tiistai 29. syyskuuta 2015

Hupsnauskis!

Ei ole kovin kauan ajoista, jolloin kuvittelin, että kissakahvila on paikka, jossa höpsähtäneet kaupunkilaiskissatädit nauttivat kermaista cappuccinoa samalla, kun heidän rusettipäiset persialaiskissansa nököttävät Vuitton-kasseissaan nojatuolien juurella. Ihmettelin hiukan, millä perusteilla kissat päästettäisiin kahvilaan, jotta kissatätien keskustelut eivät täysin hukkuisi sähinän ja murinan alle, mutta ennen kuin keksin ainuttakaan järkevää kissantestausmenetelmää, joku ystävällinen sielu kertoi minulle, mikä kissakahvila oikeasti on.

Kissakahvilaan EI mennä oman kissan kanssa.

EI, vaikka kissa itse olisi kuinka halukas tahansa.

Kissakahvilassa asustaa valmiiksi kissoja, jotka ovat rentoja ja ihmisystävällisiä. Kahvila on kattimattien koti, jonne ihmiset saavat tulla niitä ihailemaan, kunhan jättävät kenkänsä eteiseen ja pesevät kätösensä. Cappuccinon lisäksi tarjolla on monenlaista muuta juomaa ja herkkuja keitoista jälkiruokiin. Tämän kaiken pääsin kokemaan lauantaina, kun Tassulinna ja Elämää ja elämyksiä -blogit järjestivät suuren ja uljaan kissablogitapaamisen Tampereen Purnauskiksessa.

 
Nuppu pahastui hieman tajutessaan, että se ei pääsisikään Fifinä emon
matkaan, 
ja kysyi, miksei oma kissakahvilamme Hupsnauskis enää kelpaa. 


Porisee se kahvi täälläkin...

 
...ja kookoskeksejä on jäljellä vielä muutama.
 
Hupsnauskiksessa on aina taattua kissaseuraa,
ja sumppiin saa lisäaromiksi pari räggärinkarvaa.


Pysyin silti poikkeuksellisen jämeränä ja sanoin, ettei miuku tai nauku auta, vaan emo lähtee oikeasti Tampesteriin tapaamaan Ruffen äiskää (= Nupun anoppia) ja muita kissablogituttuja.

 
Mahtoikohan neiti Hörökorva nyt kuulla ihan oikein?!

Kun Nuppu tajusi, että Ruffe liittyy jotenkin asiaan, se alkoi koutsata emosta seurapiirikelpoista: ei saa olla ekana paikalla, ei saa laittaa päähän kissapipoa ja pitää uskaltaa avata suunsa edes kerran – mielellään niin, että sieltä pulpahtaisi jokin viehättävä viisaus nolon kissalässytyksen sijaan.
Juitsia vähän ahdisti, menisikö mama suukottamaan
vieraita pupusia. Lupasin, että pusut säästettäisiin kotiin.
 
Kissakahvilapäivälle sattui ihana syyssää, ja opiskeluaikainen kotikaupunkini näyttäytyi kauniimpana kuin muistinkaan.

 
Tepastelinko minä Suomessa lainkaan? Lämmin keli, pittoreskit maisemat ja autuas olo. Aah!

Mitä lähemmäs kissatreffien ajankohta tuli, sitä pahemmin hymyni alkoi kuitenkin hyytyä. Perhoset läpsyttivät vatsassani, ja Nupun ja Jujun ”sturtsihiiri” vilisti sisuksissani vinhaa rinkiä. Jalkani köpöttivät silti määrätietoisesti Tammelaan, ja vapisevaan nyrkkiin puristettu käteni kopautti lopulta Purnauskiksen oveen. Kun kissaparatiisin portti avattiin, jännitys muuttui pöllämystyneeksi äimistelyksi. Olin kuin Liisa ihmemaassa, mutta virnistelevän Irvikissan sijaan näin miljoona kissaesinettä, kissataulua, kissakorua, kissakiipeilytasoa ja kissatätiä. Lopulta silmäni tavoittivat myös ihka oikeita kissoja, ja tajusin olevani oikeassa paikassa.

 
Kissoja on siinä monenlaisia, moo-nen-lai-siaaa... Enkä laulanut tätä Nupun helpotukseksi ääneen.

Kun katselin näitä hyppelytasoja, olin helpottunut, ettei Purnauskiksen
kissavalikoimasta löytynyt ainuttakaan putoiluun taipuvaista ragdollia.

Ja siinä niitä kanssabloggaajia nyt sitten on! :)
Muut kissabloggaajat olivat juuri niin ystävällisiä kuin heidän blogeistaan ja kommenteistaan (ja yllä olevasta kuvasta) voi päätellä, mutta muutaman tunnin aikana ei suinkaan ehtinyt tutustua läheskään kaikkiin. Nupun harmiksi en sanonut kenellekään mitään kovin fiksua tai filmaattista – ja huomasin hyvin aikaisessa vaiheessa piipittäväni hellyyssanoja tälle herttaiselle pöytäkaverille:

Merimieskissa Evolla oli hurja määrä varpaita ja varmasti yhtä
paljon jännittäviä muistoja piraateista, aarteista ja papukaijoista.

Miculle kerroin, että jos Nuppu ei olisi varattu, niin joku hänen sorttisensa
 hapan mutta hellyttävä karvaturilainen voisi olla pätevä sulhaskandidaatti.
 
Peruin puheeni myöhemmin, kun näin, mitä Micu teki! Huuh! Tällaista esimerkkiä
Nuppu ei kaipaa nyt, kun se on vihdoin taas pääsemässä tötteröstä eroon.

Jujulle näppäsin tällaisen kuvan suloisesta Viirusta ja kauniista taulusta.
En oikein tiedä, kummasta artistipoitsuni on lopulta kiinnostuneempi.
 
Ikuistin myös kissojen illallishetken, mutta olin aistivinani, että filmaamisen
 sijaan ihmistenkin suotiin vähitellen siirtyvän omien herkkujensa pariin.

Olen monta kertaa sanonut, että Nuppu ja Juju ovat niin suloisia, että voisin syödä ne.
Toistaiseksi olen vain pusitellut niitä, mutta tämän pienen kissanpentuparan minä popsin.
Ja se oli tosi herkullisen kurpitsainen. Njam njam!

Tassukoristeista juustokakkua hotkiessani lähetin parantavia ajatuksia Nupulle.
Tiikerikakkua rohmutessa taas muistelin omaa kotitiikeri Jujuani.
Mutakakku ja mansikka olivat muuten vain maukkaita vyötärönleventäjiä.

Iltaan mahtui arvontaa, höpöttelyä, kissapaijausta ja kivat yllärikassit, joiden herkkuvalikoimaan Juju pääsee jo lähiaikoina tutustumaan. Ilo oli ylimmillään, kun saavuin vihdoin ja viimein iltahämärissä kotiin. Molemmat kissat tunkivat itsensä ovenraosta jalkoihini, ja sain niin monta suukkoa ja halia, että tunsin itseni erittäin kaivatuksi ja rakastetuksi. Ehkäpä minun täytyykin lähteä kotoa vähän useammin kissabloggaajarientoihin – ja sen teen tietysti mielihyvin.

Kiitos siis vielä tilaisuuden järjestäjille, Purnauskiksen mukavalle henkilökunnalle ihmisineen ja kissoineen sekä kaikille kanssabloggaajille. Toivottavasti pääsemme pian tutustumaan lisää! =)

Kissatkin ovat sitä mieltä, että emo saa lähteä liesuun, kunhan muistaa tuoda tuliaisia.
Nuppu käski, että seuraavan kerran kassista olisi parasta löytyä yksi kappale Ruffea.

32 kommenttia:

  1. Ihana teksti!! Olipa ihana kun päästitte Nuppu ja Juju emonne tulemaan mukaan!! Emonne oli oikein mallikelpoinen, mutta ei sillä ollut oikein mitään kissa-asusteita (sekö Nuppu olikin tarkoitus?). - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, ettei emo nolottanut menemään kovin pahasti, vaan kuunteli ohjeita ja jätti pipon kaapin perukoille. T: Nuppu.
      Kiitos kannustuksesta! :) Seuraavalla kerralla pynttään itseni huomattavasti kissamaisemmaksi. T. Nupun kapinallinen emo

      Poista
  2. Mukava oli nähdä! Ja älä huoli, voi olla ettei muillakaan kaiken aikaa niin kamalan fiksuutta tihkuvaa keskustelua irronnut...

    Hupsnauskis vaikuttaa kyllä mainiolta kahvinjuontipaikalta myös! Varmasti hyvää kaffea (jos kaffesta tykkää) ja kookoskeksejä!

    Nupulle tötteröttömiä aikoja! Me saatiin lupa kokeilla vähentää kortisonia. Jännittää vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kissaihmisten korvissa kaikki kissakeskustelut ovat yleensä kivoja. :) Hupsnauskiksen kahvi ja kookoskeksit ovat kyllä hyvä combo - joskin jäin kyllä ikävöimään sitä Purnauskiksen juustokakkua.

      Nuppu on saanut olla tänään koko päivän ilman tötteröä, ja nyt kokeillaan, onnistuisiko yökin. Eli peukut pystyyn meidän molempien kokeiluille! Toivottavasti on sitten hyvää raportoitavaa puolin ja toisin.

      Poista
  3. Voi harmi, eikä Nuppu saanutkaan Ruffea tuliaisiksi. No, ehkä muut tuliaiset ja emon paluu piristävät kuitenkin tarpeeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eipähän tule vahingossakaan ryppyjä nuorenparin rakkauteen, kun suhteessa säilyy välimatka! :-D Tuntui kyllä ihanalta saada niin lämmin vastaanotto kotiin palatesssa. <3

      Poista
  4. Oli kiva tavata! Ei näitä kissahullujen kokoontumisajoja tosiaan tarvi jännittää. Yhteistä jutun juurta löytyy aina ja kissoista puhuminen on jo itsestään korkealentoista ajatustenvaihtoa :)
    Se pipo olis kyllä ollut ihan super!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan olisi kannattanut jännittää, mutta mun luonteella jännittämättömyys olisi aika mahdotonta. Onneksi innostus on kuitenkin suurempi ja voittaa mokomat lepatukset.

      Seuraavan kerran täytyy ehdottomasti kiskoa ”The Pipo” korville. ;) (Ellei Kissageist vahingossa vohki sitä ja sen kaksoiskappaletta...)

      Poista
  5. Olipa ihana postaus, Hups ja nauski :)
    Suloisia ovat nuo omat pupusesikin!
    Minusta on ihan " normaalia" , jos uusi tilanne vähän jänskättää...saahan sitä ihminen jännittäää, kyllä se yleensä aina jossain kohtaa sitten hellittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistä ja pupukehuista! :) Mä olen kyllä niin herkkis, etten osaa olla jännittämättä, vaikka järki sanoo, että kivaa siellä kuitenkin on. Onneksi tunne menee tosiaan nopsasti ohi, eikä seuraavalla kerralla palaa enää yhtä suurena. Mutta pieni hytinä aina olla pitää! :)

      Poista
  6. Olipa mukava kun lähdit mukaan! Hieno tarina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Olisi kyllä harmittanut ihan älyttömästi, jos en olisi ollut menossa mukana.

      Poista
  7. Ehkäpä ensi kerralla vonkaan arpajaispalkintoja vielä ahkerammin, jos saatais Ruffekin. EI VAAN, nyt tuli huonoo huumoria. Hupsnauskis näyttää viihtyisältä kahvipaikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nupulla alkoivat jo korvat heilua ja viikset vipattaa! :))) Kyllä sen Ruffen voisi varmasti yhteen kassiin keplotella - ainakin pienelle Hupsnauskis-kahvittelulle tyttöystävän kanssa. Kyllä anoppi voisi ehkä suostua...;)

      Poista
    2. Joo kissat treffeille vaan, heti seuraavalla kerralla kun otetaan Ruffe mukaan pk-seudulle niin körötetään autolla kylään kaffelle ;D Sitten olis tosi kyseessä, että jatkuuko rakkaus vai antaako Nuppu rukkaset.

      Ihana teksti, nauratti jälleen! Minäkin olen yhteen kuvaan joutunut iiks! Kamalata, ei noin olisi saanut tehdä, mutta anoppi antaa anteeksi! Enpä minäkään kovin fiksuja puhunut, olen vähän awkward mutta eikai se haittaa, kyllä sitä ehkä vielä oppii kunnolla sosiaalisoitumaan imna änkänkänkytystä :D Mukava oli nähdä ja pitää tulla sun söpöjä moikkaamaan myös joskus, tuon Nupulle Ruffelta tuoksuterkut ♥

      Poista
    3. Ei tosiaan mitään hajua miten tuo ''imna'' tuonne hyppäsi mutta sanan piti olla ''ilman'' :'D

      Poista
    4. Iik, sori anopille! :) Toivottavasti Nuppu ei nyt joudu mun takia huonoon valoon. =) Olisi ollut korrektia kysyä, mutta kun kuva oli jotenkin niin iloinen ja osoitti hyvin, miten kotoisaa kissanruokkimista Purnauskiksessa oli. Eikä lainkaan mitään imnaa tai änkänkänkytystä! :)

      Nuppu on edelleen kysellyt multa, milloin Ruffe tulee kaffelle (tai sitten se on kerjännyt raakaa lihaa), mutta sanoin, että jos nyt vielä toistaiseksi vain nettideittailtaisiin. :o) Jos tuoksut miellyttävät, niin ehkä oikeakin pusu vielä toteutuu. ♥

      Poista
  8. Sellainen kissakahvila olisikin kiva, johon voisi tuoda omat kissat leikkimään ja voisi napata samalla kupposen kahvia! Harmi vaan, kun vieraat kisut tulevat niin huonosti toimeen keskenään... Ja persialaisetkin ja vuittonitkin puuttuu :D

    Tapahtuma kuulosti tosi mukavalta ja kissakahvila myöskin. Pitää koittaa päästä itsekin ensi kerralla mukaan. Tuo teidänkin kahvila näyttää oikein viihtyisältä ja tuosta ihastuttavasta kissamukista kahvi maistuu varmasti hyvältä!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaisi olla kyllä kissoilla leikkituokion jälkeen hiukan repalainen look, joten ehkä parempi niin, että kissakatras pysyy vakiona. :) Eipä ole vuittoneita tai persialaisia täälläkään näkynyt. =)

      Kannattaa kyllä lähteä tapaamiseen mukaan, ja Purnauskista voi kyllä suositella ihan aidosti. Meidän Hupsnauskis on vähän vaatimattomampi, mutta kyllä se tummapaahto täälläkin onneksi maistuu.

      Poista
  9. Onpas mielenkiintoisen näköinen ja oloinen kahvila :)
    "Koirille kanssa ! " vaatii meidän Nero :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on kyllä tosi kiva, ja kuulin huhun, että suunnitteilla on myös pupukahvila! 8-) Mä tahtoisin koirakahvilankin - ja siitä tuli mieleen, että näin kesällä Dublinissa Café Neron! Teki niin mieli mennä kurkkaamaan, löytyisikö sieltä tuttu amerikanbulldoggi, mutta ei ehditty siinä välissä pysähtymään.

      Poista
  10. Supersulosen näkösiä nuo ihmisten herkut! ^_^
    Mukavan kuuloinen tapahtuma, eikä kahvi ilman karvoja (kotona tai poissa) ole kahvia ensinkään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkut olivat tosiaan söpöjä, ja vielä tosi maukkaitakin! :) Oli kyllä kiva olla osana isoa kissahulinaa, vaikken mitenkään yltiösosiaalinen luonteeltani olekaan.

      Poista
  11. Oli varmasti kivaa! Suloisia kisuja tuolla kahvilassa, eikös ne olleetkin löytökissoja, vai muistinko ihan väärin? Ruoka-annoksissa on ihanasti käytetty luovuutta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hauska ilta, ja kissat olivat mukavan rentoja tyyppejä. Voi olla, että ovat löytökissoja alunperin, en ole ihan varma. Mutta ainakin kahvila tekee yhteistyötä eläinsuojeluyhdistyksen kanssa, ja pois lähtiessä mäkin jätin kahden euron kolikon toivomuslähteeseen. Kaikki voittavat, sillä rahat menevät eläinten hyväksi ja mä toivoin Nupulle ja muillekin kissoille terveitä tassuja. <3

      Poista
  12. Älkää huoliko Juju ja Nuppu, minä ainakin sain varsin fiksun kuvan teidän emosta :D ... tosin lukeudun itsekin niihin, jotka alkavat kissan nähdessään lässyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin, miten Nuppu huokaisi helpotuksesta tämän kommentin luettuaan! :-D Ja mäkin olen huojentunut, ettei ihan sekopäistä kuvaa tullut. Tuolla kahvilassa saattoi onneksi aika moni vähän leperrellä asukkaille. <3

      Poista
  13. Tosi ihana kertomus ja tuo tapaaminen kuulosti kyllä todella mukavalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :) Ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi! Mä olenkin jo sun blogista tutkinut kaikenmoisia jänniä aktivointijuttuja (ne videot kissojen oppimisesta olivat tosi mielenkiintoisia nimenomaan sellaisena versiona, jossa kerrot, mitä tapahtuu!), ja nyt on taas hurja into päällä Jujun kouluttamiseen ja tuohon nose workiin!

      Poista
  14. Kamalaa, kun tällä ollaan kommentin kanssa myöhässä, mutta eihän tätä voi ohittaa vain lukemalla!

    Kiva oli vaihta sanasia, aina kun ne on lähimäainkin ymmärrettäviä (kissojen lähistöllä ), on keskustelu kovinkin korkealentoista ja intellektuellia. Mä olen päättänyt niin, nimittäin ;)

    Ja miten ihanan tarinan sä tästä sait ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piristävästä kommentista! :) Onneksi kissaihmisille riittäisi varmasti kommunikaatioksi, että osottaisi kissaa ja ynisisi hellytyksen merkiksi. :-D Ehkäpä seuraavalla kerralla ehditään vaihtaa useampikin sananen!

      Poista