Kesähien karkotusta

Jos voisin yhdistää Nupun ja Jujun parhaat puolet, minulla olisi kissa, joka olisi helppo pestä ja ilo kuivata. Käyttämättä jäisi suurisilmäinen, räpiköivä mourukatti, joka muuttuu elohopeaksi föönin alla. Reagointitapoja ei kuitenkaan voi poimia kuin irtokarkkeja paperipussukkaan. Niinpä minun oli viikonloppuna hyväksyttävä, että jos haluaisin huljuttaa kesähiet ragdollieni turkista, minun olisi taas pakko laulella Jujulle suihkussa ja jahdata Nuppua föönin kanssa. Lauantaina keräsin koitokseen voimia, ja sunnuntaina viiletin tukkijokea alas katti numero yksi kainalossani...

Spläshhhh! Nuppu sattui nököttämään juuri sillä paikalla, jolla kastui kaikkein pahimmin. Mikä tuuri, voi ei!

Töpöttelin Nupun sorsamaisesti vettä hylkivää turkkia
kuivemmaksi pehmoisella pyyhkeellä. Towel, you know.

Nuppua ihmetytti, miksi oli pakko mennä tukkijokeen
eikä vaikka ihanan ilmavaan maailmanpyörään.

Tornadossakin olisi pysynyt kuivana.

Ehdotin, että Nuppu kokeilisi lentävää mattoa. Lämmin tuuli
suhisi sen turkissa, kun se viiletti tähtitaivaan halki.

Jostain syystä viima jatkui vielä ajelun jälkeenkin.

Nuppu pyöri ympyrää ja sähläsi niin, että koko towel
oli jo liukumassa pyykkikoneen päältä lattialle.

Lopulta Nuppu onneksi nousi kummitusjunaan
ja katsoi föönipaholaista silmästä silmään.

Silloin se tajusi, ettei tilanne ollutkaan kovin hurja. Vielä parit puhinat ja pöyhinnät,
ja neitonen pääsi tepsuttelemaan elämyspuistosta freesinä pikku pulmusena.

Juju nuuhkaisi ilahtuneena hyväntuoksuista systeriä, mutta kun nappasin töhnäturkkipojan sylkkääni, se tajusi heti, mitä tapahtuisi, ja päästi sisuksistaan alakuloisen bassorekisterissä resonoivan mou'un. Vaikka sisintäni riipi, en antanut Jujulle periksi, vaan lähdimme yhdessä Hurjakuru-ajelulle. Vaahdotin Jujun turkin niin näppärästi kuin osasin ja näytin sille parasta mahdollista esimerkkiä: en naukunut laisinkaan, vaikka yhteisen suihkutteluhetkemme päätteeksi olin kuin uitettu koira ja naamatauluani peitti niljainen irtokarvakerros. Mouruaminen olisikin ollut siinä vaiheessa turhaa, sillä edessämme oli enää paras vaihe: Juju sai vetäytyä aurinkoterassille paapottavaksi.

Söpöläinen käärittiin Iines-pyyhkeeseen,
ja se sai napostella lempiherkkujaan.

Jos herra vain haluaa, niin herra on hyvä
ja sujauttaa toffelit tassuihinsa!

Juju harkitsi asiaa mutta olisi mieluummin ottanut släbärit. 

Jujusta föönaus oli mukavaa, mutta vielä mukavammaksi
homma muuttui, kun emolle kävi kameran ja föönin kanssa
taiteillessa pikkuruinen haaveri...

Suurimmat tuhot on tässä jo siivottu, mutta voitte kuvitella, että Juju tuuletti riemusta!
Sen kohdalla huvipuistoretki päättyi nassupossuannokseen Vekkulan buffetissa.

Olin helpottunut, kun kesän vesihurvittelu oli vihdoin ohi, ja kissat vaikuttivat tyytyväisiltä oloonsa. Viimeisetkin irtokarvat ja tunkkaiset kesäpölyt oli imaistu viemäriin, ja molempien turkki oli ihanan puhdas ja kuohkea. Nuppu ja Juippi taas olivat virkeitä ja hyväntuulisia jopa siinä määrin, että rallien päätteeksi Juju käpertyi pitkästä aikaa jalkani päälle nukkumaan.

”Tuun toistekin jos lupaat, että seuraava pesu on vasta jouluna!”

Ovatko muutkin katit päässeet tänä kesänä vesijetteilemään, 

vai onko tassut ja nassut pidetty ihanan kuivina?

Karvapallero-rakastettuni

Juju on komea, kohtelias ja fiksu poika, senhän tietävät kaikki. Sillä ei ollut teininä hammasrautoja tai nenänpäässä jättimäistä finniä, mutta silti sen oli hankala saada tyttöjen huomiota. Juju seurasi kaihoisasti Nuppu-siskon romanssia ja laati oman ilmoituksen kissojen Tinderiin, mutta sydämen valittua ei löytynyt, ei sitten millään.

 

Ei ollut ketään, kenelle ojentaa poikamiesruusu!

Lopulta Blogistaniaan kuitenkin pelmahti kaksi pyöreäkasvoista brittikissaa, joista toinen oli tyttö – eikä mikä tahansa tyttö, vaan säpäkän söpö tiikeritär, joka hiippaili ihan huomaamatta Huitsin sydämeen. Juju ja Mimmi ovat tassutelleet rakkauden polulle varovasti ja vähän kerrallaan, mutta viime sunnuntaina suhde sai suuren hyppäyksen eteenpäin. Tapasin Purnauskiksessa Mimmin palvelijattaren, joka välitti minulle salaperäisen postilähetyksen. Sulloin pussukan huolellisesti vetoketjulliseen taskuun, ja Jujulta oli pudota paitsi silmät myös nessu, kun pääsin kotiin ja asetin tuliaisen sen tutkittavaksi.

 

Mimmi oli laittanut Juitsille synttärikortin ja lahjan! Ja monta sydäntä!

 

Kortissa oli Jujun lempikuva Mimmistä, ja minä sain postinais-Patena kiitossuukon.

 

Seuraavaksi suukkoja ja nenutuksia sai mini-Mimmi! Miten hyväntuoksuinen
tyttöystävä Jujulla onkaan, ja kuinka kauniit värisävyt ja pehmoinen muoto!

 

Juju ja mini-Mimmi kisailivat onnellisesti matolla, ja Juju oli niin innoissaan,
että oli vähällä hotkaista koko palleron! Onneksi tilanne lopulta rauhoittui,
eikä Mimmin tarvinnut tutustua Jujun suolistosysteemiin.

Mimmistä paljastui velmu puoli, kun se kutitteli Juitsin varpaita.

Rakkaus on juuri tällaista arjen pikku hupailua ja hipellystä!

 

Kun koitti nukkumaanmenoaika, Juju kutsui Mimmin paikoista armaimpaan
eli sen uuteen, ikiomaan rahiin, joka on nyt Mimminkin rahi.

 

Miten autuasta olikaan nukkua vihdoin oma kulta kainalossa!

Nyt Juju miettii, mihin se voisi viedä Mimmin seuraaville treffeille.
Tokihan se ymmärtää, että sillä on hyppysissään vain osa Mimmistä...

...mutta ujolle pojalle tässäkin on jo hoivaamista kerrakseen!

Kiitos suloiselle Mimmille maailman parhaasta tuliaistuposta ja Mimmin emolle postiljoonina toimimisesta! Seuraavan kerran Jujukin haluaa nykiä hellästi turkistaan lämmikettä tyttöystävälleen ja kirjoittaa mukaan oodin, räpin tai vaikkapa balladin.

 

Nuppu antoi veljelle hyviä treffailuvinkkejä ja lähetti itse suukkoja
pilvien päälle omalle Rufukselle. Tosirakkaus on ikuista! ♥

PS. Kuka keksii, mihin kirjaan tämän postauksen otsikko viittaa?
Jujukin luki sitä juuri emon ja mini-Mimmin kanssa...

Vaaveja ja vaahtokarkkeja

Viime sunnuntai oli osaltani vuoden sokerihuuruisin päivä. Itse en ole onneksi sokerista tehty, sillä jos olisin, niin tasainen sateenlotina olisi huljuttanut minut Tampereen viemäreihin. Nyt niin ei käynyt, vaan saavuin posket pirteän punaisina Purnauskis-kahvilan eteen vain hetkeä ennen kuin ovet avattiin makoisaakin makoisampaa kissabloggaritapaamista varten.

 

Korviimme valutettiin heti hunajaa: meille kerrottiin kissanpennuista,
jotka pääsisivät testaamaan kanssamme kahvilakissan elämää!

Pikku nonparellin nimi oli sopivasti Namitassu,

 

Namitassulla oli niin makeita leikkejä,
että väsyhän niiden jälkeen iski!

Eikä siinä vielä kaikki, sillä pikkuinen Peipponen
tarjoili meille lisää nannaa ihanuudellaan.

Olin jo valmiiksi pökkyrässä, kun tarjoilut saapuivat, ja jos lepertelin
tavallistakin viiripäisemmin, se oli vain seurausta lämpimään suklaaseen
dipatuista vaahtokarkeista, marengeista, marjoista ja aivoista.

Kahvilan monitasoinen makeus sai minut tavallista reippaammalle tuulelle. Uskalsin jutella muidenkin kuin edellisiltä visiiteiltä tuttujen bloggaajien kanssa, ja tällä kertaa minulla oli mukanani jopa kamera, jonka käytöstä sain miitin aikana kurssitusta Nupun 4eva-anopilta. Seuraavat kuvat onkin otettu kahvilan aikuisista kissoista uusin, uljain asetuksin:

Viimeksi kun kävin Purnauskiksessa, Hugo oli vielä ihan beibi.
Nyt se on hurrrrmaava iso herrasmiespötkylä!

 

Viiru ja Micu viettivät todellista aristokattielämää.

Leppoiseltahan sellainen elo ja olo näytti!

 

Silkkiturkkista Lumia taisin rapsutella nyt kaikkein eniten.

Hugolla oli meille kaikille mukavia uutisia:
saisimme kotiin vietäväksi PrimaCatin herkkukassit.

Parin tunnin visiitti kissakarkkimaassa hujahti hetkessä ohi, ja siirryin tasoittelemaan verensokereita bussin kyytiin. Edes hurja tunku tai äreä kuski eivät saaneet minua tippaakaan happamaksi, sillä olin saanut makeaa mahan täydeltä, ja miitingistä on yhä vain iloinen mieli. Kiitos siis Tassulinnaan treffien järjestämisestä - ja innokkaat vilkutukset kaikille paikalla olleille. Oli kivaa, nähdään taas!

Hupsuilla on omat vakiintuneet ruoat, joten lahjoitin niiden herkut
suurimmaksi osaksi Pesu ry.:lle. Joitain tuliaisia silti toin Juitsipuppanalle.

  

Juju oli innoissaan Chunky Chickeneistä ja Rabbit Ringseistä,
ja luulenpa, että tunatkin saavat Pikkukissin kielen lipomaan.

Eivätkä tässä suinkaan olleet kaikki Tampereen-tuliaiset, vaan se kaikkein tärkein puuttuu vielä ja ansaitsee aivan oman postauksensa. Jujun viikset värisevät ja turkin toffeelaikut tutisevat, sillä niin merkittävästä asiasta on kyse. Jääkääpä siis hengaamaan kanavallemme, sillä asiaan palataan tuota pikaa...

 

Viiden pisteen vihje... Tu-tum, tu-tum, tu-tum!

Rahipoika kukkameressä

Moni lapsonen on aloittanut tänään opintiensä, ja olen pystynyt eläytymään hyvin vanhempien haikeuteen, sillä omasta Juitsi-beibistämmekin on tullut Iso Kissa. Yhden tassun varpaat eivät enää riitä iän laskemiseen, sillä Juju täyttää tänään kuusi vuotta. Kattikuopustamme lellittiin täydellä teholla aamusta asti: sitä puunattiin Hipsun hiusstudiolla tuplasti normiaamua pidempään, ja se sai palkaksi ylimääräisiä namupaloja. Leikimme paperikassilla jo ennen kuin kahvi ehti porista, eikä pusuista ollut puutetta missään vaiheessa. Kaikkein hellyttävintä oli, kun huomasin pihalla töihin lähtiessäni Jujun kaihoisan katseen ikkunan takaa. Vilkutin sille ja lupasin, että juhlat jatkuisivat illemmalla.
 

Tänä vuonna Jujulle annettiin synttärilahjat etukäteen.
Se sai uuden pehmopedin sekä tyylikkään paperikassin.

 

Jos oikein tarkkoja ollaan, Juitsin peti oli alun perin tarkoitettu ihmisten rahiksi.

Mutta kenellä muka olisi sydäntä
karkottaa rahilta pikkuista toffeepupua?

Ei ainakaan meillä! Niinpä sovimme, että rahi on Jujun synttärilahja.

Juju on nukkunut synttäripedillään jo monen viikon ajan, ja rahi on
 mukaillut poitsun atleettista vartaloa kuin paraskin Tempur-patja.

Työpäivän aikana mietin monta kertaa, millaisia synttäriunia Huippi mahtaisi laiskanlinnassaan katsella, ja tuntien täytyttyä kiisin vastahuolletulla pyörälläni helteen läpi jatkamaan loistostartin saaneita kissasynttäreitä.

 

Juju otti ruusun vastaan kohteliaasti ja kysyi, olisiko okei siirtyä heti tarjoilujen pariin.

 

Keittiö valmisti herkkusuupojalle sen lempiannoksen: tunaa tunalla.

 

Jotta päivänsankari ei kutsuisi itseään vanhaksi ruttuiseksi kurtuksi,
sen synttäri-illallinen tarjoiltiin ihka oikeasta nuoruuden lähteestä.

Juju muuttui heti hulvattoman huppanaksi kissivaaviksi.

Yläorrella sen sijaan raakkui vanha, viisas huuhkaja.

Yksi ohjelmanumero oli saada hapannaama hymyilemään.
Tarina ei kuitenkaan kerro, onnistuttiinko tehtävässä.

Kun päivänsankarilla oli masu täynnä, se jaksoi siirtyä studiolle ottamaan virallisia synttäripotretteja. Elokuinen aurinko kultasi juhlakatin turkin samppanjanväristen terälehtien tapaan, ja pienen pojan nenu kilpaili suloisuudessaan pinkin ruusunnupun kanssa.
 

Kumpi oli ensin - ruusunnuppu vai Jujun kuono?

Oli niin tai näin, molemmat ovat ihanan herkkiä ja hempeitä.

Täpäkkyyttäkin niistä löytyy!

Juitsi myös tuoksuu yhtä hyvältä kuin synttäriruusu. Ja sen sata kaveria...

”Rahi ja jättiläiskukkakimppu. Kiitti, äiskä! Nää on hyvät!”

 

”Ja vielä vähän kesän lämpöäkin. Sehän sopii! Aah!”

Juitsi lillutteli aikansa ruusujen meressä...

 

...mutta rantautui sitten vielä yhteen täydelliseen lähikuvaan.

Juhlien virallinen osuus väsytti pienen pojan naatiksi, mutta kun kuusivuotias kissanpentumme tokenee nokosiltaan, on vuorossa vielä agilitya, kissanminttua ja iso kasa suukkoja!

Hyvää syntymäpäivää ja hurjan paljon onnellisia vuosia,
 maailman rakkain Pikkukissi! <3