torstai 24. syyskuuta 2015

Blogimme tarina

Olipa kerran räggäreihin höyrähtänyt hömppä, joka sai vuosikausien haaveilun, unelmoinnin ja uneksinnan päätteeksi kaksi ikiomaa höpönöpöä. Siitä onnenhetkestä alkoi huuma, joka ei ottanut laantuakseen vaan vyöryi yli äyräidensä. Kännykkä täyttyi kissakuvista, tekstareissa kerrattiin kattien uusimmat kujeet, Facebook-seinä peittyi kissanpentulällytykseen, eikä hömppäemo osannut käydä enää ainuttakaan keskustelua ymppäämättä mukaan N- ja J-alkuisia perheenjäseniä. Niinpä kymmenen kuukautta myöhemmin oli aika suitsia lapasesta livennyttä kissatykitystä ja osoittaa sille oma kanava, johon saisin tuutata ihkutusta ja söpömössötystä oikein olan takaa. Näistä lähtökohdista syntyi pari vuotta sitten Hupsu ja tosi höpsö, jonka tarinan Popot pogoillen -blogin Anna on haastanut minut kertomaan.

 
Ikimuistoinen hetki, jolloin silmäni menivät ihastuksesta kieroon.
Aivotkin taisivat vähän vinksahtaa ja sydän löllöytyä.

Nuppu ihan ensimmäistä kertaa emon sylkässä ja ilma rakkaudesta sakeana.

Kun aloitin bloggaamisen, olin täysi keltanokka, eivätkä Nupun tai Jujunkaan some-taidot olleet häävit. En ollut lukenut ainuttakaan blogia, mutta olin tietoinen, että niitä oli olemassa, koska työtoverini oli keväällä osallistunut blogikurssille. Keskustelin hänen kanssaan usein bloggaamisesta, ja aloin pohtia, uskaltaisinko pystyttää oman, Jujulle ja Nupulle pyhitetyn pikku nettinurkkauksen. Olen tottunut suoltamaan paljon tekstiä, mutta bloggaamisessa hirvitti se, että kuka tahansa voisi kommentoida heti kirjoituksiani ja sanoa jotakin lannistavaa. Siksi päätin, etten kirjoittaisi koskaan ohjeita kissanhoitoon (sillä olen siinäkin täysi aloittelija) tai muihinkaan vakavahenkisiin aiheisiin. Koska Nuppu ja Juju ovat oikeita ilopillereitä, halusin ottaa hyvän mielen ja hassuttelun blogin lähtökohdaksi. Ajattelin, että jos edes yksi lukija joskus hymyilisi kissakaksikkoni puuhille, blogi olisi täyttänyt tehtävänsä.

Nuppu oli varma, että ekat naurut saataisiin, kun lukijat näkisivät,
millaisessa kärryssä se joutui vauvana asumaan.

Perustin siis Bloggeriin tilin ja päätin pitää identiteettini täysin salassa, jotta kaikki kimppuuni hyökkäävät nettikiusaajat eivät tulisi heristämään minulle sormeaan jostakin epämääräisestä, jota olen sivuillemme kirjoittanut. Ihmetys oli suuri, kun viikot vierivät, eikä kukaan sanonut postauksiini mitään ikävää. Tai ylipäänsä yhtään mitään! Ja kun ensimmäiset kommentit lopulta saapuivat, hämmennyin täysin. Nehän olivat niin ihania ja kivoja, etten ollut pysyä nahoissani. Tajusin vihdoin myös itse mennä kommentoimaan muiden blogeja ja huomasin, että blogimaailmahan on sympaattinen verkosto, jossa kannustetaan toisia ja vaihdetaan tietoja, kuulumisia ja tietenkin kissamaisia hupsutuksia.


 
Onni on esimerkiksi blogiystävä, jolle voi lähettää tällaisen kuvan ja joka osallistuu myötäiloon
täydellisestä pötkylästä. Raakaruoka ei olekaan sekoittanut Nupun masua toisin kuin pelkäsin! Jee!

Ajan myötä bloggaaminen on muuttanut väkisinkin muotoaan. Alussa asiaa oli kertynyt paljon ja tuntui, etten koskaan saisi kerrottua kaikkea, mitä halusin. Saatoin räpeltää kerralla jopa viisi postausta ja julkaisin niitä peräkkäisinä päivinä. Tekstit olivat lyhyitä ja kuvat nopsia kännykkäräpsyjä. Vasta muiden hienoihin blogeihin löydettyäni tajusin, että kuvillakin voisi tuoda blogiin uutta, kiinnostavaa kulmaa. Haaveilin pitkään järkkäristä mutta päädyin lopulta ostamaan pokkarin, johon sain kiinni myös ulkoisen salaman. Valokuvien laatu parani heti huimasti, ja lukijoitakin kömpi jostakin lisää. Liekö se pikselien ansiota vai silkkaa sattumaa?

 
Aloittelijoitahan tässä vielä ollaan, mutta kyllä Juitsi näyttää
jotenkin todellisemmalta ilman kohinaa, särinää ja väpätystä.

Useimmiten kirjoittaminen on minulle kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Pidän listaa hassuista jutuista, joita Nuppu ja Juju touhuilevat, ja yritän edes pari kertaa viikossa istahtaa koneen ääreen niistä kertomaan. Kirjoitan tekstit aina Wordiin, koska Bloggeriin ei voi luottaa ja haluan nähdä mahdolliset kirjoitusvirheet heti nakuttelun lomassa. Välillä sormeni kiitävät vinhasti ja juttu syntyy kerralla, mutta toisinaan jaarittelen pitkät pätkät, kunnes tajuan, ettei tekstissä ole päätä eikä häntää (tai edes tassuja tai löllömahaa) ja tuhoan kaiken. Silloin on yleensä pidettävä parin päivän pituinen pääntuuletustauko. Välillä parhaat postausideat syntyvät kuvia katsellessa ja käsitellessä, sillä Nupun ja Jujun ilmeet, asennot ja touhut ovat oikeaa hassutuspolttoainetta.

 
Eikö tämä ojennus suorastaan houkuttele kirjoittamaan postausta
syksyn uudesta trendijumpasta, koipibicistä? Vai onko kyseessä Lick and kick?

Niin mukavaa kuin bloggaaminen onkin, olen joskus lillunut synkissäkin vesissä ja pohtinut, ovatko ideani ehtyneet ja olisiko jo aika peitellä Hupsuttamo hiekkiksen uumeniin. Varsinkin Nupun sairastelut ovat vetäneet mieltä matalaksi, ja olen ihmetellyt, kuinka voin ilahduttaa muita, jos olen itse surullinen. Siihen apu on onneksi löytynyt aina Nupusta itsestään. Kun pujotan kyynelet silmissä sen päähän tötterön, se katsoo minua nätisti ja tekee sitten jotain niin hömelöä, että purskahdan väkisin nauruun ja mietin, että tästä on pakko kirjoittaa blogiin. Myös jokainen ihana kommentti on kannustanut ylläpitämään tätä harrastusta, ja toivon, että tarinamme jatkuu vielä pitkään.

 
Tassua päälle, ettei me olla lopettelemassa vaan hoidetaan
tämä töppönen kuntoon ja blogataan entistä enemmän! :)

Olen hieman huono haastamaan ketään, mutta koska ohjeissa niin pyydetään, niin kerään rohkeutta ja vienosti kysäisen, haluaisivatko Marraskuun muruset, Liinukka, Tassulinna ja Tallin tarinoita tarttua haasteeseen? Mielelläni kuulisin silti tarinat kaikkien muidenkin blogien takaa... Ohjeet tulevat tässä:


1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

32 kommenttia:

  1. Tämä oli kiva, liikuttava, innostava, hauska ja tarinaan oli helppo samaistua - miten niin alussa koko elämä oli kyllästetty kissajutuilla?

    Kiva kun löitte tassua päälle, kun teidän blogi vaan on niin kiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Vielä sen jotenkin ymmärtää, jos alussa tulee totaalinen höyrähdys, mutta jos se venyy, venyy ja venyy, ei ole muuta mahdollisuutta kuin perustaa blogi. ;)

      Poista
  2. Iiiiih! Ihanaa, siinä se pulpahti verkkoon sillä välin kun luin hupsutusnälkääni aiempaa juttuanne. Popot tanssia pogoilevat ylimääräisen kierroksen kiitokseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, hupsutusnälkä! :)))) Mahtavaa, että sellainenkin voi iskeä. Olisipa hauska nähdä se pogotanssi. Tuli mieleen jokin Ressu-tyyppinen karkelo.

      Poista
    2. Ja nyt nolo lukihäiriöinen on korjannut blogin nimenkin! Pogot ja popot menivät iloisesti sekaisin. Sori! :-o

      Poista
  3. Olipa kiva postaus!! Ihana lukea mistä kaikki sai alkunsa ja todeta että tämä blogi on yksi ehdottomista suosikeistani! Kissablogiyhteisö on minustakin upea ja ne kommentit parhautta :) Yritän ottaa haasteen toteutukseen - Emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mahtipalautteesta! :) Ja jee, kiva sitten kuulla, miten te päädyitte blogimaailmaan ja mitä taipaleelle on mahtunut. Ainakin viimeisimmäksi hellyttävää lempeä! :o)

      Poista
  4. Oi, ihana tarina ♥ Tassua päälle, joo! Ja voi minkälaista tassua ♥ Erikoishauskan värinen ja sievä tassu ♥

    Teidän blogi on aina kiva, vaikka on sairastuksiakin. Ymmärretään kyllä silti, kuinka paljon se rassaa, kun tuntuu ettei ole mitään muuta kerrottavaa kuin jatkuvia eläinlääkäriraportteja ja sairaskertomuksia. Onneksi kissat ei niin murehdi turhia, niin ettei maailma mene ihan pelkäksi murheeksi synkempinäkään aikoina!

    Jos vielä vähän hipsutusta *hips hips* siihen hassutassuun ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu on kyllä nyt niin onnellinen, kun sen tassu saikin positiivista huomiota! ♥ Aina sitä yleensä katsotaan kulmat kurtussa, väännellään, käännellään ja ihmetellään. Mutta onhan se kyllä silti hirmuisen söpö anturakompleksi. ♥

      Kiitos myös blogirohkaisusta! Sairasteluista on tosiaan kurja kertoa, mutta toisaalta sitten saa tukea ja vinkkejä, jotka voivat oikeasti auttaa. Toivotaan, että me molemmat saataisiin blogata parantumispostauksia tästä lähtien. :)

      Poista
  5. Ihana postaus ja tuo kuva vauvalaatikossa asuvasta Nupusta vei sydämeni <3
    Hienoa että jatkatte, käsi tassun päälle täältäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Muakin hellytti tuo vauva-Nuppu. Tuntuu hassulta, että se oli tosiaan noin pieni ja valkoinen. :o) Eihän tätä blogittelua ihan hevin pysty lopettamaan, kun on koukussa paitsi omiin myös muiden blogeihin. ;)

      Poista
  6. Tämä on hieno ja hyvää mieltä tuova blogi! Kiitos, jatketaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihana kuulla, ja jatkoa tosiaan seuraa!

      Poista
  7. Älä Nuppu sure, tuo sun vauvalaatikkokuva on aikas liikkis <3
    Se on kyllä ihanaa, kun ootte täällä kissablogistaniassa, teidän juttuja on aina niin kiva lukee, kun tulee hyvälle mielelle teidän hupsutuksista :) Ja sairastelut kuuluu siihen kissatalouden arkeen, olis se vähän tyhmää niitä sitten sensuroida pois, joten hyvä kun oot niistäkin meille kertonut :)
    Jatkakaa samaan malliin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nupun vauvatraumat ovat nyt poispyyhittyjä. Söpöhän neiti on, vaikka asustaisi vanhassa kengässä. :-D

      Ja kiitos ihanista sanoista! Mukava kuulla, että tulee hyvää mieltä, vaikka vähän on nyt ollut alavirettäkin ilmassa. Mutta välillä huonokin voi kääntyä hyväksi, ja olen ajatellut, että jos me joskus ratkaistaan tämä tassumysteeri ja kerrotaan siitä, niin ehkäpä jonkin toisen kissan tötteröaika voi lyhentyä sen ansiosta. :)

      Poista
  8. Teidän blogi kyllä piristää hauskoilla jutuilla aina päivää! Miten söpöjä nöppösiä Nuppu ja Juju ovatkaan pentuina olleet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana kuulla!! ♥ Mä tykkään aina tasaisin väliajoin palata Nupun ja Jujun vauvakuviin ja -videoihin. Jos vain osaisin käyttää jotain videoeditointiohjelmaa, niin olisi kiva koostaa niistä jokin pätkä. Poistaisin kaikki mun ”emon pikku höpönöpösöpölit”-monologit.

      Poista
  9. Me nautitaan teidän hassunhauskoista jutuista ja erityisesti sanoista! Vaivat ja sairaudet ovat kyllä ikäviä, mutta sellaista se kissojen kanssa on.
    Blogistaniasta saa ainakin virtuaalitukea ja vinkkejä; toivottavasti ne auttavat tai ainakin lohduttavat. Pitkää ikää blogillenne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! ♥ Bloggaaminen on onneksi niin paljon enemmän kuin pelkkää kirjoittamista, ja vertaistuen määrä on kyllä yllättänyt - ja esimerkiksi kaikki ruokavinkit ovat tuoneet nyt paljon konkreettista hyvää meidän elämään. Huomiseen! =)

      Poista
  10. Blogisi on tosi kiva ja piristävä! Tutun kuuloinen tilanne myös tuo blogin synty. Täälläkin huomattiin aika nopeasti, että ihan kaikki kaverit eivät jaksa kuunnella kissajuttuja päivästä toiseen, joten onneksi on nyt myös blogikaverit :) Myös ikävemmistä asioista on minun mielestä tärkeä kirjoittaa, ja ne tekee myös blogista aidon. Kissanomistajana näihin tilanteisiin voi samaistua hyvin, elää mukana ja samanlaisia juttuja voi hyvin osua myös omalle kohdalle.

    Ihania pentukuvia! Toivottavasti jatkatte tarinointia vielä pitkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentista! :) Olen kyllä niin samaa mieltä siitä, että on hyvä, kun muutkin kertovat sairasteluista ja lannistuksen hetkistä, koska sattuuhan niitä välillä kaikille. Kohtalotoveruus on iso voimavara, ja parastahan olisi, jos vaikka meidän tarina voisi auttaa jotakuta toista saman ongelman kanssa painivaa.

      Poista
  11. Voi että, en ollut ees tätä postausta lukenut kun tänään hehkutin sulle ihanaa blogiasi! Oli kiva tavata <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos hehkutuksista, jotka ihan hämillistivät! <3 Oli tosi kiva tavata, ja olisipa ollut niin ihanaa lyöttäytyä seuraan pidemmäksikin aikaa ja nähdä ne sun ihanat itämaiset!

      Poista
    2. Varaat sitten ens kerralla aikaa ja tuut katsoon itämaan ihmeitä.

      Poista
    3. Joo, seuraavan kerran hoksaan varautua ajallisesti huomattavasti paremmin. :)

      Poista
  12. Nuppu pentu on niin söpö pieni mytty iih ♥ Ja ei sitä bloggausta saa lopettaa ei edes ajatella tuommoisia hyi! Pitää tarttua tähän haasteeseen kuhan vain saisin aivot raksuttamaan :D JA voi miten ihana tuo tassu ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin Nuppu hassu ja ihana silkkipallero! :-D Ja niin oli kyllä Jujukin. Sellainen pieni, hellyttävä ruikalesuikale. ♥ Kyllä mä eilisestä sainkin taas bloggausintoa oikein urakalla. Mutta tänään ei aivot raksuta mulla sitten yhtään... Olen vieläkin ihan tööt, kun eilen oli niin jännä ja pitkä päivä.

      Poista
  13. Onneksi teit aikoinaan tämän blogin, koska luultavasti ilman hupsujen blogia ei olisi varmaan tallintarinoitakaan! :) täytyy jäädä pohtimaan, millaisen tekstin mahtaisin saada aikaan, jos otan haasteen vastaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! :) Jo tuosta syystä meidän kannatti siis perustaa blogi! Muuten en olisi tänäänkään voinut käydä sun ja vuohien kanssa vuoriretkellä! Olipa taas ihana postaus!

      Poista
  14. Sun blogista saa aina taattua ilottelu-hupsutusta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)) Onpa kiva, jos sellaista tulee! :) ♥

      Poista