sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Elämäni zombina

Jos Dracula iskisi hampaat kaulaani, minusta tulisi tietysti vampyyri. Mutta miten päädytään zombiksi? Sekin selvisi tänä viikonloppuna. Homma on loppujen lopuksi aika yksinkertainen: ei tarvita kuin pari kattia ja raolleen jätetty makuuhuoneen ovi...

Nuppumatti ei jaksanut odottaa,
uskaltautuisiko Dracula peremmälle vai ei.

Kun mieheni lähti viikonloppureissulle, päätin heti, että viettäisimme Nupun ja Jujun kanssa ihanat iltamat. Juhlien perimmäinen tarkoitus olisi tietysti viihtyä, rentoutua ja syventää pentu-emo-suhdettamme, mutta salaa toivoin, että pikku kainalokanaset simahtaisivat lopulta viereeni tuhisemaan koko yöksi. Nukkuisimme yhdessä levollisesti kuin tukit ja heräisimme aamulla virkeinä aurinkoiseen aamuun ja puhkeaisimme laulamaan iloista My Little Kitten -laulua.

Illan bileosio menikin aivan toivotunlaisesti:


Aluksi leikimme kiipeilypuuhippaa.
 
Sitten oli muppettien nukketeatteriesitys.
Naruarpajaisissa oli luvassa jättipalkintoja.
Mutta Juju voitti sen kaikkein pienimmän hiirulaisen.
Poika on tullut selvästi emoonsa.
Lohdutukseksi avasimme biopussin ja pelmautimme
esiin kuvottavan hajurotan juhlavine aromeineen.

Nukkumaanmenon lähestyessä hoidimme kaikki tutut kuviot: illallisen jälkeen emo tarkasti, minkälaisia viestejä uudelle hiekalle oli jätetty ja korjasi löydökset visusti talteen poop happens -pussiin. 

Nuppu ei ole luultavasti edes huomannut,
että toisessa veskissä onkin uudenlaista
hiekkaa. Ei kerrota sille, että Take Care
on paljon edullisempaa kuin Ever Clean.

Sitten harjattiin hampaat ja lähdettiin vetäytymään öiselle orrelle, johon oli tarkoitus mahduttaa niin kanaemo kuin kaksi tipuakin. Poikasista pörheämpi mennä viipotti kuitenkin omille teilleen kanaemon harmiksi. Toisin kuin mieheni etukäteen arveli, annoin tipusen päättää itse, missä se tahtoisi yönsä viettää. Olihan minulla yhä kukonpoika seuranani. Se kävikin ihanasti hautomaan jalkojani ja elättelin toivoa, että aamulla polvitaipeestani löytyisi tuore kananmuna, josta voisimme paistaa maukasta kokkelia.

Ylläripylläri! Kukonpoika pyöräytti Lilleri-Lallerin!

Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan, vaan jossain vaiheessa toinen tipu räpisteli paikalle sen verran äänekkäästi kaakattaen, ettei siihen voinut olla heräämättä. Lapsosille tuli myös pientä nahinaa, ja heräsin useita kertoja yön aikana niin suukkoihin, mukilointiin, kehräyshurinaan kuin hiusteni pupellukseenkin. Aamulla monitoimitipu-Nuppu hoiti vielä kunnialla herätyskellon virkaa, ja hyvä niin, sillä minulla oli lähtö kummityttöni nelivuotissynttärijuhlille.

Nuppu pyysi, etten hirveästi kolistelisi, sillä uni painoi jo sen simmuja.

Illalla edellisyön pätkäunet alkoivat vaatia veroaan ja yritin mennä hyvissä ajoin nukkumaan. Tällä kertaa molemmat untuvikot olivat heti juonessa mukana ja jouduin nukkumaan sängyssämme vinottain, jotta mahduin siihen. Juju oli parkittanut itsensä kaakkoon, kun taas Nuppu oli kerällä luoteessa. Niinpä minä itse sojotin pää kohti koillista ja jalat visusti lounaassa. (Vaikka ruoalla ei tietenkään saisi leikkiä.) Silmäni muurautuivat unisina umpeen, mutta kuulin sekä kaakosta että luoteesta nassutusta, joka oli paitsi hellyttävää myös ärsyttävää. Koska se jatkui ja jatkui, tönin kevyesti Nuppua. Se loukkaantui hieman ja mönki kaakkoon parempaan seuraan. Tuplanassutus muuttui pian kunnon painiksi ja inahduksiksi, joten jouduin tuuppimaan hellästi molempia katteja. Yön aikana heräsin ehkä sata kertaa milloin mihinkin häiriöön, esimerkiksi siihen, että Juju piteli topakasti tassuillaan jalkaterästäni kiinni ja iski siihen pienet naskalinsa! Toki leikkisästi huristen ja hellin tarkoitusperin, mutta unet karkasivat hetkeksi, kun jouduin käpertymään tiiviimmin vällyjen väliin. Aamulla, kun olin vihdoin vaipunut syvempään uneen, heräsin siihen, että minua pönkättiin päähän kerta toisensa jälkeen. Nuppu oli kuin sinnikäs pässi, joka aikoi puskea minua niin kauan, että saisi tukun heiniä. Ymmärsin vihdoin, miltä tuntuu aidosta pässin pökkimästä villasukasta: väsyneeltä, virttyneeltä ja kaikin puolin kulahtaneelta.

Ei kai ihme, että Nuppu on kasvattanut sarvet, jos se hengaa tällaisessa seurassa päivät pitkät.


Tänään en ole suuriin sankaritekoihin pystynyt, ellei sellaiseksi lasketa Dysonin ulkoiluttamista asunnossamme. Kun mieheni kohta palaa kotiin, täällä odottavat hupsu, höpsö ja tosi sippi, jolla on pelottavan mustat silmänaluset. Toivottavasti elämäni zombina päättyy ensi yöhön ja pikkutipusille visusti määrättyyn porttikieltoon.

Nukkukaa siinä, beibit, kun vielä voitte! Illalla trukkikädet porautuvat
pienten räggärien alle ja nostavat unilötkäreet paremmille orsille tutimaan.

12 kommenttia:

  1. Hih hih!! Mutta teillä on ollut hauskan pidon lisäksi naruarpajaisetkin, Wau! Mutta tuota munajuttua me ei tajuta; emonne taitaa vain huijata meitä..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuollaiset pienet kukonpojat ihan oikeasti munivat, kunhan niitä vain rapsuttelee ja suukottelee riittävästi! :) Ihan varppina! Tuo kuva toimikoon todistusaineistona. :)

      Poista
  2. Ai puskuripässi teilläkin? Minullakin oli aiemmin viikolla, kun nenän paikkaa naamalla piti Ninnin mielestä siirtää.

    Toivottavasti saat siirtyä yövuoroon kaikessa arjessasi etkä vain kissaemoilussa, niin tulee edes päivisin kunnon torkkuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meilläkin määitään! :o) Mun pitikin kommentoida sitä nenän siirtelyä, että sun polulle on sattunut melko kirurgisia kissoja, kun toinen kohottelee kynnellä silmäluomia ja toinen sommittelee kasvot uusiksi nenää myöten! :-D Nyt täytyykin kömpiä nukkumaan, sillä huomenna pitäisi olla virkkuna toimistolla jo aamutuimaan... Ei siis tiedossa päivätorkkuja, ellei pääni sitten nuukahda näppikselle...

      Poista
    2. No nyt vasta tajusin, miksi käyn niin harvoin lääkärissä: kotihoito tepsii!

      Hyviä unia!

      Poista
    3. Kiitos! Unitoivotukset auttoivat, sillä nukahdin sillä sekunnilla, kun suljin silmäni, ja havahduin vasta herätyskelloon. Aah! Myös kissat nukkuivat selvästi hyvin, kun ei tarvinnut pitää emolle seuraa. Aamulla huristiin niin hyväntuulisina, että! ;)

      Poista
  3. Teillähän on ollut viikonloppubileissä paljon ohjelmaa ! Nupulla on muuten hieno aurinkotyyny, saako siitä nukkuessä D-vitamiinia ? Mä olen luullut että tarvii olla 40 kilon bulldoggi sängyssä niin pitää nukkua itse vinossa ja mutkalla että kaikki mahtuu. Näköjään ihan sama homma kahden ragdollin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siitä tyynystä ilmeisesti säteilee energiaa Nuppuseen, sen verran aktiivinen neiti oli pari yötä. :) Meni mokoma katti imemään kaikki ne D-vitamiinit. Olisin tarvinnut vähän itsekin piristettä päivään. Kaksi räggäriä vie yllättävän suuren kaistaleen sängystä, vaikka nuo meidän katit eivät olekaan mitään kovin suuria ragdolleiksi. Ei ole varmaan pieni sekään slaissi, jonka Nero sängystä kahmaisee. :)

      Poista
  4. No jo on ollu zombimeininkiä! Meilläkään ei kyllä onnistuisi misujen kanssa nukkuminen kun Coco joko puree varpaasta ja ruffe inisee korvan juuressa tai tiputtaa pöydältä kaiken mikä lähtee irti, ikkunalaudan pallovalotkin ovat saaneet monesti kyytiä ja huh! Kissojen kanssa nukkuminen on kyllä niin ärsyttävän ihanaa, tahtoisin aina nukkua pehmeiden untuvapallojeni kanssa mutta jostain kumman syystä hyvät unet voittavat ja kissat joutuvat oven ulkopuolelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoriassa se kissojen kanssa nukkuminen on ihaninta ikinä, mutta käytäntö on sitten juuri tällaista. :-D Meilläkin Nuppu tykkää tiputella yöpöydiltä kaiken lattialle, joten siinäpä olisi hauska, yhteinen ohjelmanumero Ruffen ja Nupun treffeille. Niin, ja Nuppukin osaa korvan juuressa inisemisen. :) Ihaniahan nuo karvapalleroiset ovat, mutta pidemmän päälle ei pysty elämään zombina... :)

      Poista
  5. Vielä piti kysyä että onko tuo take care hiekka kuinka hyvää? Peittääkö hajut ja liikkuuko tassujen mukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Take Care on toiminut yllättävän hyvin. Saatin sitä 2 kiloa ilmaisnäytteenä läheisestä lemmikkiliikkeestä. Ensin olin vähän epäilevä, mutta 100 % luonnonmukaisuus iski mun ympäristönsuojeluviettiin ja halusin kokeilla sitä kissojen toiseen veskiin. Hajut peittyvät yhtä hyvin kuin Ever Cleanillakin, ja kissat käyttävät ihan yhtä paljon kumpaakin vessaa. Ainoa ero on, että ehkä hiekka kulkeutuu ehkä vähän enemmän tassuissa matolle. Mutta aion nyt kyllä tuon ekologisuuden ja myös huokean hinnan vuoksi pitää toisessa veskissä Take Carea. :)

      Poista