Sirkus saapui olkkariin!

On vuoden viimeinen päivä ja aika vilkaista olan yli menneeseen. En aio kuitenkaan ruotia Nuppusen taannoisia tassukutinoita tai muuta hankalaa hapatusta, vaan vilkaisemme ajassa taaksepäin vain viikon verran. Nupusta ja Jujusta on nimittäin tärkeää näyttää kaikelle kansalle, kuinka kilttejä mussukoita ne ovat jälleen kerran olleet. 

Tuhmat kissat eivät saisi näin suurta lahjaröykkiötä!

Lahjojen jako oli oikeastaan vain alkusoitto sille, mikä kehittyi myöhemmin sirkukseksi. Juju varsinkaan ei ollut pysyä nahoissaan, kun se sai osallistua rapisevien paperien repimiseen ja lahjanarujen jahtaamiseen. Mutta mahtaisiko joku vihdoin kertoa, mitä paketeista paljastui?

”Jes, määm! Juitsi-partiopoika aina valmiina!”

 

”Ensinnäkin sain tämmöisen ihanasti säihkyvän hammasproteesin. Edellisen
olinkin naksutellut jo reikiä täyteen. Jostain syystä mama kuitenkin sujautti
tämän niin korkealle takinliepeeseen, etten millään ylettänyt rei'ittämään.
  No, ehtiihän tuota, vaikka mama sanoo leikkisästi, että ei muka saa.”

 

”Joulukolli toi myös tällaisen hauskan Jaipur-nimisen pelin. Siinä on tosi helpot
säännöt. Kun emo ja iskä saavat kortit ja palaset sekoitettua ja aseteltua ympäri
pöytää, on mun vuoro hypätä siihen palvonnan keskipisteeksi. Hirmu kivaa!”

”Jostain syystä mut nostettiin monta kertaa syrjään niin sanotulle Tuomarin Valtaistuimelle.”

”Ihan huitsin mukavaa oli myös saada paketti näiltä ilopilleritontuilta.”

”Hei, oma pupu! Eikä ole yhtään nössö lahja, vaikka se tuoksuu
niin hyvältä. Onhan se ihan poikien värinen.”

”Mama käski kertoa tässä välissä, että systerikin sai paketin.”

”Se tykkäsi hempeästä puolisukeltajastaan ja silitti heti vaakun pulskaa masua.”

Muista paketeista ripsuteltiin esiin niin Cosman ankkanameja, ruokalabyrintti kuin uusia hiirulaisiakin, mutta vauhdikkainta hupia tarjosivat kaksi lahjaa, joista on riemuittu viimeksi hetki sitten samaan aikaan, kun ulkona poksauteltiin jo ensimmäiset raketit. Olisiko joku vapaaehtoinen esittelemään uuden sirkusirtaimistomme?

 

”Jes, määäm! Sirkuspoika Juitsi aina palveluksessanne.”

”Hoplaa! Näin nätisti mä hyppäsin renkaan läpi. Ei ollut emolla paljon
kouluttamista, kun loikkasin tästä ihan ilman käskyjä, vaikka ei
ollut edes nameja vielä haettu. Äiskä kehui mua hienoksi sirkuskissaksi
ja läpsytti hellyttävän innokkaasti karvattomia käsiään.”

”Olihan tämä tosi hauska ohjelmanumero, mutta en kehdannut mamille kertoa,
että kaipaisin vähän lisää haastetta. Vaikka kolmimetrisen vallihaudan,
jossa uiskentelisi piraijoja. Sen ylittäminen vaatisi jo vähän sisua.”

”Sirkuksesta puheen ollen – pääsin itse seuraamaan, miten viiksekäs
ja partasuinen nainen jahtasi kuperkeikkoja tekevää hiirtä.”

Tässä kohdassa loppuu valitettavasti Jujun selostus,
koska Nuppu nosti karvavitseistä herjaussyytteen.

Sitten se esitti meille oikean sirkustempun, jossa siro ballerina
yhdistää voimansa kuperkeikkoja tekevän trapetsihiiren kanssa.

Hyvä Nuppu! Nyt pyörii sekä hiiri että sitä kiertävä pallo!

Sirkusesityksemme päättää tämä kuva, jonka myötä me Hupsut
haluamme toivottaa kaikille kavereillemme eli teille lukijoille
mitä mahtavinta uutta vuotta 2016! Paljon onnea, iloa,
terveyttä, kehräystä ja silkinpehmoisia suukkoja!

Joulun hempeää huumaa

Vaikka Petteri Punakuono päätyi tänä vuonna Nupun ruoansulatuskanavien kautta pötkylöinä kissanhiekalle, on joulu silti saapunut tänäkin vuonna. Sen tietää ihanasta rauhasta, joka laskeutui jo aamulla Hupsuttamon ylle. Kukapa olisi uskonut, että saisimme sittenkin lahjoista parhaan: Nuppu on ollut ilman tötteröä maanantaista asti, eikä sen tassua ole toistaiseksi kutittanut ollenkaan!

 

Ainoa häiriötekijä on ollut tonttu, joka ei ymmärrä kunnioittaa Nupun henkilökohtaista tilaa.

Ei ole Juitsillakaan helppoa, kun pitää jakaa muutenkin pieni
peti riisipuurolta tuoksuvan partahemmon kanssa!

Juju osaa nokkelana kissana laskea päiviä ja tietää aina, milloin viikonloppu alkaa. Niinpä se oli aamulla hieman hämillään, kun emo ja iskä jäivätkin köllimään niiden kanssa, vaikka kello lähenteli jo kahdeksaa. Uuden laskutoimituksen jälkeen Juju hoksasi, että nythän on jouluaatto! Samassa joulumieli valtasi pienen kissan pinkistä nenänpäästä kauimmaiseen hännäntupsuun asti ja se päätti ottaa lomanaloituksesta kaiken ilon irti.

Missä muualla joulu muka tuntuisi yhtä ihanalta kuin maman sylissä? 

Aah! Tässä voi uinua niin kauan kuin sielu sietää.
Ei se emo raaski nousta edes lahjoja avaamaan...

Joulukolli ei ole vielä rapistellut porstuassamme, eikä eräs neitonen oikeastaan edes muista odotella sen tuloa. Nuppu on nimittäin kuluttanut viime päivät unelmiensa prinssistä haaveillen, sillä muutama päivä sitten postiljooni toi aivan uskomatonta postia:

Poikaystävä Rufus ja sen höppänä pikkuveikka Cocopops lähettivät Hupsuille joulupostia!

Kaikista eniten Nuppua ihastutti Rufuksen charmantti ihailijakuva, jonka
taakse kissaherra oli kirjoittanut viiksikarvoja värisyttävän värssyn. 

Nupulla pyöri sukat jalassa, ja se pakotti minut lukemaan runon monta kertaa,
koska jos Nuppu oikein ymmärsi, seurustelu on edennyt astetta vakavammaksi.

Näin Rufuksen kortissa lukee:

Me ollaan takapihalla,

me ollaan karattu.

Meillä on sormukset,

ne tarkoittaa: varattu!

Kihloissa olo on hullunkurista,

sinun vatsasi alkoi murista.

- Rakkaudella ihanalle Nupulle

sydänkäpysesi Rufus <3

 

Nuppu meni heti takapihalle, mutta Ruffea ei näkynyt. Ehkä se ei ollutkaan päässyt
vielä karkuun, mutta se on vissi ja varma, että Nuppu naukaisi jo ”tahdon”!

Hempeät tunnelmat ovat siis vallalla, ja haluamme toivottaa yhtä huumaavaa ja ragdollinpehmoista oloa teille kaikille lukijoille!

 

Operaatio Punakuono

Jos jouluna ei ole lunta, voiko joulupukki tullakaan? Kyseinen rallatus raikaa jo täysillä tuskanhikeä tihkuvissa ostoskeskuksissa, vaikka kaikki tietävät, ettei rapainen maa ole ennenkään punanuttua pidätellyt. Petterihän osaa vetää kärryjä siinä missä rekeäkin. Mutta mitä jos Petterille olisikin sattumalta tullut tänä vuonna jokin este eikä se pääsisikään kärryhommiin?

Hyvä on, tunnustetaan: Nuppu söi äsken Petterin.

Hyvältä maistui! Kukas nyt voi nenällään valon tuoda pimeään?

Vaikka Nuppu popsi kaikkien rakastaman lellikkiporon, se ei tarkoittanut mitään pahaa. Kissaneitimme ei edes tiedä, kuka Petteri oli tai mihin sitä olisi tarvittu. Joulukollihan ei tunnetusti poron pulkassa löhnötä vaan taittaa matkaa loskan tai kaatosateen läpi turkki elmukelmutettuna ja kantaa köyryselässään säkkiä, joka on täynnä iki-ihania lahjoja. Ne taas annetaan hyväkäytöksisille kissoille, jotka eivät sikapossuhotki ruokaansa niin vauhdikkaasti, että ateria pulahtaa seuraavassa hetkessä valkoiselle matolle.

Ei vaiskaan, Juitsi! Ahmattibyökkäys on käynyt joskus ihan jokaiselle kissille.
Jopa joulukollille itselleen. Vahingosta ei siis miinusteta paketteja.

Syy miksi Nöppö Nöperssön söi Petteri Petterssonin on loppujen lopuksi terveydellinen, ja siitä saa syyttää minua. Vaikka ehdin jo toivoa, ettei Nupun tassuun olisikaan tulossa tulehdusta, jouduin pettymään karvaasti. Koska kortisonia ei tulehdusriskin takia enää haluta ihan ensimmäiseksi Nupulle määrätä, lääkäri kirjoitti meille resepetin Atopica-nimiseen lääkkeeseen. Mutta mitä tapahtui, kun ruiskautin iltaruoan yhteydessä uuden, mauttomana mainostetun nesteen pikkuisen ensipupuni kurkkuun? Nuppu oli saada slaagin ja suihkutti litkun naamalleni kuin paraskin painepesuri. Riensin kauhuissani kasvojani elvyttämään, ja mies siivosi Nupun perässä kuolavanoja ja töni Jujua syrjemmäs.

Lähes yhtä epäonnisesti sujui seuraavana iltana lääkkeen sekoittaminen ruokaan. Nuppu-raasu siirteli haisumuonaa nenällään ja nuolaisi sitä surkeana pari kertaa. Ainoa lopputulos oli, että näin seuraavana yönä unta, jossa olin Disneylandin vuoristoradassa ja poliisit löysivät repustani myrkytetyn reissumiesleivän.

Tätä poroseosta ei ollut onneksi saastutettu millään hämäräperäisillä liemillä.

Viikko jatkui yhä ikävämmissä merkeissä, sillä sain eläinlääkäriklinikalta ristiriitaisia tietoja ja lamaannuin lopulta täysin. Lääkäri suositteli Nupulle eliminaatiodieettiä, jotta saisimme selville, onko sillä herkkyyksiä myös ruoka-aineille. Kun pyysin ruokavalion suunnitteluun apua klinikan hoitajilta, sain vain käsien levittelyä: heidän kaikissa ruoissaan on kuulemma varastopunkkia, mutta minun ei missään nimessä kannattaisi läträtä raakojen ruokien kanssa. Jaa, eikö Nuppu siis voi syödä enää ollenkaan?!

Juju meni piiloon, jotta emo ei keksisi laittaa sitäkin dieetille.

Onneksi sain kuitenkin apua Viiruvarpailta ja Nupun kasvattajalta, ja nyt meillä on käynnistymässä operaatio Petteri Punakuono. Aion kuin aionkin järjestää Nupulle eliminaatiodieetin, ja sen kuuluisi syödä kuuden seuraavan viikon ajan vain yhtä lihaa, jota se ei ole aiemmin maistanut. Koska poroa oli helposti saatavilla, päätin aloittaa sillä. Samalla toivoin, että kyseinen sorkkasankari loihtisi meille joulutunnelmaa, joka on lämpöennätyssäiden ja Nepponenän sairastelun takia hieman kateissa.

Helinää, helskettä, kutinaa ruisketta joulussa hupsuuujen....

Täysin en ole vielä jouluvanttuitani takkaan viskannut, vaan eliminaatiodieetin lisäksi viritteillä on myös muita projekteja. Aiomme vaihtaa kaikki pyykinpesuaineet allergiaystävällisiksi, ja jos pakkasta tulisi himpunkaan verran, kiikuttaisin matot, raapimapuun ja vuodevaatteet tuuletusparvekkeelle. Oivalsin nimittäin tämän blogin arkistoja tutkiessani, että aina kun Nupun tassu on alkanut oireilla, meille on tullut lähiaikoina jokin uusi tekstiili – esimerkiksi matto tai kiipeilypuu. Niissä on varmasti kemikaaleja, jotka saattavat ärsyttää Nupun herkkiä anturoita.

 

Tämä teoria selittäisi, miksi punoitus tulee aina juuri etutassujen varpaisiin.
Kuvassa ballerina ojentaa ihanan pinkkiä takatossukkaansa.

Nuppua odottaa apteekissa myös resepti kapselimuotoiseen Atopicaan, mutta en uskalla aloittaa kuuria ennen joulua, jos siitä tuleekin ikäviä sivuvaikutuksia. Toivoisin myös, että tassu voitaisiin saada hallintaan pehmeämmillä keinoilla – tuuletuksella, puhtaudella, hajuttomilla pesuaineilla ja ruokavaliolla. Ainoa joululahjatoiveeni onkin, että oma kultainen Nuppumme saisi elää ilman kutinoita ja töttää.

Hei, pieni jouluenkeli! Voisitkohan hipaista parantavasti Nupun oikeaa etutöppöstä?

Nuppu silitti toiveikkaasti enkeliä, mutta Juippa mokoma kurkkasi sen hameen alle!

Joulupukkia odottaville lukijoillemme voin onneksi vannottaa, että reki tai kärryt kyllä saapuvat aattona, vaikka Petteri popsittiin parempiin suihin. Sen tilalle jouluremmiin on nimittäin jo palkattu uusi punanenä:

Juju, et kai vain aio syödä heti sijaista?!

***Lisäys: eipä taida meidän Petteri-dieettikään onnistua. :-( Tajusin juuri kaupoissa tungeksittuani, ettei raakaa, luutonta poron lihaa saa yhtään mistään. Takaisin lähtötilanteeseen siis. Yritän hengittää syvään.***

Puhdasta rentoutusta

Eilen Hupsuttamossa elettiin hätäännyksen hetkiä, sillä vain tovi sen jälkeen, kun uusimmassa postauksessa oli toitotettu Nupun terveyttä, tilanne heitti häränpyllyä. Neiti yllätettiin kesken kiivaan tassunyrhäyksen, ja oikean etutassun keskivarpaasta oli jo irronnut muutamia haivenia. Tötterö singahti kaapista kuin tikanpoika pöntöstä, ja Öppäpöppäreppana joutui sen vangiksi. Olin jo varma, että Nupulla olisi lusittavanaan taas puolen vuoden kaulurituomio, mutta toisin kävi: kun tönttä otettiin pois ruokailua varten, tassu ei enää kiinnostanut Nuppua koko iltana. Niinpä se sai kohdata yön vapaana kuin taivaan tipunen.

Aamulla olin varma, että Pöppänän varpaat loimottaisivat punaisina kuin joulutontun posket, mutta pelkoni oli onneksi turha. Tassu on oikein kelvollisessa kuosissa! En uskalla silti henkäistä vielä helpotuksesta, sillä kortisonin vaikutus on juuri lakannut eikä olisi ihme, jos kutinat palaisivat. Toivotaan kuitenkin, ettei niin käy, vaan voisimme jatkaa joulunodotusta yhtä leppoisasti kuin hieman aikaisemmin tänään:

”Moi systeri! Oliko sulla joku nuoleskelujuttu aiemmin? Ei kande varmaan lupsutella
sitä tassua kovin paljon, koska mamalle iskee heti neuroosi. Ja sen jälkeen muakin
puristaa ja saattaa tulla seisomapisut. Sitten onkin taas kaikki ihan tillin tallin titityy ja
 täytyy päästää emo ja iskä uudelle hermolomalle Läntiseen Mummulaan. Mutta ei hätää, 
koska tiedän, miten tämän homman saa hallintaan ja kaikki rennoiksi ja onnellisiksi.”

 

”Laita ihan vain simmut kiinni ja ota hyvä asento. Tuntuu vähän vielä jännittyneiltä nämä
 kaulan pienet lihakset. Hengitä levollisesti sisään ja ulos ja paina pää sohvaistuimeen.”

  

”Anna kaikkien huolten kadota korvatöhnien mukana. Kuvittele, kuinka tötterökin
keinahtelee joen aalloilla kauemmas ja katoaa äärettömään mereen...”

”Kun painelen nenällä tätä salaista akupistettä, unohdat myös kaikki syksyiset
lääkärireissut, karvaat kortisonit ja ne fileitä saastuttaneet pinkit antibioottitabletit.”

”Nyt puhdistautumisriitti on suoritettu perusteellisesti ja 
tunnet olosi onnellisen levänneeksi. Pus ja namaste!”

”Klääh! Ottipa koville toi hoito! Oisko nyt mun vuki saada vähän rentoutusta?”

  

”Aah, just siitä onkin vähän kutkattanut. Onneksi mama ei tiedä, veisi mut
vaan heti jonnekin lääkäriklinikalle ja antaisi tekohengitystä!”

 

”Oijoijoi... Ihana kohta! Nyt lähtee veri taas kiertämään. Jokin tuke siellä varmasti oli,
mutta älä kerro äiskälle. Se soittaisi ihan turhaan ambulanssin.”

”Khi-hi-hi-hii... Kutittaa! Takuulla merkki Nuppu-allergiasta.
Jos emo kuulee, niin eliminaatiodieetti paukahtaa saman tien.”

”Kiitos, Nuppenduppeli! Tässä sulle mahtihali kiitoksena ihanasta hoitosessiosta.
 Mamakin näyttää kameran takana niin onnelliselta ja rennolta, että se varmaan
luulee, että tässä muka vain putsailtiin toisiamme. Mutta hyvä, että hymyilee taas!”

Köllöttelyä ja kakkuloita

Viikko sitten Hupsuttamon palveluskunta teki aikamatkan halloweeniin ja huomasi peiliin ja toisiinsa katsoessaan muistuttavansa eläviä kuolleita. Niinpä oli aika varata tuutilullaloma Läntiseen Mummolaan. Emme halunneet ottaa Nuppua ja Jujua mukaan pidennetyn viikonlopun viettoon, koska vierailumme oli niin tarkasti aikataulutettu: nukkumista iltayhdeksästä aamuyhdeksään, tuhti aamupala, pötköttelyä kirjaa lukien, yltäkylläinen ateria, herkkumuonien sulattelua köllötellen, kahvit ja pullaa, kiireetöntä saunomista, lettuja iltapalaksi ja sitten taas kahdentoista tunnin yöunet.

Juju laski kuumeisesti ja ymmärsi lopulta itsekin, ettei missään välissä
olisi ollut aikaa liimailla lattialle pudotettuja kukkopillejä tai
pyydystää portaikossa kainaloistaan roikkuvaa villikkoa.

Kunnon lepäily teki hyvää rankan YT-syksyn jälkeen, eikä kissoistakaan tarvinnut huolehtia, sillä idän suunnalta pölähti meille rakas luottohoitaja, Mummi Poppanen, joka otti pikkukissat lempeästi siipiensä suojaan.

 

Itäisenkin Mummin huomassa voi pötköttää 24/7, ja ruokahuolto pelaa täälläkin.

Palasimme löhölomaltamme tiistaiaamuna, koska äidilläni oli erityislaatuinen päivä: hänen silmänsä operoitiin. Nuppua, Jujua ja Mummia itseään ei koitos kovin paljon hirvittänyt, mutta minua sitäkin enemmän. Leikkauksen ajaksi tulin kotiin odottelemaan, ja juuri kun tarvitsin rauhoittelua kaikkein eniten, esiin astui yllättävä ritari. Ensin se nökötti pöydällä edessäni, silmäili sitten syliäni, käveli sylin yli pari kertaa, pysähtyi kesken kolmannen ylityksen, kääntyi muutaman kerran arvioivasti ja käpertyi sitten hurisevaksi keräksi minun ja läppärin väliin.

 

Jos blogeihinne on tullut hieman niukasti kommentteja, se johtuu siitä, että olen
käynyt harvoin koneella ja silloinkin kirjoittaminen on tehty melko kinkkiseksi.

Leikkaus sujui esimerkillisen hienosti, ja kissat ovat päässeet ihmettelemään, miksei Poppasen mummun nenällä nökötä enää kakkuloita, joihin voisi yön pikkutunneilla painaa somat hampaanjäljet kuin Hollywoodin Walk of Fameen. 

 

Mummi näkee nyt nauraa hupsun ja tosi höpsön
toilailuille ilman kaukoputkea tai suurennuslasia!

Ihan kauniit ja huomaamattomathan nämä rillit olivat...

...mutta enää kukaan ei kiellä, jos niitä vähän maistelee.

 

Juju halusi hassutella kokeilemalla konttorirottalookkia.

Laseissa kuulemma tuoksui vielä häivähdys hajataitosta.

Koska silmäleikkauksen jälkeen pitää ottaa iisisti, Mummi jäi Hupsuttamoon toipumaan. Pelkäsimme hieman, aiheuttaisivatko koripalloilija Kareem Abdul-Jabbarin mukaan jabbareiksi nimetyt suojalasit pikku pupuissa innon läpsiä Mummia naamalle, mutta hän on onneksi saanut uinailla yöt melko rauhassa. Mitä nyt turbo ja tosi turbo ovat rallittaneet aina aamuöisin hänen ylitseen, ja jälkimmäinen on välillä käyttänyt Mummia trampoliininaan. Silmät lepäävät onneksi yhä tuliterinä kuopissaan, ja maailma näyttää kirkkaalta joulukuun sumuista huolimatta. Parempaa joululahjaa ei kukaan meistä voisi toivoa!

Tältä Mummi näyttää öisin, joten voitte kuvitella, millaista luonteen lujuutta vaatii,
ettei mene hipeltelemään jabbareita pikkuisilla tassuilla. Varsinkin, kun teipit
yltävät välillä hilpeästi mummin leukaan saakka!

Koska Nuppukin on pysynyt terveenä,  joulumieli on meillä jo korkealla.

Juitsista olisi silti kiva saada vähän krääsää joulukollilta, joten lupasin,
että no totta höpsössä se saa kuiskuttaa toiveitaan tonttusen korvaan…

*Lisäys klo 16... Pitikin kirjoittaa, että Nuppu on ollut terveenä. Eipä ole enää, vaan tassun nuoleminen alkoi taas. Nyt ollaan sitten töttä päässä, ja maanantaina soitan lääkärille. Jospa olisi vielä jokin keino, jota voisimme kokeilla.

*Lisäys nro 2 klo 21:47... Hmm, en tiedä, pitäisikö tätä lisäystä tehdä, mutta Nuppu olikin koko illan ihan levollisesti ilman tötteröä eikä tassukaan näyttänyt punoittavan. Peukut pystyyn, että kyseessä olisi ollut hetkellinen kutka eikä enne uudesta tassutulehduksesta.