Kissoja ja hevosia

Perjantaina kissaemon oli taas aika heittäytyä täysin tyylitajuttomaksi. Nuppu katsoi kauhuissaan, millaisia vermeitä pakkasin laukkuuni: violettiruutuiset, sukkiksia muistuttavat pöksyt, 90-luvulta peräisin olevat Aiglen kumisaappaat ja mustan, sametilla päällystetyn potan, jossa oli jo valmiiksi epäilyttäviä aromeja. Pyysin Nupulta anteeksi ratsastusvarusteideni epätrendikkyyttä, mutta Jujulle pahoittelin asiaa laajamittaisemmin: olihan emo taas hylkäämässä pikkuiset iskän hoiviin koko pitkäksi viikonlopuksi, sillä edessä oli puuhailua toisenlaisten karvakerien kanssa. Niiden, jotka hamuavat heiniä silkkiturvallaan ja laukkaavat laitumilla villisti hirnahdellen.

Jujusta pöksyt ovat ihanat, kunhan emo vain ei lähtisi
ne yllään mihinkään vaan jäisi kotiin agilityleirille.

Nuppu ei suostunut tulemaan lähellekään noloja ratsastustarvikkeita.
Sen mielestä oli ihan ok jäädä kotiin uusien halloween-kavereiden kanssa.

Ja kyllä emollakin jatkui vielä haamumainen meno:
sumun seassa väikkyi todellinen heppahalloween!

Parin viime vuoden aikana Nuppu ja Juju ovat huolehtineet täysipainoisesti siitä, että saan riittävästi eläinterapiaa. En ole pystynyt kovin usein painamaan kasvojani hevosen lämmintä kaulaa ja karheaa harjaa vasten, mutta olen saanut vapaasti nuuskutella Nupun pehmoista, ruusunnupuntuoksuista turkkia. Juju taas on välittänyt minulle vauhdin hurmaa hyppimällä esteitä kuuliaisesti kuin lapsuuteni unelmahevonen Next Milton. Tällainen paijailu ja puuhastelu riittikin minulle vallan mainiosti, kunnes eteeni putkahti sopiva tilaisuus lähteä heppaleirille Ruoveden ratsutallille.

Näissä maisemissa sieluni lepäsi ja sisäinen heppatyttöni sekosi onnesta.

Eikö tämä unelmien tie kutsukin heppaseikkailuun?

Minut se kutsui, kuten kuvasta voi nähdä!

Olen verrannut Nuppua joskus pörheään issikkaan ja Jujua preerialla kiitävään mustangiin, mutta leirilläni totesin, että kelkan voi kääntää myös toisinpäin: eräät hevoset olivat kuin ylikasvaneita ragdolleja. Suosikikseni singahtanut hevosherra oli karsinassa niin lempeä, etten olisi ihmetellyt, jos se olisi kavunnut syliini kehräämään:

Molando Utopia eli Upi saa pelmahtaa koska vain kainalooni.

Enpä raaskisi kieltää syliäni näiltäkään ihanuuksilta!

Tajusin viikonlopun aikana, että Nuppu ja Juju ovat muuttaneet suhtautumistani jopa ratsastukseen. Huomasin höpötteleväni hevosille paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kiittelin niitä onnistuneista tehtävistä rapsutuksin ja sanoin. Saavathan Nuppu ja Jujukin aina kehut hienoista tempuistaan ja upeista suorituksistaan. Miksi siis en kehuisi samalla tavalla hevosystäviäni?

Upissa oli jujumaista pirtsakkuutta ja herkkyyttä.

Heikki eli High Jack Jumper taas väläytti nuppumaista huumorintajua.
Eihän tämä ihan Nupun ahmailmeelle vedä vertoja, mutta yritystä on!

Viikonlopun arvokkainta antia oli levollinen mieli ja luottamus eläimiin, joiden kanssa uskaltauduin paljon enempään kuin olisin etukäteen uskonut. Tämä ikuinen heppatyttö karautti jopa esteiden yli ja palasi eilen kotiin kissaterapeuttiensa luo raihnaisena mutta onnellisena. Tuliaisena toin kissanturrikoille jännittäviä kertomuksia paitsi suurista, karsinoissa majailevista räggäreistä myös pienestä, pippurisesta tallikissasta, joka kanteli suussaan ihka oikeita hiirulaisia!

Tiellä kyykistelevä mustavalkoinen kisu tunnisti heti hullun kissanaisen
ja kapusi syliini hurisemaan. Melkein siinä tirahti onnenkyynel silmään!