sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Käytöskukkasia

Suloiset pikku miukumaukuni ovat ehdottomasti salonkikelpoisia karvaturreja. Niiden turkki kuohkea ja kammattu, eikä kumpikaan niistä livahda silmän välttäessä pesukoneen taakse tupakoimaan (tai ainakaan käry ei ole koskaan kantautunut sieraimiini saakka). Eilen kuitenkin huomasin, että olettamukseni hienokäytöksisyydestä oli vain viisikymmentäprosenttisesti oikea.

Kumpi ei pääse salonkiin? Kas siinä pulma!

Juju tunnusti heti, että sen turkki oli tänään
päikkäreiltä noustessa aika pörrössä, mutta
 kyse ei ole nyt niin pinnallisista seikoista.

Saimme eilen iltapäivällä vieraaksi hyvän ystäväni, jota Juju kiiruhti heti huomaavaisesti tervehtimään. Täysipainoinen hurmaaminen alkoi ensihetkestä ja jatkui läpi koko vierailun molemminpuolisena hellittelynä. Juju kuuli olevansa komea, taitava ja ihana, ja ystäväni sai vastineeksi nuuskukutitusta, kiehnäilyä, nenusuukkoja ja jopa harvinaisia kallistushaleja (= kissapoika istuu pöydällä ja näyttää suopealta. Kun ihminen menee lähemmäs, nuorukainen aiheuttaa onnellisella kallistuksellaan suloisen yhteentörmäyksen). Mutta entä se toinen katti? Se Nuppuna tituleerattu? Oliko se paikalla ollenkaan?



Kuka kaipaa Nuppua, kun Juju on täällä valmiina kallistumaan?
Anna sinisten silmien, pinkin nöpönenän ja maidonvaalean toffeeläikkäturkin hurmata!

Kun ystäväni alkoi kysellä Nembo-Embosta, pelästyin ensin, että kissageist on anastanut koko neitosen. Olin kuitenkin väärässä, sillä Nöppersön röllytteli karva-ameebana sängyn alla. Non-stoppina pyörivä touhotus oli kerrankin tyrehtynyt, ja kattiin tuli liikettä vasta, kun lattialle nostettiin pallorata. Hetken palloa laiskasti töppäiltyään Nuppu kuitenkin vetäytyi sängylle palautumaan sosiaalisesta uroteostaan. Vakuutin ystävälleni, että Nuppu on yleensä oikein pirtsakka hassuttelija, mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja sillä hetkellä visuaalinen viesti oli se, että Nuppu on satavuotias mummeli, jonka virkein teko on virsien vapiseva veisaus puoliunessa.

”Mömmömmöö”, Nuppu ynisi ja jatkoi lojumistaan.


Vaan toista oli meno esimerkiksi pari viikkoa sitten, kun kylässä oli miespuolinen vieras. En ollut itse paikalla, mutta mieheni kertoi, kuinka Nuppu oli häikäilemättä liehitellyt hänen kaveriaan. Neiti oli sipsutellut viehkosti vieraan ympärillä häntä pörheänä ja istahdellut likelle silitysten toivossa. Olen myös itse todistanut, kuinka Nuppu kiehnää kahdeksikkoa isäni jaloissa ja kehrää hempeästi veljeni kainalossa. Vaikuttaa siis siltä, että Marilynimme räpyttelee suloisia sinisilmiään aina, kun paikalla on kaksilahkeista yleisöä. Mutta toki Nupulta riittää rakkautta muillekin. Se on esimerkiksi kiepauttanut molemmat mumminsa hellästi tassun ympärille, eikä Nuppu Poppanen ole koskaan liian kiireinen lastenvahdiksi. Jos Nupulle vielä antaa kämmeneltään pari raksua, saa kuka vain siitä uuden, parhaan ystävän.

Nuppu on erittäin suosittu tyyppi kaveripiirissään.
Jos salongin ovet avautuvat, niin kyllä sinne otetaan mukaan sekä Hinku että Vinku! <3

14 kommenttia:

  1. Emäntä täällä huokailee, että kunpa se pääsisi Juju kallistushaleihin ja Nupun sinisille silmille..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kallistukset ovat kyllä aikamoista herkkua! <3 Ihan tuli emo mustasukkaiseksi, kun niitä jaeltiin muillekin. Nupun spesiaali taas on pinkeä pörrönenäpönkkäys. Sekin tuntuu ihanalta varsinkin, kun siihen herää. Kissat! <3

      Poista
  2. Minä niin ymmärrän pikku tyttöstä! Sosiaalinen suorittaminen on joskus vaikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ymmärrettävää kieltämättä. En ole itsekään mikään ulospäinsuuntautuneisuuden riemuvoitto. On jotenkin jännää, että yleensä jompikumpi katti on vieraista tohkeissaan ja toinen aina möllöttää. Harvemmin ovat molemmat tohkeissaan heti. Paitsi jos tulija on joku tuttuakin tutumpi, kuten oma mummi. :)

      Poista
  3. Täällä olisi heti tarvetta kallistushali-terapiaan :) Helppoahan se muuten on hurmata kaksilahkeisia noilla silmillä ja vielä pörrönenäponkkäys niin kukapa ei olisi myyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässäkin olisi taas ainesta enempään: voisimme perustaa pienen terapiakeskuksen, josta saisi pieniä kissakehuja vastaan kallistushaleja. Jos terapian tarpeessa oleva ottaisi vielä mukaan jonkun charmikkaan ritarin, tulisi niitä pörrönenäpönkkäyksiäkin kaupan päälle. Ehkä Nuppu ottaa miesten näennäisen välinpitämättömyyden haasteena: heidät on valloitettava! :) (Ja sehän muuten onnistuu aina!)

      Poista
  4. Molemmat kisuliinit ovat kyllä aivan ihania. <3 Tuo Jujun hurmaus kuva.... Aivan yli-ihana! :d

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toffeeturkkinen Juju on onnensa kukkuloilla, kun hurmaus onnistuu netinkin kautta! ;)

      Poista
  5. Täällä hurmaannuttiin molempiin, mutta ei ollut kyllä edes eka kerta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat pörhistelevät hurmaustaktiikoihinsa tyytyväisinä ja lähettävät hurinaterveisiä! :)

      Poista
  6. Ihana hurmaus kuvanen Jujusta, oikein komea poikanen pinkin nöpönenänsä kanssa <3 Nuppukin hurmaa vaikkakin vaan sängyn alta.. Meillä Rufus on se kovis joka ei vieraita pelkää, mutta Coco tuppaa arkaileman uusien ihmisten lähttyvillä. One muutenkin paljon Ruffea arempi, imurinkun ottaa esiin katoaa Coco jäljettömiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä, että Ruffe on Cocoa reippaampi vieraiden suhteen. Coco on kuvissa aina niin autuaan rento, että kuvittelin, ettei se ujostele mitään. ;) Mutta niinpä Nuppukin aina löllyttelee perheen kesken ja on nimenomaan se kissa, joka touhuaa koko ajan perässä. Kun Nuppu ja Juju tulivat meille, Nuppu oli ekan päivän vain sohvan alla. Saimme sen mönkimään esiin vasta illalla vierittelemällä palloa toisillemme. Eihän se voinut vastustaa kiusausta, vaan tuli osallistumaan leikkiin! <3

      Poista
  7. Voi kuinka kauniita kissoja ♥ liityin lukijariveihin ihastelemaan ja huokaillen haaveilemaan, terkuin Ragdolleihin hurahtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimästi tervetuloa seuraamme! :)) Nuppu ja Juju lietsovat oikein mielellään räggärikuumetta yhä kovemmaksi! ;)

      Poista