tiistai 1. elokuuta 2017

Kissa-aarteiden ihmemaassa

Kun olin pieni, aloin monta kertaa keräillä jotain. Kerran istuin ainakin tunnin kotikatumme varrella ja kirjoitin ylös kaikkien ohi ajavien autojen rekisterinumerot. Tarroja keräsin ehkä viikon tai pari, kunnes vanhempieni iloksi liimasin ne kaikki parvisänkyni kaiteeseen. Yhtä lyhytkestoisesti olen harrastanut postimerkkeilyä, vitsien vihkoon kirjaamista ja hevosten jouhien talletusta. Ehkä tästä syystä minusta oli niin hämmästyttävää nähdä vuosikymmenten aikana hankittujen tuhansien kissaesineiden kokoelma, joka löytyi Hannele Luukkaisen perustamasta Porvoon kissamuseosta. 
 
Kissarakas museokävijä ei voi olla astumatta sisään
ja uppoutumatta kissa-aarteiden ihmemaahan.
 
Viitrinit olivat pullollaan ilmeikkäitä posliinikissoja ja koristeellisia kattiveistoksia.


Yläkerran meno oli pehmoisempaa, ja mukaan mahtui myös kettuja ja nallukoita.


Rullaileva kissa suorastaan naukui nostalgiaa! 


Sarjiskissoja edusti tietenkin lasagnea rakastava Karvinen,
ja törmäsinpä näyttelyssä myös suosikkeihini Aristokatteihin.

Olinko vielä ihan Trio MiuMau -huumassa, vai näyttääkö
tämä patsas teistäkin vähän Herra Nilssonilta?
 
Räggärien mami löysi toki kaikkien kissojen seasta
myös ragdoll-pennun. Nätti kuin Nuppu pienenä!

Oli kiehtovaa huomata, että joka kierroksella museosta löytyi jotakin ihan uutta. Näkemistä oli niin paljon, että vaikka kävin mielestäni kaikki hyllyt läpi, blogikaverit ovat ikuistaneet lukuisia esineitä, joita minä mokoma en edes huomannut. Museon esineisiin sai koskea, kunhan oli hellätassuinen, ja lelut ja kirjat herättivät ihmisissä paljon muistoja omasta lapsuudesta.

 
Muistan kyllä ajan, kun kännyköiden sijaan soiteltiin lankapuhelimella,
mutta tällaista hienoutta minulla ei ole koskaan ollut.

Museokierrosten välissä meille tarjoiltiin herkullisia blinejä, kahvia, teetä
ja tietenkin suukkoja. Sen jälkeen jaksoi taas jatkaa tutkimuksia!

Kissamuseon tiluksia valvoo upea Fox, jonka onnistuimme näkemään vilaukselta.

Paljon ihailua osakseen sai myös museon toinen lemmikki, Putte, joka oli palannut
juuri sairauslomalta ja piti hyvää huolta pihanurmen trimmauksesta.
 
Kissamuseolla pääsi tekemään hauskoja pikku ostoksia, joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen Kuono ry:lle. Kuinka ollakaan, tämä kissaemo löysi muutaman jutun, jotka oli aivan pakko saada:
 
Olen tarvinnut pientä somaa reppua, ja kas: nyt minulla on sellainen.
Kuvassa nallukka poseeraa nallukan kanssa. Kuin kaksi marjaa!
 
Tämä pannulappu taas lähti mukaan, koska siihen on painettu Nupun ja Jujun tunnusbiisin sanat.

Toivottavasti tämän postauksen myötä joku muukin innostuu vierailemaan Porvoon kissamuseossa. Se on auki sopimuksen mukaan ja sijaitsee Haikkoon Hermanninsaaressa. Museovisiitin jälkeen kissabloggaajien kesäretki jatkui vielä Tolkkisten kissatalolle, joka ansaitsee niin ikään oman postauksensa. Älkääpä siis livetkö kovin kauas, sillä jatkoa seuraa pian!


20 kommenttia:

  1. Ai sinäkin olet ollut aloittava keräilijä, jonka harrastukset ovat jääneet kesken! Samiksia ollaan siinäkin, mikä tosin on näin jälkeen päin ihan hyväkin. Mitä vähemmän tavaraa, sen parempi!

    Mutta nuo Karviset! Nyt kun tuo juva on tuossa, muistan että mulla oli joku tuollainen pieni karvispehmolelu! Ei kyllä aavistustakaan missä se nykyään on. Enimmät pehmoleluni annoin kierrätykseen, mutta Karvista ei ollut siinä pussissa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, keräilyä on aloitettu monta kertaa, mutta Kon Mari -hengessä on tosiaan hyvä, että harrastus aina päättyi ennen kuin ehti alkaakaan. Onneksi olen kuitenkin ollut sinnikäs muiden aktiviteettien parissa. Nytkin on kaksi uutta harrastusta, joista täytyykin postata joskus ihan erikseen.

      Aloin oikein miettiä, että onkohan mulla koskaan ollut mitään kissapehmolelua... :-o Ei tule ainakaan mieleen. Onneksi nyt on kaksi ihan oikeaa kissapehmoa. <3

      Poista
  2. Museossa oli niin paljon tavaraa, että siellä olisi voinut kuluttaa ainakin viisi tuntia! Hannele on tehnyt mahtavan työn kerätessään esineet ja perustaessaan näin hienon museon - oikean kissafanin pyhiinvaelluskohteen.
    Otan pikkuisen kunniaa tuosta repusta, ehkä "hiukan" houkuttelin sinua ostamaan sen 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit kyllä ottaa suuresti kunniaa repusta! :-D Olisin saattanut yrittää järkipuhua itseni jättämään nallukan sinne, ellei olisi niin innokkaasti kannustettu ja ihailtu! :-D Mutta onhan se niin söpö, ettei ostos ole kaduttanut. Nuppukin tykkää! <3

      Poista
  3. Rekisterinumeroita, postimerkkejä ja tarroja kerätty täälläkin, muttei niistä näyttelyä saisi.. Tuo reppu on niin söpö, mitä Nuppu siitä on tuumannut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin, kun niin monet muutkin ovat keränneet rekkareita! :-D Rekisterinumeronäyttely olisi ehkä maailman puisevin!

      Vastasinkin sun kysymykseen Nupun mielipiteestä laittamalla aamulla kuvia Facebookiin. ;) Hirmu hyvin se on ottanut nallukan vastaan, mutta taitaa luulla sitä pehmoleluksi eikä maman muotiasusteeksi.

      Poista
  4. Joo, rekkareita, postimerkkejä, kiiltokuvia ja tarroja olen minäkin kerännyt. Nykyisin keräilen vain kissoja :) Kiva nähdä, kuinka erilaisia kuvia museosta on saatu napattua. Mulla on mennyt ihan ohi tuo pyörillä kulkeva kissa, se on suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me voitaisiin kerätä kaikki meidän rekkarit, kiiltokuvat ja tarrat yhteen, niin niistä saisi sellaisen minishow'n! :-D Sun itämaisten mussukoiden kokoelma on kyllä ihan huippuihana! <3

      Poista
  5. On siellä kyllä ollut vaikka mitä. Harmi kyllä, ettei itse päässyt mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museo oli kyllä hirmu kiinnostava! :) Ensi kerralla sitten mukaan vain! Kiva, kun tulit kommentoimaan. :)

      Poista
  6. Rekkareita on kerätty täälläkin! Samoin pullonkorkkeja. Tuo kissamuseo on kyllä kaunis paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pullonkorkkeja mä en olekaan tajunnut koskaan kokeilla kerätä. :) Kissamuseo oli kyllä kiva kohde - ja superihanalla seudulla.

      Poista
  7. Eipä ole koskaan tullut käytyä tuolla kissamuseossa, on Porvooseen tosin kohtalaisen pitkä matkakin meiltä (n. 200 km / suunta) - ei mikään pikkupistäytyminen..., enkä ole edes käynyt Porvoossa vuosiin - ehkä tyyliin 30 v sitten viimeksi... :P Mutta ihania kuvia :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, ei ehkä kyllä sitten onnistu mikään minipiipahdus kissamuseoon. Mutta Porvoo on kaikin puolin niin viihtyisä paikka, että kannattaa käydä verestelemässä muistoja jokin kerta, jos on mahdollista. :) Kiva, kun tykkäsit kuvista! :)

      Poista
  8. Oli kiva reissu! Kaikenlaista ihanaa löytyi ja näkyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kivaa kaikin puolin! :) Toivottavasti kissabloggaajat kokoontuvat taas pian!

      Poista
  9. Heh, ilmiselvä Herra Nilsson! ^.^ <3 Täälläkin on keräilty rekkareita ja niiden lisäksi tarroja, servettejä ja ulkoilevien koirien nimiä. :) KonMaritus on tosin toiminut aikoinaan jo tosi hyvin, kun noita ei ole vuosikymmeniin löytynyt enää mistään.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, joku muukin näki kisupatsaassa Nisun! <3
      Ihana keräyskohde tuo ulkoilevien koirien nimet! :-D Mä taisin kerätä itselleni ulkoilutettavia koiria. Juoksutin kaikki kulmakunnan samojedit, schäferit, beaglet ja sekarotuiset. Oi niitä aikoja! Vieläkin olisi kiva käyttää koiria ulkona, mutta en enää kehtaa mennä ovikelloja soittelemaan ja kyselemään, että ”Saax teidän Puppe tulla mun kaa ulos?” :-/

      Poista
  10. Vähän hauskan näköinen museo, tuonne on päästävä joku päivä! Ja tuo reppu on kyllä aivan ihana, miäkin tahdon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museossa riitti kyllä katsottavaa! :) Reppu on ollut mulla jo kovassa käytössä. Vähän tosin hävetti eilen, kun lähdin kiireellä töistä nallereppu selässä ja pyöräilykypärä väärinpäin (!!!). Toivottavasti kukaan tuttu ei nähnyt! :-D

      Poista