Näytetään tekstit, joissa on tunniste povaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste povaaminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. maaliskuuta 2014

No onkos tullut joulu?

Shoppailu on nykyisin tehty hieman liian helpoksi. Kun tekee mieli ostaa pöräyttää lemmikeilleen jotakin kivaa, tarvitaan vain pari klikkausta. Näin meillekin Jujun kanssa kävi, kun suunnittelimme kevään agilitytreenejä. Pujotteluvälineet paketoitiin Saksassa saman tien, ja mukaan lähti vähän muutakin pientä kivaa. Sitten edessä oli enää pahin: odotus, joka huipentui tänään, kun tiesimme, että Deutsche postin äijä surauttaisi summeria hetkenä minä hyvänsä.

Tämä pehmeä paketti odotti lähetystä kaikkein eniten.

Nuppu povasi aikansa kuluksi nettipoikaystävälle
rakkautta, terveyttä ja hyvää mieltä.


Vihdoin ja viimein kuuden jälkeen lähetys sitten saapui! Mieheni ensireaktio oli kulmien kurtistus. Laatikko nimittäin antoi ymmärtää, että se sisältäisi kokonaisen agilityhallin, vaikka olin puhunut vain muutamasta välttämättömästä apuvälineestä.

Juju ei ollut uskoa onneaan!
Joulukolli teki paluun!
Tuotelistassa ei puhuta mitään
XXXL-kokoisesta kiipeilypuusta...

Ei kai auta muu kuin kurkata,
mitä tämä jättiläinen on syönyt.

Pakkausmuovia ainakin!

Juju "teki kissat" eli kiinnostui enemmän lootasta kuin
sen sisällöstä. Ja mikäs siinä, sillä harvemmin näkee
tämän suuruusluokan pahviboksia...

Laatikossa kokeiltiin myös vanhaa kunnon
"Rapistele sä sillä ja mä tällä puolella" -leikkiä.
Tässä kuvassa kaikki ostokset sitten näkyvätkin: pujottelusetti,
sisäesteet, pehmoinen ikkunalauta-alusta ja yksi kissanlelu.
"Kiitos, joulukolli, ihanista lahjoista!"


Kuten kuvista voi päätellä, pienten räggärien ilta sujui rattoisammin kuin pitkään aikaan. Mutta jotta saisimme blogiimme jännitettä ja jonkinmoista nostetta, emme vielä paljasta, mitä seuraavaksi tapahtuikaan…


Eikö kukaan leikikään Jujun kanssa?
Se selviää, kun pysyttelet kanavalla!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Epämaagiset pehmonallet

On onni, että elämme vuotta 2014 emmekä vuotta 1483, sillä Tiede-lehden artikkelin mukaan paavi Innocentius VIII määräsi silloin kaikki kissanomistajat polttoroviolle noitina. Minä olisin roihunnut tuplaliekeissä, paitsi jos olisin onnistunut pelastamaan itseni kertomalla, etteivät Nuppu ja Juju ole oikeastaan kissoja. Nuppu on harvinainen kävelevä teddypehmonalle ja Juju silkkiuikun ja bordercollien ihastuttava risteytys. Minä taas en satunnaisista enneunistani huolimatta kykene kovin kummoisiin taikoihin. Jujun ja Nupun näkökulmasta bravuurini taitaa olla hämmästyttävä kyky loihtia ufojen katolle (=ruokakuppeihin) herkullisia pöperöitä.

Osaan myös leijuttaa taianomaisesti Jujun pentuaikojen
suosikkilelua, rikki jauhettua unisiepparia.

Jujun ja Nupun isä on nimeltään Dreamcatcher.
Ehkä siksi tämä lelu on molempien sydäntä lähellä.


Monet väittävät, että kissoilla on kuudes aisti, mikä tukee teoriaani siitä, etteivät Nuppu ja Juju kuulu tähän eläinlajiin. On toki ällistyttävää, kuinka ne juoksevat ovelle jo kauan ennen kuin mieheni askelia edes kuuluu rappukäytävästä, mutta tylsänä (ja huomattavan epänoitamaisena) tyyppinä pistän ilmiön otusten tarkkojen karvakorvien piikkiin. Joskus Nuppu näyttää siltä kuin se näkisi jotain, mitä me muut emme näe, mutta ajatus Nupusta mystisenä viestinviejänä lähinnä huvittaa minua. Eikä ”Neebo” suinkaan aina ole kovin skarppina, vaan uppoutuu välillä niin syvälle haaveisiinsa, että säikähtää helposti. Se inahtaa, jos sitä silittää ”yllättäen”, ja yhtä lailla Juju saattaa säikäyttää Nupun tupsahtamalla ”arvaamattomasti” jostakin. Jujua taas ei niin vain säikäytellä, joten ehkäpä se onkin meidän taloutemme aito ja oikea velho. Voisiko se olla jopa kissa?

Lupasin povata kullanmuruilleni tulevaisuutta.
Valitse jokin kortti, Nuppu!

Nuppu pyysi valinta-apua toisesta ulottuvuudesta...

Ja kuinka ollakaan, Lovely Kisses valitsi tämän kortin.
Tulossa on siis paljon lällyjä pusutteluhetkiä.

Jujun vuoro katsahtaa tulevaisuuteen. Ota vain
rohkeasti jokin kortti, mutta älä sitä reunimmaista rosvoa...

Hupsista heijaa! Ei kannata näyttää noin vakavalta,
sillä tulossa on jotain, mistä tykkäät satavarmasti!

Kas näin pieni, tyytyväinen poika saa kampausta. Juju kuuntelee
kampailua pitkät ajat, sulkee silmänsä ja ojentaa kaulaa siinä
vaiheessa, kun kampa kutittelee leuan alta. Kannatti povata!