tiistai 4. marraskuuta 2014

Kissoja ja hevosia

Perjantaina kissaemon oli taas aika heittäytyä täysin tyylitajuttomaksi. Nuppu katsoi kauhuissaan, millaisia vermeitä pakkasin laukkuuni: violettiruutuiset, sukkiksia muistuttavat pöksyt, 90-luvulta peräisin olevat Aiglen kumisaappaat ja mustan, sametilla päällystetyn potan, jossa oli jo valmiiksi epäilyttäviä aromeja. Pyysin Nupulta anteeksi ratsastusvarusteideni epätrendikkyyttä, mutta Jujulle pahoittelin asiaa laajamittaisemmin: olihan emo taas hylkäämässä pikkuiset iskän hoiviin koko pitkäksi viikonlopuksi, sillä edessä oli puuhailua toisenlaisten karvakerien kanssa. Niiden, jotka hamuavat heiniä silkkiturvallaan ja laukkaavat laitumilla villisti hirnahdellen.

Jujusta pöksyt ovat ihanat, kunhan emo vain ei lähtisi
ne yllään mihinkään vaan jäisi kotiin agilityleirille.

Nuppu ei suostunut tulemaan lähellekään noloja ratsastustarvikkeita.
Sen mielestä oli ihan ok jäädä kotiin uusien halloween-kavereiden kanssa.

Ja kyllä emollakin jatkui vielä haamumainen meno:
sumun seassa väikkyi todellinen heppahalloween!

Parin viime vuoden aikana Nuppu ja Juju ovat huolehtineet täysipainoisesti siitä, että saan riittävästi eläinterapiaa. En ole pystynyt kovin usein painamaan kasvojani hevosen lämmintä kaulaa ja karheaa harjaa vasten, mutta olen saanut vapaasti nuuskutella Nupun pehmoista, ruusunnupuntuoksuista turkkia. Juju taas on välittänyt minulle vauhdin hurmaa hyppimällä esteitä kuuliaisesti kuin lapsuuteni unelmahevonen Next Milton. Tällainen paijailu ja puuhastelu riittikin minulle vallan mainiosti, kunnes eteeni putkahti sopiva tilaisuus lähteä heppaleirille Ruoveden ratsutallille.

Näissä maisemissa sieluni lepäsi ja sisäinen heppatyttöni sekosi onnesta.
Eikö tämä unelmien tie kutsukin heppaseikkailuun?
Minut se kutsui, kuten kuvasta voi nähdä!

Olen verrannut Nuppua joskus pörheään issikkaan ja Jujua preerialla kiitävään mustangiin, mutta leirilläni totesin, että kelkan voi kääntää myös toisinpäin: eräät hevoset olivat kuin ylikasvaneita ragdolleja. Suosikikseni singahtanut hevosherra oli karsinassa niin lempeä, etten olisi ihmetellyt, jos se olisi kavunnut syliini kehräämään:

Molando Utopia eli Upi saa pelmahtaa koska vain kainalooni.
Enpä raaskisi kieltää syliäni näiltäkään ihanuuksilta!
Tajusin viikonlopun aikana, että Nuppu ja Juju ovat muuttaneet suhtautumistani jopa ratsastukseen. Huomasin höpötteleväni hevosille paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kiittelin niitä onnistuneista tehtävistä rapsutuksin ja sanoin. Saavathan Nuppu ja Jujukin aina kehut hienoista tempuistaan ja upeista suorituksistaan. Miksi siis en kehuisi samalla tavalla hevosystäviäni?

Upissa oli jujumaista pirtsakkuutta ja herkkyyttä.

Heikki eli High Jack Jumper taas väläytti nuppumaista huumorintajua.
Eihän tämä ihan Nupun ahmailmeelle vedä vertoja, mutta yritystä on!

Viikonlopun arvokkainta antia oli levollinen mieli ja luottamus eläimiin, joiden kanssa uskaltauduin paljon enempään kuin olisin etukäteen uskonut. Tämä ikuinen heppatyttö karautti jopa esteiden yli ja palasi eilen kotiin kissaterapeuttiensa luo raihnaisena mutta onnellisena. Tuliaisena toin kissanturrikoille jännittäviä kertomuksia paitsi suurista, karsinoissa majailevista räggäreistä myös pienestä, pippurisesta tallikissasta, joka kanteli suussaan ihka oikeita hiirulaisia!

Tiellä kyykistelevä mustavalkoinen kisu tunnisti heti hullun kissanaisen
ja kapusi syliini hurisemaan. Melkein siinä tirahti onnenkyynel silmään!

14 kommenttia:

  1. Hyvä, että sait myös vähän kissaterapiaa. Ja vielä Ruovedellä, sehän on tosi kaunis paikka! Olen käynyt monta kertaa, mutta hevoset olivat uutta.

    Kai Nupulla on näytös lemmikkimessuilla lauantaina? Tai Jujulla agilityesitys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin Ruovedellä ensimmäistä kertaa mutta en takuulla viimeistä. Haaveissa olisi päästä katsastamaan hulppeat heppamaisemat myös kevään tai kesän kauneudessa. Ohoh? Lemmikkimessut lauantaina? :-o Tuo olikin uutta tietoa. Täytyy miettiä, jos ehtisimme vaikka piipahtaa sellaisilla. Nuppu voisi tassutella runwaylla esittelemässä talven muotia, ja Jujulle saataisiin show, jos pakkaisin mukaan sen sinikeltaiset pujottelutolpat. :)

      Poista
    2. Joo, Messukeskuksessa kaiken muun keskellä. Ehkei bloggaajana enää ehdi kysellä vapaalippua, en tiedä, mutta verkkokaupasta taitaa vielä keskiviikkona ellei torstainakin saada jonkin tarjouksen.

      Poista
    3. Pääsen livahtamaan lehdistökortilla sisään, jos vain saan raahattua raihnaiset luuni messukeskukselle asti. :-D

      Poista
  2. Voi miten söpöjä karvaturpia, oli varmasti kivaa! Heppakuume nousee, pakko kyllä päästä keväällä kivemmilla keleillä ratsastelemaan. :--) Mulla oli pienenä haaveena semmonen että ostan hepan jolla sitten korvaan auton ja ratsastelen töihin ja muualle, oli kauheaa herätä todellisuuteen, että eihän se elämä ihan noin mene, mutta heppa haave ei ole vielä onneksi kadonnut! :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä huippuhauskaa heppailla pitkästä aikaa, joten kannustan suakin kuumeen nostatukseen. :) Tutuilta kuulostavat nuo sun heppahaaveet. Mäkin olin pienenä vakuuttunut, että hevoselle voisi tehdä karsinan parvekkeelle, ja näin jo itseni ratsastamassa kouluun. Jostain syystä vanhemmat torppasivat loistavan ideani! :-D

      Poista
  3. Hyvän tuulen juttu, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että tykkäsit! :) En millään malttanut olla kirjoittamatta vähän hepoistakin.

      Poista
  4. On ne hevoset(kin) vaan upeita ja söpöjä eläimiä. Tuo Heikin turpa näyttää siltä että siihen pitäis pussata heti ! :)
    Satumaiset maisemat, hyvin välittyy kuvista.
    Voi voi Nuppu ja Juju on varmaan hieman mustasukkaisia, varsinkin sille tallikissalle joka kurnahteli heidän emonsa sylissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hepan silkkinen turpa on kyllä niin ihana pusutuskohde! <3 Santsasin heppafiilistä nyt parhaani mukaan varastoon, koska kovin usein ei siihen mahdollisuutta ole. Nupulle ja Jujulle oli kyllä seliteltävä vieraskissapaijaus aika yksityiskohtaisesti, Sain armahduksen, koska vieraskissa änkesi syliini tassu kerrallaan. Eihän silloin voi muuta kuin kaapata toisen vartiksi sylkkään. :o)

      Poista
  5. Oli varmasti kiva viikonloppu! Täällä on muuten toinen, joka höpöttää ihan koko ajan ratsastuksen ja kaikkien muiden hoitotoimen piteiden ajan kauraturville...! Naapurit varmaankin ajattelevat minun seonneen, kun iltahämärissä ratsastelen tuossa pihalla ja höpötän hepalle mitä kaikkea kivaa voisi taas ens kerralla tehdä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten ole ainoa höpöttelijä! :) Olen ihan vakuuttunut, että eläimet ymmärtävät enemmän kuin ihmiset uskovatkaan. Ja onhan se mukavaa jutustella. Jos ei muuta, niin saattaa saada jonkin hyvän idean, eikä haittaa, vaikka naapuritkin sen kuulisivat. :-D

      Poista
  6. Hienosti sait ujutettua hevoset kissatekstin sekaan! :) Ja mitkä ihanat maisemat, ihan kateeksi käy.. Pakko myöntää, minä alan jutella hevosille oikeastaan vasta silloin, kun joku ei mene minun suunnitelmieni mukaan, esim jalka ei nousekaan, kun tahdon kavion putsata. Välillä saattaa päästä sammakoitakin, mutta kyllä sitä sitten muistaa aina kehuakin jälkeenpäin. Varmasti oli kotona paljon selitettävää, että mistäs kaikki nämä omituiset hajut on tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain ollutkin tehokasta (j)ujutusta! :-D Viikonloppu oli kieltämättä ihana heppoineen ja maisemineen. Taidan olla itse melkoinen eläinhöpöttelijä, mutta kyllä hevosetkin kuuntelevat ja ymmärtävät kehut. Oli hauska seurata, miten niiden korvat liikkuivat, kun kiittelin niitä kesken tunnin, ja pienet rapsutukset onnistuneen väistön jälkeen selvästi rentouttivat. Tämä kukkakypärätäti oli metodiinsa varsin tyytyväinen. :) Heppatuoksu taisi olla Jujusta jännin mahdollinen tuliainen. Ja tietty ne kertomukset hiiriä metsästävästä tallikissasta.

      Poista