Nuppu on selvästi sielultaan metsän nymfi. Se
viettäisi mieluiten päivänsä sammalpedillä loikoillen ja kirkkaan vuoristopuron
liplatusta kuunnellen. Öisin se tassuttelisi halki saniaismetsien ja vaanisi
leikkisästi leiritulen äärellä grillailevia menninkäisiä. Koska Nupun emo ja
iskä eivät kuitenkaan omista metsätilkkua, kissaneidin on ollut pakko sopeutua
toisenlaiseen menoon: sisätiloihin pykättyihin palmupuihin ja pehmukkeilla
kuorrutettuihin ikkunalautoihin. Kun ainainen sade ja vihmonta vihdoin loppui ja
kaupungin ylle laskeutui etelän lämpö, Nupun oli aika päästä korkkaamaan kuumat
kesäkadut tai ainakin pieni viherläntti kaupunkipihamme laitamilla.
 |
| Nymfin on nyt aika lähteä tanssimaan aurinkoiselle niitylle! |
Harkitsin ensin, veisinkö Nupun
kuljetuslaatikossa hieman kauemmas puistoon. Pihamme näytti kuitenkin poikkeuksellisen
rauhalliselta aikaisena arkiaamuna, joten valjastin rohkean räggärini ja
kiikutin sen sylissäni pihan perukoille. Nuppu kuunteli kummissaan autojen
pörinää ja ratikoiden kolinaa, eikä sen ensimmäisiä askeleita voinut kutsua suurin surminkaan korkeiksi tai ilmaviksi.
 |
Tanssilattia ei heti kutsunut Nuppua, joten
se istui hetken aikaa pensaanvierusruusuna. |
Vähitellen Nuppu pääsi taas jyvälle
ulkoilusta. Se tutkaili matonpiiskaustelinettä ja kurkisteli puskien alle.
Yhden ihailijankin se sai, kun ohitsemme kulki kissoista pitävä mummeli. Nuppua
kehuttiin kauniiksi ja ihanaksi, ja sen itseluottamus kasvoi kohisten. Koska
kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kaupunkiulkoilu, palasimme sisään jo
kymmenen minuutin kuluttua. Kaikki sujui pieniä syliräpistelyjä lukuun
ottamatta hienosti, joten suloista Nuppua nähdään varmasti jatkossakin pääkaupungin
sähäkässä sykkeessä.
 |
| "Tännepäin, emo! Näin jotain tosi jännää!" |
 |
"Aika päheitä graffitteja! Ja punainen urheiluauto!
Tuollaisia ei kyllä mummolassa näkynyt!" |
 |
Muuten kiva, mutta emon ei olisi kannattanut polttaa kättään noihin
takana siintäviin nokkosiin... No, kaupungissa on aina omat vaaransa. |
