Kivi, apila vai käpy?

Nupun ja Jujun loma on jatkunut rauhallisissa merkeissä. Vähän liiankin rauhallisissa, jos niiltä kysytään. Emo on kyllä kouluttanut, leikittänyt ja villinnyt hömppäpömppiä parhaansa mukaan, mutta viime kesään verrattuna meno on jopa röyhkeän laiskaa. Uutta Puuhamaa-materiaalia ei ole tilattu, vaan vanhoilla härpättimillä on pitänyt pärjätä:

 

”Hurvelissa on pyöritty jo vuoden verran, lentävä matto on kadottanut yhden korvansa,
eikä Idän pikajunakaan enää hekottele niin kuin ennen. Mamaa, mitä me voitais tehdä?”

Kilttinä emona annoin kahden nöpönassun hypyttää minua mielin määrin. Aina, kun viereltäni kuului vaativa naukaisu tai jaloissani alkoi kiehnätä inisevä silkkiturilas, suostuin keskeyttämään puuhani ja keksimään lomailevalle kissakaksikolle kivaa puuhaa.

 

”Jes, kirkonrotta on leikeistä paras! Vain herkkävainuisimmat
vihikissat voivat löytää Haisulin piilostaan!”

Nuppu leikki mieluummin leikkiä ”Kuka pelkää piipittäjää?”

 

Kalkkunaakin oli metka pöllyttää!

Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Haisulikaan ei siis jaksa riehua loputtomasti,
vaan se oli paketoitava pussiinsa ja talletettava kauimmaiseen laatikkoon lepäämään.

 

”Mamaa...! Mama, hei! Heitetään tämä jötikkä syrjään
ja keksitään taas jotain kivaa tekemistä!”

Yritin selittää kateille, ettei emo voi olla ihan koko ajan leikittämässä ja touhuamassa. Välillä täytyy vain saada lukea, juoda kahvia tai käydä vähän ystäviäkin moikkaamassa. Sillä välin pikku kissat voisivat touhuta omia juttujaan ja päästää luovuuden valloilleen. Annoin niille virikkeeksi vielä kummityttöni 3-vuotiaan pikkuveljen lahjoittamat luonnonantimet ja katsoin, mitä tapahtuisi.

”Öh? Mama? Mitä näillä muka pitäisi tehdä?”

 

”Nuppu, kokeillaanko leikkiä kivi, apila, sakset? Tai siis... käpy?”

”Joo, mutta vain, jos saan olla apila!”

 

”Muuten joo, mutta arvaa mitä?! Mä söin sen just.”

Tässä välissä emo ryntäsi koneelle ja googlasi kauhuissaan, onko valkoapila kissalle kovinkin myrkyllinen kasvi. Koska niin ei ollut, palasin tutkimaan, rakentaisivatko katit kävystä lehmän tai maalaisivatko ne kivelle hymyilevät kasvot niin kuin minä ja serkkuni pieninä teimme.

 

Nuppu loukkaantui hieman, koska se ei saanut leikkiä apilaa.
Niinpä se päätti varmistaa, ettei Jujukaan voisi leikkiä käpyä.

Käpy oli vähän turhan kova syötäväksi, mutta Nuppu väitti, että se oli herkullinen.
Ihan yhtä makea kuin emon ja iskän pakastamat mansikat, mustikat ja vadelmat.

”Ai mansikat! Anna, kun maistan! Nuppu, jooko, jooko, jooko?”

”Hyvä on, mutta vain mun kuonolta. Yksi suukko otsalle ja toinen suoraan suulle!”

Juju sanoi ”yhhh!” ja Nuppu ”hähää!”

Kohautin hartioitani kissojen leikille. Se ei ollut ihan sitä, mitä olin odottanut, mutta siinäpä juuri piilee luovien leikkien suola!

Viime viikolla kyselimme, millainen reissu olisi täydellinen pikku Juitsille. Vastauksia tuli paljon, ja poitsulin lomakohteeksi valittiin yksimielisesti Norjan vuoret ja vuonot (8 ääntä). Toiselle sijalle tulivat kalastusreissu Lappiin (4 ääntä) ja vauhdikas huristelu halki Amerikan (niin ikään 4 ääntä). Kukaan ei ollut lähettämässä ujoa runopoikaamme Pariisiin, mutta jostain syystä mieheni ääni oli livennyt kohteelle Bora Bora, vaikka minusta se sopisi paremmin Nupulle. Millainen loma teidän mielestänne sopisi neidillemme? Yläpalkissa on jälleen äänestys rasti ruutuun -menetelmällä, joten valitse sopiva ja vaikuta heti!

 

”Miten olisi kohde, jossa saa käpykakkua ja apilasangriaa?”

Kattimatit mielikuvitusmatkalla

Minä ja mieheni olemme hyvin saman sorttisia matkaajia: pidämme herttaisista pikku hotelleista, joissa on vanhan ajan tunnelmaa. Emme pane pahaksemme, jos aamupalalla hovimestari kehuu munakasvalintojamme adjektiiveilla ”lovely” ja ”perfect”, ja matkakohteelta toivomme idyllistä leppoisuutta. Haluamme päästä tutustumaan kauniiseen luontoon ja paikalliseen kulttuuriin, ja mitä enemmän ympärillämme on eläimiä, sitä parempi. Varsinkin minun mielestäni...
 

Iloisesti kirmaava connemaravarsa toi mieleeni Jujun.

Tämä vasikka vaikutti Nupun kaltaiselta pehmonallukalta.

 

Niityllä bongasimme lauman kauriita – ja myöhemmin metsässä vielä itsensä metsän ruhtinaan
 pojan. Bambi hämmästyi maagisesta kohtaamisesta aivan yhtä paljon kuin mekin.

 

Kun en voinut paijata Nuppua ja Jujua, vietin hempeän hetken tällaisen heppaystävän kanssa
ja toivoin sydämestäni, että se pääsisi työpäivän päätteeksi kirmaamaan vehreille nummille.

Matkakuvia peratessani en voinut olla miettimättä, millaisia reissaajia Nuppu ja Juju olisivat, jos ne saisivat oman pikku passin ja selkäänsä interreilaajan repun. Minne niiden söpönenut ja karvatassut osoittaisivat? Olisivatko sinisilmäiset enkelini energisiä bilettäjiä, taideaarteita janoavia pikku salvadordaleja vai emon tapaan aaseille ja lampaille vilkuttelevia höppänöitä?

 

Matkamies Juju olisi takuulla lentokentällä jo kolme tuntia ennen lähtöä. 

Kukaan ei saa sitten kertoa Nupulle, että julkaisin kuvan sen passista.
Neiti ei nimittäin ole täysin tyytyväinen palleroiseen kuvaansa.

Kun asiaa oikein tuumin, saattaisi olla niin, että Nuppu tahtoisi matkustaa Havaijille. Se köllöttelisi söpönä bikineissä ja lipsuttelisi Ben & Jerry'sin ”Chunky Raxu-Monkey” -jäätelöä. Eikä missään nimessä vasta parantunutta tassuaan!

 

Eksoottinen drinkkikin saattaisi maistua.

Juju taas kaipaisi villiin luontoon, jossa se saisi edetä yksin kaikessa rauhassa. Kukaan ei hoputtaisi sitä, kun se venyttäisi itsensä pitkulaiseksi pötköksi, nuuskisi ilmaa silmät suurina, höristelisi tarkkoja korviaan ja kiikuttaisi ylävartaloaan ylös, alas, ylös, alas... Kun Juju saisi tutkia maastoja omaan tahtiinsa, se uskaltautuisi varmasti moneen jännittävään paikkaan, esimerkiksi Macchu Picchulle, Niagaran putouksille ja Grand Canyonille.

 

Mutta rohkenisiko Pikkukissi hiipiä sisälle haamuja kuhisevaan vanhaan linnaan?

Jos oletetaan, että Nupun ja Jujun täytyisi reissata kahdestaan Irlannissa, ne löytäisivät varmasti ainakin muutaman molempia kiinnostavan kohteen. Yksi ilta kuluisi esimerkiksi perinteisissä laukkakisoissa: 

 

Juju tarkkailisi täysiverisiä ratsuja ja pikkuruisia jockey-ukkeleita oppimismielessä.

 

Se ottaisi aikaa ja painaisi mieleensä parhaat ponnistuspaikat...

 

Lopuksi Juju säntäisi itse mukaan viimeiseen estelähtöön...

...ja voittaisi ison pokaalin! Mutta Juju, mihin jockey jäi?!

Nuppu keskittyisi voittamaan kisojen tyylikkäimmän daamin tittelin.
Se olisi helppo nakki, sillä vastassa olisi vain tällaisia tärkättyjä tätejä.

Kissakaksikkoni haluaisi varmasti myös matkustaa taivastelemaan Irlannin dramaattisinta nähtävyyttä, Moherin kallioita. Parisataa metriä korkeat kiviseinämät laskeutuvat pärskyvään Atlanttiin, ja varmaa on, että Juju kiikkaisi ylös ja alas ja ylös ja alas aitojen turvallisella puolella.

 

Nuppu sen sijaan hivuttautuisi tähän tapaan aivan kielekkeen reunalle
ottamaan itsestään selfieitä blogiin, Faceen ja Instagramiin.

Kaupunkivilinääkin kissaduo lähtisi katselemaan. Pikku höpönassut leikkisivät Aristokatteja Dublinin öisillä kaduilla, ja Nuppu tahtoisi etsiä baarin nimeltä O'Malley's. Sille tosin kelpaisi myös PS. Rakastan sinua -leffan kulissina toiminut Whelan-pub:

 

Juju voisi vetäytyä hämärään nurkkaan Guinnessia ryystämään.

 

Nuppu taas laulaa luikauttaisi somalla äänellään  irkkuklassikon Molly Malone.

Kun maa tulisi tutuksi, molemmat katit voisivat viettää loppuloman
 kuuluisassa seurassa rempseän Oscar Wilden kanssa.

Tällä sedällä olisi varmaan aikaa rapsutella Nuppua ja antaa Jujulle vinkkejä,
kuinka sekin oppisi kirjoittamaan nokkelia näytelmiä ja viiltävää runoutta.

Lisäsin vielä yläpalkkiin hömppähenkisen kyselyn, jossa udellaan,
minkälaiselle matkalle te voisitte kuvitella reissupoika Jujun
 lähtevän, jos se saisi itse päättää asiasta!

Pus pus, madam ja sir!

Matkustaminen on ihanaa, mutta mikään ei voita sitä hetkeä, kun palaa reissusta kotiin ja saa upottaa kasvonsa silkkiseen turkkiin, supattaa söpöstelysanoja kissojen karvaisiin korviin ja kuunnella hellästi käynnistyvää hurinamoottoria. Tuon kaiken tajusin taas eilen, kun saavuimme kotiin kymmenen päivän Irlannin-seikkailulta ja saimme heti eteisessä vastaamme hämmästyksestä matalana mönkivän Nuppu-neidin. Kaappaus syliin osoitti, ettei tytönmussukka ollut unohtanut emoa, vaan otti tyytyväisenä vastaan kaikki smaragdisaarelta maistuvat suukot.

”Mitä kuulu mamin pikku Nöppö-pöppö-höppyläitelle? Ihana pikku kittivaavi! Lättyn lättyn...”

Hellittelyt ovat ihan okei, mutta mitä ihmettä emolla on jalassaan?!
Noita ei ollut vielä ennen matkaa. Oh dear, no! Pete Panda -leggarit...

Juju oli poikkeuksellisesti hieman vaisumpi tervetulotoivotuksissaan ja lymysi maman kauhuksi hetken aikaa sängyn alla! Onneksi tutulla äänellä löpötetyt leperrykset saivat Pikkukissinkin putkahtamaan pian paijattavaksi.

 

Kun Juju naukaisi pitkästä aikaa selväsanaisesti ”mama!”,
tämä kissaemo sinkoutui tuhannenteen taivaaseen.

”Oliko Pikkukitti-kultamuttukalla niin kova ikävä äiskää? Ei hätää, emo on taat kotona...”

Matkamme Irlannin metsissä, maaseudulla ja kaupungeissa oli kaikin puolin ihana ja onnistunut, ja sen kruunasi kotiinpaluu terveiden ja tyytyväisten kissojen luo. Mummi oli hoitanut Nupun tassun kuntoon, ja molempien pupusten turkki oli kuohkea huolellisesta harjauksesta. Hampaita oli pesty joka ilta, villahousut olivat säilyneet puhtoisina, ja kehräyslaitteistoa oli huristettu tasaiseen tahtiin. Mitäpä muuta pienet kissat voisivat edes toivoa?

 

No ainakin sitä, ettei kukaan lähtisi enää pitkään aikaan tuolle kaukaiselle saarelle!

Pususessioiden jälkeen oli tärkeää tutkia, mitä kaikkea jännää emon ja iskän kasseista löytyi, ja tutustua vekkuleihin tuliaisiin:

 

Juju ihastui uuteen kassiinsa, jonka sisälle se saa loikkia valvotuissa oloissa.

 

Nuppu oli ylpeä uudesta smaragdistaan ja kokeili,
kuinka monta karaattia siinä mahtaa olla. (Tosi monta!)

Juju arvosti enemmän smaragdin tuoksua. Sille tuli jostain syystä sellainen hytinä, että
kyseinen jalokivi on huuhtoutunut aikanaan Atlantista Galway-nimisen kaupungin rannalle.

Mukavinta Nupusta ja Jujusta on ollut kuitenkin se, että emoon oli tarttunut lomalla jättimäinen ropsaus irlantilaista kohteliaisuutta.

 

”Maistuisiko teille smoothien kyytipoikana peuraflorentine
tai lammasbenedict, madam? Entäpä loraus parasta kermaa?”

 

”Hyvää huomenta, sir! Olette oikein komea tänä aamuna.
Miten olisi pusu jalomuotoiselle otsallenne, mister?”

Takataskussa on myös tusinoittain tarinoita kiehtovalta, kauniilta ja aina yhtä salaperäiseltä saarelta. Niistä pian lisää, joten pysykäähän maisemissa – vaikkapa tällaisissa:

 

Cliffs of Moher, Burren, Irlanti... Ei korkean paikan kammoisille! 8-)

Heippa ja tassunheilaus!

Hupsuttamossa on vaihdettu vihdoin ja viimein vapaalle. Minä ja mieheni karistimme eilen toimistopölyt neljäksi viikoksi, ja vapaus on maistunut mansikoilta, minttusuklaajätskiltä ja lähikahvilan passionjuustokakulta. Nupun ja Jujun makunystyt eivät ole muutoksille altistuneet, mutta kodistamme on muovautunut siirappisen söpönöpöinen Lellittämö: emo ja mummi kujertelevat kissoille kilpaa, ja pehmonallukat ovat saaneet tuplamäärän suukkoja ja rapsutuksia. Ovatpa ne jo päässeet mummin viereen yöunillekin.

Nuppu on nauttinut Lellittämön deluxe-leuanalusrapsutuksista.

Mummia on opastettu, kuinka Nupulle tehdään päivittäinen terveystarkastus.
Tässä tassua sivellään kutinaa hillitsevällä geelillä.

Olen tankannut kissojen ihanuutta kaikki säiliöt täyteen, jotta selviäisin erossa muruistani kokonaista kymmenen päivää. Toivon löytäväni Connemaran nummilta ainakin muutaman ponin, joiden turvalle voin kissaikävän iskiessä mäjäyttää pusun tai pari. Ikävä tulee varmasti myös tätä blogia ja teitä lukijoita, mutta palaamme linjoille heti matkamme jälkeen. Nyt on aika kuitenkin heilauttaa toistaiseksi heipat, ja samalla vastaamme osaltamme kissablogistaniassa liikkuvaan tassuhaasteen.

 

Näin jyhkeät ovat Nuppu-nöpöneidin etulapiot.

Tässä töppöset ovat lähikuvassa. Kuin valkoiset pilvenhattarat kanelitankojen päässä.

Nupun takaosiosta löytyy tällaiset pörrökoivet.

Oikean takatassun pinkit, toffeen tuoksuiset pehmovarpaat.

Vasenkin takatassu on yhtä ihastuttava tupsuineen.

Ehdotin, että Nuppu elvyttäisi varpaiden verenkiertoa piikkipallon avulla.

Neitonen halusi kuitenkin nukkumaan ja laittoi tassun kiltisti näkösälle. 

Puunoksalta löytyi tällainen tassuunsa nojaileva kinuskikissa.

”Byääh! Emo uhkasi pitää 11 päivän blogitauon!” Juju rääkäisi,
mutta lupasin, että aika menee kuin siivillä ja kohta
 palaamme Bloggeriin virkumpina kuin koskaan.

Ihania kesäpäiviä teille kaikille lukijoille ja kuulumisiin taas! :)