Kallis kallistelija

Koska Nupun tassutilanne on ollut parempi ja neidin varpaiden välistä puskee uusia, pörheitä karvatuppoja, olen ehtinyt omistaa paljon huomiota eräälle asunnossamme viipottavalle poitsulle, niin kutsutulle Juicy Couturelle. Se on ollut superhössötyksestä innoissaan ja palkinnut minua erityisen runsaasti valuutallaan, juippijeneillä. Toisin kuin ”mummonmarkat”, eurot tai dollarit, juippijenit eivät ole kolikoita tai seteleitä, vaan kyseessä on täysin toisenlainen rahayksikkö.

Juippijenejä mitataan kehräyksenä, puskuina, pusuina, painautumisina ja kallistushaleina.

Olen itse kovin perso juippijeneille, joten olin onneni kukkuloilla viikonloppuna, kun tajusin, että Jujulla oli kertynyt niitä taskujen pohjille kiusaksi asti. Poitsu ei malttanut millään pitää vakaavaraisuuttaan vakan alla, vaan antoi minulle almuja pyörimällä lähistölläni toiveikkaasti naristen ja puskien. Kyselin siltä päivän kursseista, ja lopulta saimme sovittua, että saisin ripeää leikityssessiota vastaan ison satsin juippijenejä.

Lintukoiratreenistä jenejä kolahti kirstuuni suuri röykkiö.

Sain potin vielä kasvamaan huiskuttelemalla Jujun nenää riikinkukon pyrstöllä.

 

Oikean jackpotin Juide lupasi, jos mama selvittäisi sen pahasta solmusta,
johon se joutui uutta kirahvi-kissa-hiiri-viritelmää jahdatessaan.

Juju piti lupauksensa, ja oli koko viikonlopun ajan emon pieni pusukone. Olin kotona yksin kissojen kanssa, ja Juju jopa nukkui sängyn maantieteellisessä keskipisteessä niin, että se ylsi suukottamaan jalkaani pikku hampaillaan jopa yön pikkutunneilla. Aamulla heräsin vuoteen reunimmaisesta laidasta, jonne jenejään ripotteleva pikku herrasmies oli minut ja Nupun hellimisellään ajanut.

 

Vain yhden kerran heräsin yön aikana painimisen ääneen ja voin vain kuvitella,
että joku pitkäkyntinen misu yritti silloin vohkia jenejä herran kukkarosta.

Valuuttaa on viime aikoina virrannut suuntaani myös silloin, kun olen pessyt pienen pojan hampaita, treenauttanut sillä uusia agilitytemppuja (kuten pöllönonkalopujausta, jonka olemme pian valmiit näyttämään suurelle yleisölle), tai antanut sille muuten vain lihasuikaleita tai tonnikalaa. Koska kallistushalit, painautumiset, suukot, kehräykset ja pötkähtelyt ovat niin ihanaa nannaa, minulta tuppaa helposti unohtumaan, että kyse on bisneksestä. Asia kuitenkin palaa mieleeni aina silloin, kun intoudun pusittamaan Jujua takaisin ja se ilmoittaa, etteivät emoeurot ole ihan kuranttia kamaa. Ja mistäkö sen päättelen...?

 

Siitä, että Juitsipupu pudistaa emobasillit heti pois. Höh. Mutta onneksi
on muutakin valuuttaa, jolla niitä kalliita kallistushaleja taas saa...