Pylleröiden pyjamabileet

Kaikki tietävät, että kun kissa on poissa, hiiret sambaavat pöydillä. Tämän saman logiikan mukaan hauskuutta on luvassa myös silloin, kun mieheni on toisella paikkakunnalla ja me kolme Hupsua jäämme kotiin keskenämme. Rio de Janeiron karnevaalihumua emme ole kaksioomme sentään loihtineet, mutta päätimme pistää kerrankin pystyyn pyjamabileet!

 

Nuppu ei ole koskaan aiemmin ollut yökylässä, joten se otti homman kovin kirjaimellisesti:
neiti veti pyjaman ylleen ja kävi nukkumaan, vaikka aurinko killitti vielä kirkkaalta taivaalta.

 

Juju tiesi huhuilla Nupulle keittiöstä, että bileissä viiletetään Nakupelleinä ja Nakupirkkoina,
 kunnes pakolliset ohjelmanumerot on käyty läpi ja kaikki ovat ihan tillin tallin.

Nuppu viskasi flanellit ripsakasti syrjään ja päätti vääntää musat kaakkoon. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaikki sähköiset järjestelmät olivat jättäneet Hupsuttamon ”iskän” lähdettyä. Langaton verkko ei toiminut, Spotify oli sekaisin eikä Sonoskaan suostunut soittamaan Nupun suosikkeja. Kilautimme monta hätääntynyttä puhelua miehelleni, kunnes saimme systeemit taas auttavasti toimimaan ja bileet jatkumaan.

Nupun biisivalinnat eivät silti miellyttäneet kaikkia tanssilattialle kammenneita jytäkatteja...

Nuppu ymmärsi yskän ja antoi veljen valita humpat taustalle soimaan,
kun vuorossa oli huiman jännittävä tyynysota!

Nuppu teki hienoja karateliikkeitä, joten tyynyt hävisivät sodan 100-0!

Jujusta ohjelmanumero oli yllättävän viihdyttävä, mutta se oli valmis siirtymään jo seuraavaan.

”Ihhhh-anaa!” Nuppu mihhasi, kun emo sanoi aloittavansa kauneushoidot uusilla tuotteillaan.

Jujun mielestä emo tuoksui vaarattomasti suklaalta mutta näytti silti pelottavalta!
Samalla siis hoitui myös pyjamabileiden mörköilyosio, eikä kenenkään tarvinnut
 enää kertoa selkäpiitä väristäviä kummitusjuttuja.

Itseä puunatessaan emo innostui myös järjestämään korutelineen.
Jujun avulla tietenkin, koska Nuppu suostuu kajoamaan vain aitoihin timanttikoruihin.

 

Iltasaduksi kateille luettiin Kilpikonnan hidasta valssia, jota emo on valssannut
eteenpäin niin hitaasti, että kilpikonnatkin olisivat lukeneet kirjan nopeammin...

 

Pitkäveteinen tarina alkoi ramaista Nuppuakin, joten se kävi vaihtamassa ylleen
jotain kaunista, siroa, pientä, hohtavaa ja kepeää: ikioman satiiniyökkärinsä.

Sitten pieni kiiltomatonen kävi tyynyjen päälle Nukkukattia odottamaan...

Juju tietää, että Nukkukatti saattaa tänään viipyä, sillä iskän poissa ollessa
emon vuorokausirytmillä on aina tapana pyöräyttää iso ja kömpelö kuperkeikka...

Kylvyssä Tuhkimon kanssa

Juju kestää pieneksi kisuksi yllättävän paljon leikkimielistä kiusoittelua. Se ei suuttunut, vaikka sen taannoisesta pisukömmähdyksestä kerrottiin laajalla levityksellä, eikä se pahastu, vaikka emo aina välillä kirjoittelee blogiin lällyköitä mammanpoikajuttuja. Tänään Jujun mitta tuli kuitenkin täyteen erään kauan aikaa ilmassa lennelleen vitsin suhteen, ja se marssi tarmokkaasti kylppärin oven eteen naukumaan.

Juju ei kuuntele enää ”maman pikku liimaletti” -hupsuttelua
vaan tahtoo puhtaan ja kuohkean kuontalon!

Juju vihtoi itsensä viimeksi puhtaaksi joulun tienoilla, joten ei ole ihme, että sen turkkiin on kertynyt kuukausien aikana rasvaa, pölyä ja nöyhtää. Puolessa vuodessa karvakerämme toffeekuosiin on läpsähtänyt myös aika monta pusua, ja tiukoissa agilitytreeneissä dödökin on joskus saattanut pettää. Niinpä tämä pikku töhnämakaki oli jo totta tosiaan puhdistuksen tarpeessa.

Leuan alla oli selvästi nukkaantunutta turkkia,
jota on kiehnutettu antaumuksellisesti maman sukkiin.

Pukeuduin Nupun järkytykseksi pyöräilyshortseihin ja pikkutoppiin sekä sutaisin hiukset invisibobblella päälaelleni. Sitten vedin pari kertaa syvään henkeä, pökkäilin muotierheistäni nalkuttavan Nuppu-pörrykän pesutiloista ulos ja kutsuin Juiden elämykselliseen spa-hoitoon.

 

Hupsujen Tropiclandiassa oli kaikki niin kuin ennenkin: päivän tököttinä
oli jälleen Paul Mitchellin laatusampoota ja pyyhkeenä joululahjaksi
saatu superimukykyinen pehmofrotee.

Mutta hetkinen? Henkilökuntaan oli saatu uusi kesäharjoittelijablondi,
joka piti vielä sylissään edellistä asiakasta.

 

Jujun mielestä tyttö oli tosi nätti. Ihan niin kuin emokin. Vaikka emo onkin
ihan tyystin eri tavalla nätti. Samaa ripsaria tämäkin beibe silti käyttää.

Pesutuokio jännitti Jujua jonkin verran etukäteen, joten se halusi
rauhoittua harjoittelijan sylissä ja pyytää puudelilta vinkkejä pesun sietämiseen.

 

Tulokkaat osasivat selvästi hommansa, sillä pian Juju ilmoitti olevansa valmis.
Olihan mikrofonit kytketty ja vesi säädetty sopivalle lämmölle?

Tässä kohden postausta ei ole kuvamatskua, sillä kaikki 50 kättäni olivat ylityöllistetyt. Kuin ihmeen kaupalla pystyin pitelemään näpeissäni suihkua, sampoopulloa ja Jujua samalla, kun työnsin päätäni suihkukaapin ovea vasten niin, ettei se avautuisi ja laskisi vaahdotettua supermouruajaani pakoon. Todistin huiskuttelun aikana, kuinka Juju venyi satametriseksi Sukulakuksi, ja kuulin kaskelottien kummaa kurkkulaulantaa. Lopulta koettelemus oli onneksi ohi, ja Juju pääsi taas Palatsin Palleroksi.

Emo otti tylysti kameran esiin, vaikka Juju oli ilman rihman kiertämää!

Onneksi Tuhkimo sentään riensi paikalle, antoi Jujulle nameja
ja kietoi reippaan pikku komistuksen lämpimästi froteeseen.

Tuhkimo föönasi uuden eläinystävänsä melko kuivaksi, mutta lämmin
puhallus oli lopulta Jujulle liikaa. Niinpä se antoi Tuhkiksen
poskelle hellän suukon ja kalppi sitten tiehensä, vaikkei
kovin viimeisen päälle puunatulta vielä näyttänytkään.

Jujun oli pakko nuuhkia itseään moneen otteeseen kylvyn jälkeen.
Kyllä kuninkaalliset tietävät, millä aineilla turkista tehdään freesi ja kukkaisa!

Nuppua harmitti, kun se ei päässyt Tuhkimon pesulaan!
 Niinpä se purki pahastumistaan ripsuttamalla nojatuolia.

Neiti rauhoittui vasta, kun lupasin, että sekin pääsee prinsessakylpyyn heti,
kun uskallan luottaa tassun parantuneen. Siihen asti Nuppu voi hyvin
 hoitaa turkkinsa itse. Tuhkimo jaksaa kyllä odottaa!

Ihanaa juhannuspyhien jatkoa teille kaikille! Pysykäähän 

puhtaina ja kuohkeina! Lisää Jujun spa-kuvia 

löytyy Facebook-sivultamme.

Johan suhahti!

Työpaikkamme muutti keväällä uusiin tiloihin, ja vaikka olen pääosin sopeutunut uuteen toimintaympäristöön, eräs asia saa minut joskus hieman marmattamaan: ylös jätetty wc-pöntön rinkula! Haitta aiheutuu siitä, että trendikkäässä toimistossamme ei ole erikseen miesten ja naisten vessoja. Se on kovin tasa-arvoista ja modernia, mutta aavistuksen ”ngjääh”. Kun kommentoin asiaa kotona, sain yllättäen Nuppusesta vuolaan urputuskaverin.

 

Nupun mielestä wc-tiloissa täytyisi olla aina raikasta. Se kertoi, että tyttökisujen
asioinnin jälkeen hiekkiksellä leijailee aina ruusunnuppujen tuoksu, kun taas
poikakisut löyhäyttävät ilmaan epämääräisiä katkuja.

Tajusin, että Nuppu inisee varmasti täyttä asiaa, joten päätin tehdä sen ainoan jutun, jonka voin. En nakuttanut kissojen veskien päälle kylttejä, koska kumpikaan murusistani ei ole päässyt vielä aapisen opiskelussa kirjaimiin M ja N, mutta päätin puhdistaa molemmat hiekkaklosetit perin juurin. Kaikki vanhat hiekat heivattiin pois, ja jynssäsin astiat niin puhtaiksi, että niissä olisi voinut melkeinpä keittää aamupuurot. Sitten pöläytimme mieheni kanssa uudet hiekat paikoilleen ja hymyilimme machomies Juitsille, jonka piti päästä heti kastelemaan Saharan autiomaata.

Näkeväthän kaikki, että JUJU menee nyt pisulle JUJUN pisupaikalle?

Mutta kuten kirjoituksen alussa vihjasin, tytöt ja pojat ovat hiukan erilaisia, ja ymmärrän Nuppua nyt yhä paremmin. Yllätin nimittäin Jujun myöhemmin hieman nolosta tilanteesta: se seisoi toisen puunatun veskin vieressä ja yritti hämmentyneenä peitellä osittain laarin ohi lirahtanutta pisua! Hiekka vain ropisi lattialle, kun Juitsi lappoi santaa haudankaivajan ottein. Liityin ilman muuta poitsun vakavahenkiseen seuraan (tosin hieman eri keinoihin turvautuen), eikä asiaa kommentoitu sen kummemmin. Tapauksen jälkeen se oli kuitenkin otettava varovasti puheeksi. Mielestäni on ihan ok (ja suorastaan välttämätöntä) merkata uudet hiekat seisomapisulla omaksi reviiriksi, mutta pyysin, että voisiko Herra Maanomistaja seuraavan kerran kyykistyä tuoreesta hiekasta huolimatta edes sen verran, ettei tällaista ikävää reunanylityssuhausta enää pääsisi käymään...

 

Ihan vain siksi, että sillä tavoin meidän kotimme unicat-veski olisi
hivenen miellyttävämpi myös eräälle kukantuoksuiselle neidille...

Juju-tohtorin diagnoosi

Kukaan ei varmasti ylläty, kun paljastan, että Juju on aitoa tutkijatyyppiä. Se on luonteeltaan introvertti mietiskelijä, jolla on vilkas ja vivahteikas sisäinen maailma. Siinä missä Nuppu näkee eteisen matolla ällöttävän hikisukkamytyn, Juju havainnoi samoilla leveys- ja pituusasteilla torahampaisen haisunäädän, joka vain odottaa kyyryssä mahdollisuutta hyökätä pienen ja viattoman räggäripojan kimppuun. Juippa ei kuitenkaan pakene raukkamaisesti petoja, vaan kohtaa vaikka kalkkarokäärmeen, jos sikseen tulee, sillä sen sisäinen uteliaisuudenpalo ajaa sen ottamaan asioista aina selvää.

Myers-Briggsin persoonallisuustestin mukaan Juju on tyyppiä INFJ.

 

Psykoanalyysi paljasti Nupun sosiaaliseksi pikku auringoksi. Aivan selvä ESFP!

Koska Jujua kiehtoo korjata maailman vääryydet, se on ottanut jälleen asiakseen selvittää Nupun tassumysteeriä. Vuosi sitten Jujulla oli poirotmainen lähestymistapa samaiseen ongelmaan. Yritimme kuulustella kaikkia mahdollisia syyllisiä ja rajata pois viattomia. Kuten tötteröpäivityksistämme saattaa päätellä, emme varsinaisesti onnistuneet tehtävässä lopullisesti. Mutta ei hätää, sillä Jujulla on uusi strategia. Koska tie Nupun sydämeen vie herkkujen kautta, Juju oli tarkkaillut siskonsa porsastelua innokasta ruoan suuhun lappamista moneen otteeseen ja löytänyt syyn koko tassuongelmaan. Koska me ihmiset olimme edelleen ymmällämme, Juju lupasi demonstroida asian opastamalla meidät ongelman ytimeen.

 

Koska en ymmärtänyt Jujun tuhinoita, monta tuntia kului niin, ettei asia edennyt mihinkään.

Noin kuuden maissa alkoi kuitenkin tapahtua: mieheni aloitti keittiössä
työeväidensä valmistamisen, ja herkkutuoksut leijuivat Juitsifruitsin nenuun.

Ovela katti meni ruinaamaan, että iskältä heruisi evästä myös Epposkepposnepposelle.

 

Seuraavaksi intuitiokissa kävi kuiskimassa loppasuukissan korvaan,
että keittiössä olisi nyt tarjolla sitä yhtä naminapsuherkkua.
Nuppu lähti inisten matkaan ja niin lähdin minäkin,
sillä Jujun lupausten mukaan kaikki valkenisi minulle pian.

 

Ja mitä näinkään?! Nupun, jolla lerpatti vasen etutassu
surkeasti ilmassa! Oi voi, auts ja ääh!

Sitten oikeakin tassupolo kohosi ilmaan. Ou nou ja apuva! Mutta hetkinen...?

Kysehän taisikin olla opastusmerkeistä, joilla Nuppu viittoi
iskän kämmenellä lepattavaa kalkkunaa kohti kitaansa!

 

Sekunnin sadasosan kestävän lohmaisun jälkeen homma alkoi alusta.
Tassu nyki ja pyki ilmaan ihan väkisin.

Se nousi yhä korkeammalle, ja pelkäsin jo,
että koko raaja nitkahtaa irti tätä menoa. 

Kalkkunan päivät olivat luetut, ja minäkin ymmärsin vihdoin Jujun teorian.

En ole ihan täysin tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan Nupun tassu on kipeytynyt
kalkkunanpalasten kerjäämisestä, mutta en voisi olla onnellisempi hellästä ja fiksusta
pikku toffeekissastani, jolla on kultainen sydän ja maailman paras mielikuvitus!

Poika varjoisilta kujilta

Toukokuun seitsemännestätoista päivästä saakka verkkokalvoilleni on heijastunut non-stoppina kuva beigestä naamiokissasta, jolla on etutassuissaan valkokärkiset balettitossut. Tanssijatar on mitä ilmeisimmin pyörähdellyt pääasiassa vasemmalla varvastöppösellään, sillä se on ikävästi puhki kulunut. Toisin sanoen joudun jälleen kerran ikäväkseni raportoimaan, ettei Nuppu-raasu ole päässyt eroon sinnikkäästä tassuvaivastaan. Neitonen ehti viettää tötterötöntä jäätelökesää alle viikon, kun varpaanvälit alkoivat taas punehtua. Niinpä tämä viikko on sujunut kauluria renkaten.

Nuppu imitoi Pingviini-tuuttia aina silloin, kun kukaan ei ole vahtivuorossa.

Muun ajan joko minä tai mieheni katsomme Nuppua edestä ja takaa. Katsomme myös, miten se istuu ja makaa:

 

Joskus pitkän tuijottelusession jälkeen pohdin, kuka meistä vahtii ketä.

Kun lopulta väsähdän Nupun valvomiseen, viritän taas antennin paikoilleen.

Koska maailma tuntuu pyörivän nyt Nupun ympärillä, eräs pieni asteroidi galaksin ulkosyrjällä on tuntenut olonsa viime aikoina melko pieneksi ja näkymättömäksi.

 

Se on kyllä mukana leikeissä ja touhuissa mutta ikään kuin sivustakatsojana.

Toisinaan siitä tuntuu kuin se olisi enää vain
Nuppu-auringon säteistä lankeava varjo.

Vaikka se joskus etsiytyy parrasvaloihin, joku toinen onnistuu imemään kaiken valon.

Eilen Juju sai vihdoin tarpeekseen kakkosviulun vinguttamisesta ja muistutti, että minulla on Nupun lisäksi toinenkin sydänkäpynen, joka kaipaa huomiota:

Emo vain värittelee mandaloita, vaikka voisi leikkiä Juipan kanssa!

Tunsin omantunnontuikkauksen sisuksissani, sysäsin puuvärit parempaa hetkeä odottamaan ja omistin erityisen paljon aikaa omalle varjoisten kujien pojalleni, jonka pieni karvainen pää liian usein suukotta nyt jää.

Leikimme ainakin vartin verran Kassi-Elmoa ja mattoleikkejä.

Annoin Jujulle myös erityistehtävän: se sai valita, minkälaiset
kakkapussit valjastamme seuraavaksi kissojen kikkarekäyttöön.

Kiltti poika poimi pussien joukosta isosiskon lempparit!

Juju tiesi myös olevansa tärkeä, sillä kuvasin sen hiekkaklosettikäynnin
ja lupasin jakaa kallisarvoisen hetken blogissa koko maailmalle.

Koska Juju sanoi lopuksi niin vetoavasti ”PUU”, nostin sen keittiön sivupöydälle
harjattavaksi ja yritin kysellä, mistä puusta on kyse. Voisiko se olla se emolle
nuhaa aiheuttava koivu? Vai kenties kotikadullamme kukkiva hevoskastanja?

Vastausta en  saanut edes hammaspesun yhteydessä, mutta selvää on,
että Jujulla on ollut emoa ikävä ja viikonloppu tulee nyt tarpeeseen!

Ja kun kaikkia kissoja on hoidettu ja viihdytetty,
on emollakin taas aikaa vähän värittää...