keskiviikko 9. elokuuta 2017

Lahjottu synttärisiiseli


Tasan vuosi sitten Juju vietti ihanan salasynttäripäivän. Se sai erityishuomiota ja leikitystä ihan vahingossa, mutta häpeän puna loimotti kasvoillani, kun tajusin pari päivää myöhemmin unohtaneeni pienen kissipojan juhlat! Ohjelmoin saman tien kissojen syntymäpäivät kännykkäkalenteriini ja asensin vielä muistutukset, jottei moista kömmähdystä pääsisi enää käymään. Suunnitelma toimikin mahtavasti, sillä juhlimme Nupun synttäreitä ihan ajallaan ja Jujua jo etukäteen: kun saavuin eilen töistä kotiin, repussani köllötti purkillinen tonnikalaa ja kullankeltainen krysanteemi. Herkkuateria säästettiin täksi illaksi, mutta krysanteemi viriteltiin heti hyllylle suuria synttärikuvauksia varten. Sainkin hurjan söpöjä otoksia Jujusta, joka oli eilen 4 vuotta ja 364 päivää - ja komeampi kuin koskaan:

”Melko näppäriä rehuja, mama!”

”Nämähän ovat kuin pieniä synttäriaurinkoja. Tosi nätisti ajateltu. Kiitos vaan!”  
”Mutta oisit sä voinut tuoda iskällekin kukkia,
kun sillä oli pari viikkoa sitten synttärit...”
 

”Se kun näyttää tuolla nyt niin kateellista nassua.”

”Kukkien sijaan isikissi sai lahjaksi uuden kirjan, koska sillä ei niitä ennestään ole.”
 
”Thi-hih! Mä murjaisin äsken vitsin! Huomasitteko?”

”Mutta ehkä se kirja oli aika kiva lahja, koska sen kanssa
ei tarttenut poseerata. Joko saa mennä leikkimään?”
 
Totta kai saa! Onnea maman rakkaalle Juju-pojalle, joka täyttää
tänään 5 vuotta! <3 Ihanampaa pikkusiiseliä ei tämä kissaemo
olisi voinut elämäänsä saada! Muisk, muisk, muisk!
Kesken yltiöpäisen rakkausvuodatukseni Juju lönkytteli jo uuteen seikkailuun. Se sai nimittäin iskältä maailman parhaan lahjan:


Ikioman tönön. Nyt on hyvä!

perjantai 4. elokuuta 2017

Kurkistus Tolkkisten kissataloon

Nuppu ja Juju ovat hemmoteltuja ja onnekkaita kissoja. Niitä on rakastettu ja paapottu siitä saakka, kun ne putkahtivat maailmaan pieninä vaaleanpunaisina nyytteinä. Niiden kasvattaja piti niistä hyvää huolta ja varmisti, että ne saisivat turvallisen kodin. Niinpä meille saapui aikoinaan kaksi pientä karvakerää, joilla oli suuri luottamus ihmistä kohtaan. Tuntuu todella pahalta, etteivät kaikki kissat voi sitä luottamusta kokea, ja jokainen koditon kissa saa minut järjettömän surulliseksi. Siksi minua hieman huoletti, miten minulle kävisi, kun näkisin niitä Tolkkisten kissatalossa, jonne suuntasimme kissabloggaajien kesäretken päätteeksi.
 
Lahjoitin Nupun ja Jujun Prima Cat -lahjakassin Tolkkisten
asukkaille. Monet kokeneemmat kissatalokävijät olivat tajunneet
ottaa mukaan myös paljon muuta lahjoitettavaa.
Seuraavalla kerralla minäkin olen fiksumpi!

Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi Tolkkisiin, ja huomasin heti, että olin jännittänyt turhaan. Vaikka minua tietenkin riipi nähdä kodittomia kissoja, olin helpottunut siitä, miten hyvissä käsissä ne olivat. Talossa oli oma huone eläinlääkäriä varten ja kissoillakin varsin mukavat tilat.


 
Tällaisessa huoneessa viihtyisin itsekin, jos olisin kissa:
on kaveri, kiipeilypuu, tunneleita ja ihanat puutarhamaisemat.

Tuollaisella retroviltillä olen tainnut itsekin vauvana köllöttää.

Tämä kissaäippä sai imettää pienokaisiaan kaikessa rauhassa.
Kuva on otettu zoomilla, ja lepertelin ihan hiljaa kuiskaamalla.

Tämän vekkulin kettuhuoneen söpö asukas
taisi löytää kodin visiittimme aikana!
Kissoille on myös tarjolla kirjallisuutta Waltarista Rowlingiin
ja Montgomerysta Austeniin. Nämä teokset minäkin tahtoisin lukea.

Ainoan surun vihlaisun tunsin, kun näin tämän kissan, jota ei ollut vielä varattu.
Kunpa se saisi pian oman, rakastavan kodin. <3

Vierailuun mahtui onneksi monia iloisia hetkiä, kun seurasimme lasin takaa esimerkiksi kissanpentujen leikkejä. Sydäntäni lämmitti, kun yksinään löydetty pentu oli päässyt osaksi melko samanikäistä poikuetta ja vaikutti porukan hyväntuulisimmalta menijältä.

 
Juhuu! Hetkeäkään ei pieni kissa malttaisi olla aloillaan.
 
Hoitajan turvallisissa otteissa oli kuitenkin hyvä nököttää!

Toivottavasti tätä mussukkaa odottaa ihana elämä!

Samaa toivon myös tälle pörröläiselle
ja tietenkin kaikille talon asukkaille.
Vaikka suurin osa kissoista oli karanteenissa, kaksi sympaattista kissakaveria liikkui talossa seuranamme. Viiru ja Karri nauttivat täysin siemauksin silittelyistä, ja ihan yhtä ihanaa oli meillä rapsuttelijoillakin.

 
Hellyydenkipeään Karriin ei voinut olla rakastumatta! Se osoitti myös selvästi,
että löytökissasta voi todellakin tulla lempeä ja luottavainen halittelija.
 
Viirukin otti mielellään vastaan paijausta, vaikka vetäytyikin lopulta sohvan alle.

Minua harmitti, etten voinut tarjota kotia kissoille, mutta onneksi Tolkkisten kissatalossa pystyi tekemään ostoksia eläinten suojelun hyväksi: yläkerrassa on kirppis nimeltä Viirun vintti, ja alakerrassa myydään ihan uusia tuotteita. Uskollisimmat lukijamme tietävät, että fanitan pipoja, joten tokihan minun oli pakko saada pirtsakan pinkki Porvoon eläinsuojeluyhdistyksen heijastinlogolla varustettu päähine.



Nyt Nupunkaan ei tarvitse enää hävetä erästä tiettyä 
kissapipoa paitsi sitten, kun säät taas viilenevät...

Jujukin halusi pipomuotikuvauksiin. Tai sitten mammanpojan
tarkoitus oli vain santsata läheisyyttä ja Suurta Rakkautta.

Tähän päättyvät kissabloggaajien kesäretkestä kertovat postauksemme, mutta toivottavasti kokoonnumme taas pian. Kiitokset vielä Tassulinnaan onnistuneen päivän järjestämisestä - ja kaikille muille mukana olosta. Kiitos myös Porvoon kissamuseon ja Tolkkisten kissatalon väelle!
 
”Äiskä, herätä mut sitten, kun sä kerrot taas jotain meidän touhuista.”

tiistai 1. elokuuta 2017

Kissa-aarteiden ihmemaassa

Kun olin pieni, aloin monta kertaa keräillä jotain. Kerran istuin ainakin tunnin kotikatumme varrella ja kirjoitin ylös kaikkien ohi ajavien autojen rekisterinumerot. Tarroja keräsin ehkä viikon tai pari, kunnes vanhempieni iloksi liimasin ne kaikki parvisänkyni kaiteeseen. Yhtä lyhytkestoisesti olen harrastanut postimerkkeilyä, vitsien vihkoon kirjaamista ja hevosten jouhien talletusta. Ehkä tästä syystä minusta oli niin hämmästyttävää nähdä vuosikymmenten aikana hankittujen tuhansien kissaesineiden kokoelma, joka löytyi Hannele Luukkaisen perustamasta Porvoon kissamuseosta. 
 
Kissarakas museokävijä ei voi olla astumatta sisään
ja uppoutumatta kissa-aarteiden ihmemaahan.
 
Viitrinit olivat pullollaan ilmeikkäitä posliinikissoja ja koristeellisia kattiveistoksia.


Yläkerran meno oli pehmoisempaa, ja mukaan mahtui myös kettuja ja nallukoita.


Rullaileva kissa suorastaan naukui nostalgiaa! 


Sarjiskissoja edusti tietenkin lasagnea rakastava Karvinen,
ja törmäsinpä näyttelyssä myös suosikkeihini Aristokatteihin.

Olinko vielä ihan Trio MiuMau -huumassa, vai näyttääkö
tämä patsas teistäkin vähän Herra Nilssonilta?
 
Räggärien mami löysi toki kaikkien kissojen seasta
myös ragdoll-pennun. Nätti kuin Nuppu pienenä!

Oli kiehtovaa huomata, että joka kierroksella museosta löytyi jotakin ihan uutta. Näkemistä oli niin paljon, että vaikka kävin mielestäni kaikki hyllyt läpi, blogikaverit ovat ikuistaneet lukuisia esineitä, joita minä mokoma en edes huomannut. Museon esineisiin sai koskea, kunhan oli hellätassuinen, ja lelut ja kirjat herättivät ihmisissä paljon muistoja omasta lapsuudesta.

 
Muistan kyllä ajan, kun kännyköiden sijaan soiteltiin lankapuhelimella,
mutta tällaista hienoutta minulla ei ole koskaan ollut.

Museokierrosten välissä meille tarjoiltiin herkullisia blinejä, kahvia, teetä
ja tietenkin suukkoja. Sen jälkeen jaksoi taas jatkaa tutkimuksia!

Kissamuseon tiluksia valvoo upea Fox, jonka onnistuimme näkemään vilaukselta.

Paljon ihailua osakseen sai myös museon toinen lemmikki, Putte, joka oli palannut
juuri sairauslomalta ja piti hyvää huolta pihanurmen trimmauksesta.
 
Kissamuseolla pääsi tekemään hauskoja pikku ostoksia, joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen Kuono ry:lle. Kuinka ollakaan, tämä kissaemo löysi muutaman jutun, jotka oli aivan pakko saada:
 
Olen tarvinnut pientä somaa reppua, ja kas: nyt minulla on sellainen.
Kuvassa nallukka poseeraa nallukan kanssa. Kuin kaksi marjaa!
 
Tämä pannulappu taas lähti mukaan, koska siihen on painettu Nupun ja Jujun tunnusbiisin sanat.

Toivottavasti tämän postauksen myötä joku muukin innostuu vierailemaan Porvoon kissamuseossa. Se on auki sopimuksen mukaan ja sijaitsee Haikkoon Hermanninsaaressa. Museovisiitin jälkeen kissabloggaajien kesäretki jatkui vielä Tolkkisten kissatalolle, joka ansaitsee niin ikään oman postauksensa. Älkääpä siis livetkö kovin kauas, sillä jatkoa seuraa pian!


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tyttöenergiaa Triolassa!

Törkkäilen joskus ikäviä asioita tyynesti maton alle. Yksi mieltäni viime aikoina kaihertanut juttu on loman loppu, jonka unohtamiseen olen käyttänyt kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa. Jopa niin paljon, että siinä sivussa oli käydä köpelösti kissabloggaajien kesäretkelle. Olin ilmoittautunut hyvissä ajoin mukaan, ja päivämäärä oli suorastaan tatuoitu muistiini. Olin kinunnut kyyditykset Trio MiuMau ja Herra Nilsson -blogin Tarulta, ja kaiken piti olla kunnossa. Vaan eipä ollut, sillä olin koko ajan kuvitellut, että 29.7. olisi sunnuntai eikä lauantai. Onneksi Taru korjasi erheeni viime hetkellä, sillä muuten tältä kissaemolta olisi jäänyt väliin visiitti Porvoon kissamuseoon, Tolkkisten kissatalolle ja tietenkin Triolaan, josta retkipäivä kohdallani alkoi!
 
Ajattelin, että blogikamuja olisi mukava ilahduttaa pienillä tuliaisilla.
Sekä Nuppu että Juju sujauttivat pakettiin jotain, joka ilmentää niiden persoonaa,
ja Juju osallistui innokkaasti myös paketointiin.

Viritin aamuksi tuplaherätyksen, jotta kaikki sujuisi sulavasti kuin oppikirjassa. Ehdin ajoissa bussiin tuliaispaketti ja täyteen ladattu kamera kassissani, ja minusta huokui ylpeyttä, kun tajusin jäädä oikealla vaihtopysäkillä pois. Odottelin rennosti seuraavaa bussia, kunnes hoksasin nolona siirtyä kadun toiselle puolelle, enkä hetkeäkään liian myöhään. Pieni säikähdys taltutti pahimman pöyhkeyteni, ja jatkoin nöyränä matkaa. Helpotus oli suuri, kun en mokannut enempää vaan löysin bussista poistuessani Tarun. Hän taas johdatti minut paikkaan, jonka pelkkä läheisyys sai minut kuiskailemaan ”miumau, miumau”.

 
Enpä olisi arvannut, kuka saapuisi moikkaamaan minua ensimmäisenä!

Olen lukenut Triolan blogia jo vuosikaudet ja kuvitellut, että surfaisin heti samalla aallonharjalla hempeänä tunnetun Börjen kanssa, mutta eteisessä sainkin riehakkaat tervetulotoivotukset Elliltä! Se puski, kehräsi ja pötkähteli niin kovasti, etten ehtinyt ottaa edes kenkiä jaloistani. Ensimmäinen vartti taisikin kulua Ellille jokellellen, mutta kyllä koko muukin kopla tuli minua reippaasti morjestamaan.

Börje tosin näytti aluksi hiukan epäluuloiselta.


Herra Nilsson on juuri niin Suuri Persoona kuin kuvitella saattaa!


Viehättävä Madame Mimmi rokkasi uudessa turkkityylissään!


MiuMaun miukumaukuista huomasi, että ne ovat saaneet valtavat määrät pusuja ja paijausta. Ne ottivat minut vastaan kuin vanhan ystävän, jollainen periaattessa olenkin, vaikka kyseessä olikin ensi tapaaminen. Oli hauska bongata kissojen erilaiset persoonat ja kemiat. Nilsson varsinkin oli täynnä virtaa ja vinkeitä ideoita, ja huimapäinen herra vaikutti liikkuvan paikasta toiseen vain juoksuaskelin.

 
Nisun kanssa ei käy aika takuulla pitkäksi! 
  
Börjekin on hurjan velmu tyyppi!
Kaikkein eniten hämmästyin kuitenkin siitä, miten kovasti hullaannuin tämän kissakodin typyköistä! Haudoin koko visiitin ajan juonia, kuinka saisin salakuljetettua Ellin ja Mimmin osaksi Hupsujen kiltaa.

 
Suloinen Elli saisi ilman muuta käpertyä hyrisemään Hupsujen tassupetiin...
 
...ja rapsuttelisin Mimmiä leuan alta päivästä toiseen ja supattelisin sille ”Huutsi puutsi puu”.

Näistä tytöistä Nuppu (kuvan keskellä) saisi ihania bestiksiä! Girl power rules!


De Puippi taas tahtoisi hengata tällaisten poikien porukassa.
Aika vierähti ihan liian nopeasti, enkä olisi millään halunnut sanoa heippoja hellyttävälle kissakvartetille. Ehdottelin, että jäisimme koko päiväksi Elliä, Mimmiä, Nisua ja Börtsiä paijaamaan, mutta onneksi Taru piti minut kurissa. Muuten olisi jäänyt näkemättä monta jännittävää ja tärkeää kissakohdetta ja kivaa kissabloggaajakollegaa. Päivästä on tulossa lisää postauksia, mutta fiilistellään vielä hetki Trio MiuMaun ja Herra Nilssonin parissa. Heidän omasta postauksestaan muuten selviää, mitä Jujun ja Nupun paketista löytyi...

 
Pöö, Börje Böö! <3

Kuka on noin soma ja kaunis? Ettei vain Elli Karamelli?

Mimmissä kohtaa ihanasti elegantti siniverisyys ja hempeä halinalleus.
Mieskin oli aivan valmis adoptioon kuvat nähdessään.

Ja loppuun tietysti kiiltävä ja hurjan kovaa kiitävä Nilsson! :)
Kiitos, Taru, kun sain tulla kylään ja matkustaa kyydissä! 
Oli myös hauskat höpöttelyt sun ja navigaattorin kanssa! :-D