lauantai 4. lokakuuta 2014

Pakulla neuvolaan

Tällä viikolla kalenteri kääntyi ovelasti lokakuun puolelle, vaikka kukaan ei ollut kysynyt, olisinko minä siihen vielä valmis. En ollut, mutta niin se oikea syksy vain tuli. Sen myötä tajusin, että minun olisi kipin kapin varattava Nupulle ja Jujulle eläinlääkäriaika vuosittaiseen tarkastukseen ja flunssarokotukseen. Päätin, että tällä kertaa miehenikin saisi luvan lähteä reissulle mukaan, sillä halusin hoidella kaksi pörriäistä yhdellä hännänhuiskauksella. Mutta mikä oli miehen reaktio? Hän tunsi piinaavaa etukäteishäpeää Jujun kumeasta kollimourusta, joka iskee aina bussimatkoilla. Mies ei kuitenkaan kieltäytynyt retkeilystä Melukylän lasten kanssa vaan keksi nokkelan keinon säilyttää kasvonsa: siirtäisimme kissat paikasta A paikkaan B netin kautta tilattavalla minibussilla.


Kun kerroin kissoille, että tilaisimme niille Kutsuplussan minibussin, molemmat sekoittivat
sen Paku ovelle -palveluun ja väittivät, ettei se ole aristokateille sopiva kulkuväline.

Kutsuplus-palvelu osoittautui autottoman kaksoiskissatalouden pelastukseksi. Minibussin sai tilata lähipysäkillemme, ja se vei meidät suorinta reittiä eläinlääkärin ovelle, sillä muita asiakkaita ei sattunut olemaan. Lysti kustansi vain alle neljä euroa per nenä (ja nolla euroa per kuono), eikä miumau-konsertti saanut kuskia pyörittämään silmiään tai naksuttelemaan kieltään. Hän vain katsoi lempeästi katteja ja kertoi, että hänen kotoaan löytyy samanmoinen otus, joka ei myöskään pidä matkustamisesta. Kuski vielä varmisteli, että pärjäämmehän varmasti, kun retuutimme maukukuorolaisten kopat ulos, ja kyllähän toki, sillä matka oli sujunut helpommin kuin koskaan aikaisemmin!

Nuppu (vas.) reissasi iskän kanssa ja Juju (oik.)
nautti minibussielämyksestä emon jaloissa.

Juju (vas.) ja Nuppu (oik.) lueskelivat juorulehtiä
aikansa kuluksi kissaklinikan odotushuoneessa.

Nuppu oli tohkeissaan, sillä pääsimme sen lempilääkärin vastaanotolle. Kun lääkäri kysyi, kummasta katista aloittaisimme, Nuppu viittasi yli-innokkaasti ja luikahti vapaaksi vankilastaan. Se hömpsötti tapansa mukaan tutkimuspöydällä ja kehrätä huristeli läpi tutkimuksen. Pikku höppänän korvia piti pikkuisen puhallella sydämen kuuntelun ajan, jotta se lopettaisi kehräilynsä edes hetkeksi. Kaikki oli onneksi kunnossa, ja eläinlääkäri oli iloinen Nupun tassusta, joka on ollut kunnossa jo kolmen kuukauden ajan. Jättimäisen hyttysen imaisustakin selvittiin pelkällä pikku inahduksella, joten neuvolaosuus oli onnellisesti ohi ensimmäisen potilaan kohdalta.

”Eikö voitaisi vielä tutkia lisää ja leikkiä taas sillä stetoskoopilla?" Nuppu ehdotti,
mutta aika aikaa kutakin, sillä pikkuveljenkin piti päästä tohtorin syyniin.

Juju oli ensimmäistä kertaa uudessa eläinlääkärissä ja käyttäytyi niin mallikelpoisesti, että emo oli haljeta ylpeydestä! Sitä kehuttiin atleettiseksi pojaksi, eikä se säpsähtänyt edes rokotteesta. Emon harmiksi ja häpeäksi molempien kissojen takimmaisista hampaista löytyi jonkin verran hammaskiveä, mutta sitä ei poistettu vaan keräillään vielä vuoden ajan. Emo keksisi hauskempiakin keräilykohteita kuten lapselliset kissapipot tai 50-luvun dekkarit, mutta niistä ei ollut vastaanotolla mitään puhetta. Lupasimme pyhästi jatkaa hammaspeikkojen hätistelyä niin, etteivät takahampaankutaleetkaan enää selviä pikku pölyhuiskinnalla vaan luututaan tästä lähtien pitkän kaavan mukaan.

Juju nökötti näin söpösti myös lääkärissä.
Saman katseen sain osakseni, kun sen
sydäntä kuunneltiin ja virtaviivaista
vartaloa hypisteltiin. No big deal.

Lääkärireissulla näimme pari muutakin ”lötköä” niin kuin eräs toinen ragdollin omistaja kissaansa kutsui. Kyseessä oli varmasti varttuneempia kolleja, sillä kokoa ja pörheyttä oli hurjasti enemmän kuin meidän sirpakoissa pikku otuksissamme. Odotushuoneessa olisi riittänyt jännää tutkittavaa pitkäksi aikaa, mutta poimimme miniräggärit mukaamme ja menimme pysäkille odottamaan ”paluupakua”. Seurasimme futuristisesti älypuhelimen kartasta, kuinka minibussi lähestyi oikeaa osoitetta ja nappasi meidät mukaansa minuutilleen oikeaan aikaan. Saimme köröttää taas keskenämme, ja tuota pikaa olimmekin jo bussipysäkillä aivan koti-ikkunan alla. Kissat olivat hyväntuulisia reissun jälkeen ja luulen, että yhteinen pakuseikkailu virkisti niiden mieltä.

Kiitos HSL ja Kutsuplus-palvelu! Ilman teitä Nuppu Nöppersön
nököttäisi yhä kissaklinikan ankealla betonipihalla.

12 kommenttia:

  1. Oho...en ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä minibussipalvelusta. Onko siis nimenomaan eläin-taksi ? Vai voiko tilata myös itselle pikkutunneilla stadista kotiutuessa :) Ihanat sinisilmät siellä kyytiläisinä, kuskikin varmaan ihan hurmioituneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aiemmin nähnyt noita minibusseja siellä täällä ja hihitellyt, kun niiden takaovessa on kirjoitusvirhe: ”rautatiesasemalle”, mutta luulin, että kyseessä on jokin vanhusten palvelubussi. Kutsuplus on kuitenkin ihan kenelle tahansa eikä lähtökohtaisesti eläintaksi. :-) Piti ihan erikseen tarkistaa, että saahan sinne ottaa eläimen. Busseja on kai noin 15, mutta palvelu on laajenemaan päin. Tällä hetkellä on kuitenkin turha haaveilla aamuyön kotiinkuljetuksesta, sillä jos oikein muistan, nuo bussit suhaavat vain yhteentoista asti. Mutta erittäin kätevää tuo oli, varsinkin jos muuten joutuisi kiertämään kamalan pitkän reitin tai vaihtamaan kulkuneuvoa. Tai raahaamaan söpöjä sinisilmäkatteja eläinlääkäriin tai rautatiesasemalle. <3

      Poista
  2. Olipa teillä kätevä kyyti. Meillekin eläintäti moitti takahampaitamme keväällä. Nyt harjaa on tungettu pidemmälle suuhumme: yök!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tosiaankaan kiva juttu, kun se mokoma harjakammotus tunkee itsensä melkein kurkkuun asti. Onneksi palkaksi saa aina jotakin ihanaa namia. :o)

      Poista
  3. Eihhh - me juutuimme niihin kissaklinikan juorulehtiin! Hirmuinen uteliaisuus, mitähän mehukasta kissat sieltä löysivät? Meidän ellillä on kyllä asiakkaille kahvinkeitin odotushuoneessa (ihanaa!), mutta vain tylsiä terveysraksulappusia luettavaksi. Voisivatkohan Nuppu ja Juju mitenkään jotain kertoa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muistanut kysellä Nupulta ja Jujulta, minkälaisia juoruja ne lukivat. Mutta kahden huonosti nukutun yön jälkeen voin vain veikata, että kyseessä oli kissamaailman ”Seitsemän yötä” -julkaisu, jossa annettiin takuulla ohjeita, kuinka emon öinen häiriköinti onnistuu parhaiten. *Haukotus* Saattoi siellä olla myös huhuja siitä, kuinka Miss ragdoll wordlin etäsuhde netistä löydettyyn poikaystävään on yhä voimissaan. <3

      Poista
  4. Kätevä emäntä teillä, kun noin kätevät kyydit järkkäs..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäntä oli kyllä tällä kertaa se nokkela tyyppi, joka ansaitsee kiitokset. Emo olisi vain lähtenyt perinteiseen bussiin, joka kiertää maat ja mannut... Mutta seuraavalla kerralla emokin osaa tilata Kutsuplussan. :o)

      Poista
  5. Vähänkö kiva tommonen bussikyyti, olisipa täälläkin tommonen niin pääsisi helposti lääkärille! Meillä kyllä onneksi menee bussi suoraan lääkärin ovelle ja onneksi Ruffekin on lopettanut ainaisen huutamisen bussissa. Ensikerralla kun käydään rokotuksissa niin otetaan kanssa molemmat kissat mukaan ja siihen kyllä tommonen minibussi ois kätevä! Mitattiinko hupsujen painot muuten? Olisi kiva tietää monta kiloa mirrit tällä kertaa ovat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin olisi oikeastaan ihan suht' kätevä bussimatka eläinlääkäriin, mutta se kiertää vaikka mitkä paikat ja on tietty vähän epämukava. HSL on kyllä ylittänyt itsensä kehittämällä tuollaisen Kutsuplus-palvelun. Toivottavasti ihmiset hoksaavat sen ja käyttävät ahkerasti yksityisautoilun sijaan. Ehkäpä tuo palvelu sitten leviäisi muihinkin kaupunkeihin. Huppanat punnittiin kyllä, ja Nuppu oli pysynyt grammalleen samanpainoisena kuin edellisessä mittauksessa, eli taisi olla 4.8 kg. Kehuttiin tarkaksi tytöksi. :) Juju oli tasan viisi kiloa. Raksuaikoina se painoi melkein puoli kiloa enemmän, mutta nyt on pysynyt aika lailla noissa mitoissa pitkään. Eläinlääkäri kehui sitä atleettiseksi, joten varmaan on ok paino, vaikka voisi mun mielestä kerätä vähän sitä massaa lisääkin.

      Poista
  6. Onpas hyvä tuollainen palvelu! Ja hyvä, että molemmilla kisuilla oli kaikki hyvin, eikä niidenkään tarvinnut stressata muista matkustajista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kaikki voittivat: meidän ei tarvinnut nolostella miukumaukukonserttia täydessä bussissa, Jujulla ja Nupulla oli rauhallista ja Kutsuplus sai uudet vakkariasiakkaat! :o)

      Poista