Näytetään tekstit, joissa on tunniste Meowth. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Meowth. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kissámon Go!

Pokémon Go -peli on valloittanut maailman, mikä tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta. Vaikka ei itse olisikaan höpsähtänyt maaniseen virtuaaliotusten jahtaamiseen, on takuulla nähnyt kummallisiin paikkoihin stoppaavia kanssakulkijoita, joiden katse on liimautunut kädessä surisevaan kännykkään. Nupusta ja Jujusta olisi kiva sanoa, että niillä on niin cool emo, ettei se mene koskaan massahömpötyksiin mukaan, mutta aina ei Lyyti kirjoita niin kuin toivoisi. Latasin pelin heti ensimetreillä ja mietin innosta hytisten, minkälaisen pokémonin löytäisin ensimmäisenä.
 
Pakko tunnustaa, että tiesin entuudestaan vain
Pikachun ja kuvassa syliin kaapatun Karvachun.

Koska miehenikään ei ole turhan vakavahenkinen, aloimme metsästää pokémoneja yhdessä. Hevostallien tuntumasta kokoelmiimme hiipi useita leiskuvaharjaisia poneja, ja merenrannasta haaviimme tarttui niin kalmareita kuin kultakalojakin. Yllättäen huomasimme käyvämme pitkillä aamu- ja iltakävelyillä – ja niiden välissä olemme fillaroineet kotikontuja ristiin rastiin samalla, kun olemme nauttineet auringosta, lomasta ja aiemmin huomaamatta jääneistä nähtävyyksistä.
 
Välillä pokémoneja on houkuteltu ihan kotiin asti. Nuppu ja Juju eivät
otuksista juuri piittaa, mutta emon suosikki Meowth on myös niiden mieleen.

Koska Pokémon Go on tällä hetkellä niin supersuosittu peli, se kaatuilee vähän väliä. Niin kävi taas tänään, mutta en jäänyt asiaa voivottelemaan, sillä kissoilla oli hyvä ehdotus. Nekin halusivat päästä Pokémon-ilmiön imuun ja ehdottivat pientä sisämetsästyssessiota. Mikäpä sen hauskempaa!

 
Tärkeintä on olla safiirisilmät tarkkoina, sillä pokémoneja voi luurata missä vain!
 
Nuppu huomasi pian Poké Stopin ja käynnisti sen ympärille houkuttimen,
joka kutsuisi lähistöllä piileskelevät pokémonit luoksemme. 

Haa! Tepsi! Paikalle luikerteli heti varsin hauskan näköinen pokémon! Nuppu
halusi saada sen kiinni, mutta miten se onnistuisi ilman peukkua ja kännykkää?

Huh, emo tuli apuun ja heitti pokémonia pallolla. Liero oli
 kuitenkin liian liukasliikkeinen ja kiemurteli salamana karkuun.

Juju lupasi kilttinä poikana auttaa etsimään pois viuhahtanutta pokéliskoa.

Siitä ei kuitenkaan näkynyt enää edes hännänpäätä! Tähänkö metsästys tyssäsi?
 
Juju luovutti ja meni päikkäreille, mutta juuri silloin
virtuaalimato ilmestyi taas emon kännykän ruudulle!

 
Yritin sihdata tällä kertaa pallolla tarkemmin, mutta heitto jäi harmillisen lyhyeksi.
 
Mato yritti tehdä taas houdinit, mutta onneksi Juju tarrasi siihen tiukasti.
 
Nuppu oli mielissään, kun mato joutui satimeen ja kiiruhti avuksi pakoa estämään.

Kesken hyvän metsästyksen Nuppu kuitenkin hoksasi, että tämä tornihan on Gym,
eli paikka, jossa Karvachu voi taistella ja kehittyä Isoksi Mörrikäksi.

”Mörrör!” ja ”Hurrur!” Karvachu sanoi matoselle, ja otti Gymin haltuunsa.

Jujúmon pudisteli päätään siskon muskelitreenille ja pyysi, että mama pyydystäisi sille
vihdoin madon. Ja tällä kertaa mojautinkin pokémonia mahtavasti päänuppiin!
 
Samaan aikaan salilta poistui itseensä tyytyväinen Karvachu, mutta jos oikein
arvaan, Pikkukissichu saattaa haastaa pian hallitsevan mestarin. Sitä odotellessa...

Onko pokémoneja jahdattu muissa kissakodeissa, vai olemmeko ihan yksin höppänyytemme kanssa? :)