tiistai 4. joulukuuta 2018

Joulukodin avajaiset

Hankien ja korkeiden nietosten sijaan tihkusade mönjää jälleen kerran maan, enkä voi mitenkään uskoa, että taaperramme kohti vuoden kiihkeintä tonttusesonkia. Uskottava se kuitenkin on, sillä joulukadun avajaisia on vietetty siellä täällä, ja Hupsujenkin nuhjaantunut ekolokero muutettiin lauantaina joulupiperrysten riemastuttamaksi valoparatiisiksi.
 
Jouluheinää näkee nyt laiduntaa kynttilöiden valossa...

...ja ikkunalaudoille aseteltiin valopalloja, tonttuja ja kissanpäitä.

Niin paljon kuin varsinkin kissan päät (ja vartalot) minua ilahduttavatkin, on pakko tunnustaa, etten ole aikuisena ollut enää mikään suuri jouluihminen. Hupsuttamon ainoat tortut ovat löytyneet hiekkisten uumenista, ja kun perheen kaksilahkeinen on luukuttanut Spotifysta joulumusiikkia, minä olen tuutannut omista kaiuttimistani jotakin vuodenaikaneutraalimpaa tavaraa. Ja mitä tavaraan tulee, sitä on jouluisin aivan liikaa. Lahjarumba saa minut hyperventiloimaan, sillä en oikeasti tiedä, mitä minä itse tai kukaan muukaan tarvitsisi joululahjaksi. Jos suinkin voisin, haluaisin antaa rakkaimmilleni kukkuroittain terveyttä, hyvää mieltä, pitkää ikää, spontaania naurua ja inspiroivaa energiaa. Koska sellaisia ei niin vain saa käärittyä lahjapapereihin, on minunkin ollut siis turvautuminen kaupan antimiin.
 
Joulukodin avajaisissa Nuppu sai ensimmäisen aineellisen joululahjansa.

Palvelusväkeä yhdennäköisyys huvitti, mutta Nuppu itse toivoo,
 että seuraavat lahjat ovat joko A) aineettomia tai B) ruoka-aineita.

Tänä vuonna minulla on kuitenkin lämpöisempi joulumieli kuin pitkään aikaan, vaikka työpaikan menetys, auki revitty kylpyhuone ja harmaa lössysää antaisivat olettaa vallan muuta. Yksi syy varmasti on se, että olen saanut vihdoin levätä pitkän syksyn väsymyksiä pois ja voin valmistautua jouluun kaikessa rauhassa. Toinen syy on se, että pitkän työtaipaleeni viimeisinä kuukausina pääsin mukaan projektiin, jollaisesta en ollut osannut edes unelmoida. Kirjoitin nimittäin lastenkirjan Suomen viralliselle Joulupukille ja sain seurata, kuinka tarinani heräsi henkiin upeina kuvituksina.
 
Tällainen kirjastamme tuli, ja voitte kuvitella,
että olen tuntenut joulun lämpöä viime keväästä saakka!

Juju asettui mustasukkaisesti emon tekstin päälle, tai sitten se halusi
kiinnittää huomionne Pete Revonkorven tunnelmalliseen kuvitukseen.
 
Tässä on emon ja Jujun lempiaukeama, koska se muistuttaa, että joulussa
on kyse ihmisten hyvistä teoista paitsi toisilleen myös eläimille ja luonnolle.

Joulupukkitarinan myötä tajusin, ettei aito joulu ole koskaan kadonnut sisältäni. Se vain on jäänyt kiireen, sählingin ja yleisen materialismikilinän jalkoihin. Niinpä aion tällä kertaa unohtaa kaikenlaiset turhat asiat ja olla oikeasti kiltti: tehdä ekologista ruokaa, vähentää turhia ostoksia, kierrättää tavarat ja roskat entistä huolellisemmin, olla mahdollisimman reilu ja ystävällinen toisille ihmisille, leikittää ja paijata omia (ja muiden) kissoja ja pitää huolta myös itsestäni. Silloin joulumieltä varmasti riittää ympäri vuoden.
 
Jujulla ja Nupullakin oli syvällinen juttutuokio erään tonttusen kanssa. 

Sen aikana ne tekivät tärkeän päätöksen: ne eivät toivo joulukollilta tänä vuonna
isoa tavararöykkiötä, vaan antavat emon tehdä lahjoituksen löytöeläintalolle. 
Aineettomia lahjoja saa silti antaa, ja kun emo kerran tykkää tarinoida,
 niin Hupsuille pitää lukea joulukuussa monta ihanaa kissasatua!

Joko teillä lukijoilla on joulufiilistä? Ja onko joillain kissaseuduilla jo lunta?

14 kommenttia:

  1. Teillä on tosi kaunis joulukoti. Itse en jaksa juuri kotia laitella, kun lähden kuitenkin jouluksi Savoon vanhempieni luokse. Aineeton ekologinen joulu kuulostaa kyllä todella hyvältä idealta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kunnia joulukodista menee kyllä miehelle, joka jaksaa aina kaivaa joulutavarat joulukuun alussa ja asetella ne kauniisti. Niistä on kyllä iloa varsinkin nyt, kun ollaan oikeasti paljon kotona - myös aattona. Sen jälkeen sitten käydään kotikonnuilla - ja ehkä aiemminkin tänä vuonna, kun se kerran on mahdollista. :)

      Poista
  2. Meillä laitetaan joulua kissankestävillä valoilla/koristeilla, sellaisilla mikkä tuottaa meille kaikille iloa. Eikä tuu mulle tuskaa purkiessa joulun jälkeen ;)Ja no, kyllä täällä on jo muutama aineellinen lahja valmiina kiskateille ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koristeet ja valot tuovat kyllä iloa - varsinkin silloin, kun niitä ei järsitä tai romuteta! :) Mä yritän kyllä nyt olla ostamatta miukumaukuille mitään - pidetään vaikka pidemmät leikkisessiot niillä kymmenillä leluilla, joita tuolla lelulaatikossa jo on... Tosin vähän mun tekisi mieli askarrella Juitsille jokin uusi este, mutta senhän voisi tehdä kierrätysmentaliteetilla. :)

      Poista
  3. Teillä näyttää olevan ihku jouluhima ;) Toivottavasti sinnekin tulee vielä lunta - täällä E-Savossa sitä on, vaikkakin tänään se on osittain lossautunut - lähes koko päivän satanut jotain ihme tuhrua josta ei tiedä onko se lunta vai vettä vai räntää... -- mutta joulu tulla jolkottaa kyllä, sen huomasi tänään erittäin selvästi niin työn puolesta kuin sen jälkeen kaupungilla käydessä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tänne eteläänkin saataisiin valkoinen maa! Tai edes pikku pakkanen ja pari hajahiutaletta. Niihinkin olisin tyytyväinen. Kissoista onneksi tarttuu hempeää joulutunnelmaa, oli lunta tai ei. <3

      Poista
  4. Joulu tulee iik iik! Meilläkin eilen yritettiin viritellä kynttelikköä, mutta siihen on kesäsäilytyksen aikana kehittynyt jonkinsortin sähkövika ja se välähteli niin pelottavasti että ei uskalleta käyttää. D: D:

    Tänä vuonna ei tonttuovet taida olla enää huudossa? Mites ois Nuppu-ovi? Ärtsynnköinen portinvartija ois jo valmiina. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turvallisempaa jättää välkkyvalot uuteen vuoteen! :) Kamalaa vauhtia aika tosiaan menee, ja pian on jo aatto! Jos meinaa joulu- tai Nuppu-ovia viritellä, niin kiire tulee! :-D

      Poista
  5. Teillä on tosi lämminhenkinen joulukoti.
    Meilläkin on tuikkuja palamassa iltaisin siellä täällä ja etupihalla valoja pensaissa.
    Ihanaa joulunodotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Mies löytää hyvin paikkoja meidän koristekavalkadille. Olisipa kivaa, jos olisi pikkuinen pihakin, jonne voisi virittää valoja.

      Poista
  6. Lepo on täysin aliarvostettua.
    Sun joulusuunnitelmat ja lahjasuunnitelmat kuulostaa sehr buenoilta.
    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Ja oikein makoisia lomaunia! :-) Lepo on supertärkeää - olo alkaa olla jo ihan erilainen, kun olen vain hellittänyt kaikista kiireistä.

      Poista
  7. Meillä laitetaan ja ollaan jo laitettukin paljon valoja, että saadaan hiukan piristystä tähän pimeyteen. Muuten joulu on pääasiassa pitkä vapaa, laiskottelua, leikkimistä ja tietty mami juoksee pokettamassa ;)
    Tytöille on pari lahjaa, tänä vuonna ei ole edes joulukalenteria (paitsi mamilla Lumenen aivan ihana kalenteri). Me tehtiin myös lahjoitus eläinsuojelutyöhön, kun nyt on ihan hirveästi kissoja ilman omaa kotia. Toivotaan, että kaikki löytävät viimeistään ensi jouluksi oman, lämpöisen kodin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanilta nuo teidän joulusuunnitelmat - ja sydäntä aina lämmittää jokainen lahjoitus eläinten hyväksi! <3 Toivottavasti moni kisu saisi joululahjaksi oman hyvän loppuelämän kodin! <3 Hauskoja pokétuksia - reippailun päätteeksi on niin ihana lepäillä kissojen kanssa. :o)

      Poista