kaikenlaisten kulkutautien suhteen mutta väistänyt ne silti ihmeen onnistuneesti. Bravuurini on ratsastusleiri, jolla kaikki muut minua lukuun ottamatta sairastuivat vatsatautiin. Olen onnistunut livahtamaan myös lukuisten flunssavirusten hyppysistä, joten en ottanut viime viikolla kovin vakavasti miehen orastavaa niiskutusta, jonka ristimme fuksiflunssaksi. Yliopistolle oli saapunut tuore setti opiskelijoita uusine pöpöineen, mutta en uskonut, että asia liittyisi minuun, koska enhän minä edes opiskele. Tai flunssaile.
 
”Lällislää, pöpöt! Meidän mamiin ette muuten pesiydy!”

Vaan miten kävi sunnuntaina? Vaihdoin lakanat, kirjoittelin blogipostauksen ja ihmettelin, että kylläpä vuodevaatteiden pöly kävi tällä kertaa pahasti nenään. Ja kurkkuun. Siinä vaiheessa mieleeni alkoi hiipiä pahaenteinen aavistus, mutta imeskelin rauhassa pari piparminttupastillia ja ajattelin, että kyllä se siitä. Mutta ei se siitä…
 
Edes lepo tai Nuppu-taikinan vaivaaminen ei auttanut.

Iltaan mennessä kurkkuni oli liekeissä ja joka nielaisu sattui. Olo oli muutenkin ärtyisä ja vetämätön, joten aloin vähitellen hahmottaa, ettei aamulla ehkä olisi töihin lähtemistä. Yö meni katkonaisesti outoja unia katsellen, ja seuraava päivä toi mukanaan uuden yllätyksen: minulla oli kuumetta ensimmäistä kertaa kenties kymmeneen vuoteen!

 
”Ei emo olisi varmaan kuumetta edes mitannut, mutta se vähän säpsähti,
kun se näki suihkun koristelasissa yhtäkkiä Homer Simpsonin.”

Vaikka kuumeeni ei missään vaiheessa noussut juurikaan yli 38 asteen, oloni oli todella kummallinen. Posket hohkasivat, pää tuntui heliumpallolta ja ajatukset jäivät pyörimään raivostuttavaa rinkiä. Torkahtelin ja näin houreita valokuvista, joita yritin survoa Instagramiin siinä kuitenkaan onnistumatta. 

 
Tämä kuva todistaa, että olen oikeasti osannut
laittaa täytettä Hupsujen Instagramiin.
Tulkaa meitä sinnekin moikkaamaan!


Maanantaina olin niin onneton ihmisraunio, että joku olisi voinut jopa syyttää minua teatraalisuudesta. Jos olisin mies, minulla olisi takuulla diagnosoitu niin sanottu ”miesflunssa”, mutta oikeastihan kyseessä oli tosiaan se akateemisesti ankeuttava fuksiflunssa, josta mieheni selvisi huomattavasti vähemmällä. Ehkä se on tokavuotisten etuoikeus.


 
Tiistaina yritin tehdä etätöitä, mutta loppupäivästä nuuduin totaalisesti
enkä kyennyt enää kuuntelemaan edes äänikirjaa. Hohkasin vain pimeässä
ja mietin, milloin Homer Simpson palaisi.

Tässä snäppimme maanantailta, kun vielä
kuvittelin, että saattaisin päästä vähällä.

 
Tässä tiistai-illan ihan-muuten-vain-tosi-hauska-kuva, kun keksin
mitata jääpalikoiksi muuttuneiden varpaideni lämpötilan.
Olin veikannut 25 C, joten tulos oli todellinen järkytys.


Miehen mielestä minulla meni jo melko lujaa, joten vedin nassuuni sen verran nenäsuihketta ja särkylääkettä, että viime yöstä tuli terveydellisesti käänteentekevä. Sain nukuttua yhtenäiset unet enkä ollut aamulla enää totaalisen raihnainen. Hengitykseni kuulosti silti Darth Vaderin rahinalta, ja kissat katsoivat kieroon, kun röyskytin sisuksistani jotain epämääräisen inhottavaa. Niinpä sovimme tiimini kanssa, että viettäisin kotona vielä kolmannenkin päivän - joskin jo etätöitä tehden.

 
Tämän päivän snäpit ovat olleet normaalihkoja,
tosin luulin ruudulla näkyvää koiraa kissaksi.

Nyt voin onneksi sanoa, että fuksiflunssan pahin selkä on taitettu, sillä sain vielä kahdeksan tunnin etätyöpäivän päätteeksi inspiraation blogata. Se tarkoittaa sitä, että huomenna on aika kokeilla, miltä tuntuu, kun harjaa hiukset, vetää ylleen jonkin pyjamaa virallisemman asun ja menee katsomaan, miltä maailma näyttää Hupsuttamon ulkopuolella tai onko sitä edes olemassa.

 
Nupusta se on hyvä ajatus...

...sillä tämän näköistä mamia ei kyllä jaksaisi katsella enää neljättä päivää putkeen!

PS. Join juuri postauksen laatimisen lomassa kuumaa mehua miehen kanssa, ja pohdimme yhdessä, mahdanko olla vielä kirjoituskunnossa. Mies veikkasi, että tämä postaus saattaa viirata tyyliin ”...ja sitten niillä hevosilla oli hammastahnaa, ja meidän piti kaikkien marssia jonossa, vaikka se oli ihan hirmuisen hauskaa, thiihhihii”, mutta jos niin on käynyt, antakaatte armoa. Syytän fuksiflunssaa. Sitä kaiken pahan alkua ja juurta.

28 kommenttia:

  1. Voihan fuksiflunssa :-D Onneksi selvisit kumminkin vain parilla päivällä. Joskus flunssat kestävät viikkoja... olen kuullut ;-)
    Nupputaikina ja rescue-kissa ♥
    Pienikin kuume muuten vie toimintakyvyn, se on outoa. Niin pääkopasta kuin ruumiistakin. Huh. Täytyypä varoa, ettei sairastu! Mullakin ollut tänään vähän outo olo... mutta nyt saunan jälkeen jo ihan normaali, tänk gad.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta - on oikeasti mahtavaa, että tauti laimeni näinkin nopeasti! Nyt täytyy olla supervarovainen, ettei vain reuhdo itselleen mitään jälkitautia. Tämä on myös hyvä muistutus siitä, että täytyy olla onnellinen kaikista terveistä päivistä, sillä kaikenlainen sairastaminen on ikävää - ja voi, miten mäkin introvertti kaipaan jo ihmisten ilmoille!

      Toivottavasti sulla pysyy olo hyvänä ja vältyt kaikilta taudeilta! Kissat ovat ihania, kun ne rientävät pelastamaan, mutta kaikkein parasta on, jos ne voivat tulla viekkuun ihan muuten vain hyvästä mielestä hurisemaan.♥

      Poista
  2. Flunssa on ikävä seuralainen ja kuumeet vie voimat ihan kokonaan... Onneksi sentään on ollut karvakamuseuraa ;) Paranemisia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on jo parempi olo. Mutta miten voikin olla arkinen tauti niin inha energiasyöppö! Brr. Parasta olivat tosiaan ne hellät ja pehmoiset sairaanhoitajat. :)

      Poista
  3. Flunssat on tylsiä. Minun pää jää petiin jo kun lämpöä on 37,1: en vaan pysty sitten enää tekemään mitään. Hoitivathan Nuppu ja Juju sinua huolellisesti koko ajan vuoroissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä aika nopeasti tulee kummallinen ja totaalisen vetämätön olo, kun lämpö kohoaa! :-( Nuppu ja Juju olivat esimerkillisiä hoitotoimenpiteissään! <3 Jujukaan ei mennyt rahille (jossa se on nykyisin aina), vaan tuli sänkyyn pitämään emoa silmällä.

      Poista
  4. Onneksi sulla oli hyvät hoitajat! Miten tylsää oiskan sairastaa yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Kissojen hellyys helpottaa oloa ihan hurjasti.♥

      Poista
  5. Taudille häätö! Otahan iisisti loppuviikkokin.
    Mirka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!♥ Yritin ottaa iisisti enkä mennyt pyörällä töihin. No, ratikka ei kulkenut, bussista puhkesi kumi, ruuhkat olivat viisinkertaiset normaaliin nähden - ja muutenkin päivä oli vähän samaa kaliiperia alusta loppuun. :) Onneksi Nuppu on hoivannut mua tämän illan. Ehkä huomenna jo paremmin. Pysykäähän terveinä M:n ja PS:n kanssa! :-D

      Poista
  6. Toivottavasti nyt alat olla jo terveiden kirjoissa!

    Onneksi kissat hoitavat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi on jo raapustettu elävien kirjoihin, mutta ihan terve en kyllä ole siitä päätellen, miten naatti olen ollut joka päivä töiden jälkeen. Katit ovat onneksi jatkaneet emon hoivaamista - varsinkin sisar Nuppu pehmoinen.♥

      Poista
  7. Hyvä että lenssu jo voiton puolella, kiitos hellästi hoitavien kissojen :)
    Täälläkin oli kolmen päivän lenssu viime viikolla mutta ei ihan noin rajuna. Nero lämmitti nukkuessa jalkapohjia kuin kissa konsanaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että meninkin sanomaan teidän blogissa, että toivottavasti ei tule flunssaa, kun sittenhän se juuri tuli! :-o Mutta onneksi on näitä karvaisia ystäviä, jotka eivät nuukaile lämmityksen ja hoivan suhteen!♥

      Poista
  8. Tänä vuonna on ollut kyllä todella äkäistä syysflunssaa liikkeellä. Itselläkin tämä viikko on mennyt pitkälti potiessa.

    http://paarynaelain.blogspot.com/2018/09/flunssan-tahdissa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, ollaan oltu tällä viikolla ihan samanlaisessa iskussa! :-o Mä tosin olen onneksi saanut nukuttua parin ekan yön jälkeen ihmeellisen hyvin. Doupatusti tietty. Tsemppiä viimeisten flunssan jämien karkotukseen! Ensi viikolla ollaan sitten kuin uudesti syntyneitä! :)

      Poista
  9. Onneksi fuksiflunssa meni ilmeisesti jo ohi ja mikä onni sekin, että oli hoitajat paikalla!

    Kuumehoureunet on kyllä ihan oma lukunsa... Jos on unimaailma perin sakea muutenkin, on kuumeunet silti vielä ihan jotain muuta. Niin ja nenäsuihke, se auttaa kyllä hengenkulkemiseen, mutta kuivanokkainen ihminen kun turauttaa nenäsuihketta, se sattuu aika lailla ja myöhemmin on verenpaljous nenän ulkopuolella! Kaikenlaista ylimääräistä vastusta flunssaan liittyy, vaikka se itsessäänkin jo riittäisi kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti Nupun ja Jujun ansiota, että emo pääsi jo loppuviikoksi toimistolle. Iltaisin on varsinkin Nupun silti pitänyt kehrätä viekussa ja huolehtia, että toipuminen jatkuu hyvin.

      Mulle ei ole onneksi tullut nenäsuihkeesta mitään sivuoireita. Yritän käyttää sitä ihan minimisti, eli lähinnä vain yöksi tai sitten töissä, jos menee nenä ihan tukkoon. Kotona nenäkannutus suolavedellä ajaa saman asian - ja ehkä sitten korjaa niitä nenäsuihkeen jälkiä. On tämä kyllä sellaista, että olen onnellinen, kun viimeisetkin rippeet häviävät!

      Poista
  10. Onneksi fuksiflunssa on selätetty! Kaikki on kyllä nyt olleet kipeänä tänä syksyny ainakin kaikki mun tutut. Toivottavasti tämä flunssaepidemia loppuisi äkkiä niin uskaltaa mennä ulos pelkäämättä pöpöjä. :-D Onneksi Nuppu ja Juju hoitivat sinut kerralla taas elävien kirjoihin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, tänä syksynä niiskutetaan, köhitään ja voivotellaan joka puolella! :-o Kunpa sä säästyisit epidemialta. Ei ole kivaa, ei! Mutta jos jokin pöpö sattuisikin joskus hiipimään sun nenään, niin Coco hoivaisi sut terveeksi ihan pikapikaa!♥

      Poista
  11. Jännä juttu, että pieni lämpöily tuntuu monesti siltä kuin olisi pahempikin tauti kyseessä. Onkohan fuksiflunssa kesympi versio miesflunssasta? ;) Onneksi kissat hoitivat sut kuntoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ne kuumeasteet tekivät olosta tavallistakin kurjemman! Ja olen muutenkin ehkä vähän teatraalisuuteen taipuva, se myönnettäköön. Mutta ihan varmasti tämä tauti oli miesflunssaa ydympi! Kuvittelin eilen olevani jo terve, mutta niin vain on tämä päivä mennyt kokonaan vällyjen välissä ja Nuppu kainalossa!♥

      Poista
  12. Toivottavasti tauti on jo selätetty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahin on ehdottomasti jo takana, mutta valitettavasti ei ole terve olo vieläkään. :-/ Välillä tulee raivostuttavia yskänpuuskia, ja nenäliinoja kuluu yhä läjäpäin. Krääh, loppuisi jo! :-o

      Poista
  13. Voihan fuksiflunssa :D Onneksi kotona oli pari osaavaa hoitajaa ja hieno suoritus kyllä välttää mokomat kuumeilut 10 vuoden ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoritus taisi olla vähän liiankin hyvä, kun nyt iski sitten sen verran ärhäkkänä tuo tauti. Mielelläni pitäisin nyt taas vähintään kymmenen vuoden tauon flunssailussa! Kissat ovat kuitenkin päässeet osoittamaan hellimpiä puoliaan, Nuppuliini varsinkin. ♥ Tuntuu, että ollaan lähennytty ihan hirmuisesti.♥

      Poista
  14. Tsemppiä flunssasta selviytymiseen! Kauhulla oon odottanut että milloin tuo omalle kohdalle napsahtaa, sen verran äkäsesti on työkavereita sairastunut tuohon syysflunssaan toimistolla.

    Onneks on kissat joiden kanssa nukkua kilpaa päiväunia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä - vieläkin on jokin typerä flunssanjäänne päällä, mutta toivottavasti sekin katoaa tässä piakkoin. Nuppu ja Juju ainakin tekevät parhaansa emon parantamiseksi! <3

      Toivottavasti vältät tämän taudin, vaikka sitä ympärillä pyöriikin! Ei se onneksi ihan kaikkiin onnistu iskemään! :)

      Poista