sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Huomaa minut!

Elämäni on ollut alkukesästä asti melkoista vyörytystä. Uudessa työssä riittää valtavasti opeteltavaa ja ihmeteltävää, mikä on johtanut erääseen kissojen kannalta nihkeään ilmiöön: liian niukkarituaaliseen kotiutumiseen. Sen sijaan että kyykistyisin pitkiksi ajoiksi Nupun ja Jujun kanssa eteiseen kuonokkain, saatan vain huikata niille pikaiset moit ja ryhtyä pälpättämään kuulumisiani miehelle. 
 
Varsinkin eräs pieni poika kokee tällaisen käytöksen erittäin kurjana.

Onneksi mies on noina hetkinä minua herkempi huomaamaan Jujun eleet ja ilmeet ja rientää aina hylätyn Pikkukissin avuksi. Hän on keskeyttänyt useammankin kerran puhetulvani nostamalla paitsioon jääneen karvapallon aivan silmieni eteen, niin että tajuan tehdä pikaisen korjausliikkeen.
 
”Huomaa minut!” Juju anelee, ja tietysti huomaan!
 
Kaikki höpinät jäävät sikseen, kun otan pienen reppanan syliini pusutettavaksi. Rapsutan sitä leuan alta, nuuhkin sen turkkia ja kysyn, nukkuiko se työpäiväni aikana hyvät päikkärit ja mitä se haluaisi seuraavaksi puuhailla. Vastaus on melkein aina sama: agilitya, vaanimisleikkejä, yhteisruokailua ja lopuksi rentoutumista maman jalkojen päällä. Ja sehän sopii, sillä mitäpä en tekisi hyvitykseksi törppöilystäni!
 
Kun Jujun nassulle palaa veijarimainen hymy,
tiedän, että Hupsuttamossa on taas kaikki hyvin.

16 kommenttia:

  1. Voi pientä poikaa! ♥ Vastustamattoman ihanaa, veijaripoikaa. Kuinka hänet siis voi vain sivuuttaa pikaisella moilla! Onneksi isäkissi on tilanteen tasalla, hän ymmärtää pientä kollipoikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juju on niin ihana ”kultapooka”, ettei emon laimea käytös ole mitenkään ymmärrettävää saati hyväksyttävää. Olen sanonut miehelle, että vastakin täytyy nostaa Juitsi framille, jos alan kohkata jotain toissijaista juttua ennen kunnon halipusumoikkaussessiota Jujun kanssa.

      Poista
  2. Voi Juju, millaista kärsimystä on olla päivä ihan yksin (Nuppu ja isikissi öööh ei lasketa) ja sitten kun kauan kaivattu emo tulee niin se ei huomaakaan! Tiedän tunteen. - Seppo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti sympatiasta, Seppo! Ei todellakaan iskää tai varsinkaan Nuppua lasketa, koska mama sen olla pitää. - Huipsi.

      Poista
  3. Vaikuttaa ihan sille, että emokissi vaatii uudelleen koulutusta. Onneksi Juju sait jo apuja isikissin taholta, mutta... kyllä se pitäisi tulla jälleen ihan emokissin selkärangasta tuo huomioiminen. Eikös vaan?
    - Rokkimimmit -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pitäis kyllä tulla selkärangasta, kun onhan tätä harjoiteltu siitä asti, kun olin pieni sylissä lörppyvä kissivaavi! Nyt se emo taas on onneksi skarpannut - tänäänkin oli hyvät nenutukset, koulutukset ja leikit. Ja nyt tässä chillaillaan yhdessä koneen ääressä. T. Juips-Juips

      Poista
  4. Isikissille ylätassu, sanovat Naukulan kissat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välitetään! :) Isikissi on stara - ja ihan ansaitusti.

      Poista
  5. :-) Miau! Oispa meilläkin yhtä huolehtivainen henksu. Mut arvatkaa mitä - nyt kun se tulee töi:stä kotiin, se leviää petille ja voi olla siinä vaik kuin pitkään! Onks hyvä? Ei. Onneks muistaa antaa ruokaa kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka on kyllä tosi tärkee, joten beisiksit on onneksi hyvin hallinnassa teidänkin palvelijalla! Ja tärkeintä on, että ollaan porukalla - vaikka sitten lepäilemässä.♥ T. Juide

      Poista
  6. Hyvin herttaisesti osaa Juju kyllä huomion hakea niin ei varmaan tarvii koskaan olla montaa sekunttia paitsiossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella nopeasti tulee huomio tuolla söpöstelyllä! Ja kestää pitkästi. :)

      Poista
  7. Voi Jujua ♥ Onneksi on viikonloput ja lomakaudet. Jaksamisia töihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja niinpä - onneksi voin aina tasaisin väliajoin latautua Juitsin ja Nöppiksen kanssa.♥

      Poista