sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Vapaamuotoinen valjastreeni

Näin kevään tullen moni katti on jo päässyt esittäytymään ulkosalla. Ne ovat taapertaneet masu viime kesän heinänjämiä viistäen ja kuunnelleet tarkoilla karvakorvillaan pikkulintujen piipitystä. Rohkeimmat ovat yrittäneet tutustua koirakavereihin, ja ovatpa jotkut jopa rullailleet uusille ulkoiluseuduille hienoilla kissarattaillakin. Tätä kaikkea olemme Nupun ja Jujun kanssa seurailleet kateudesta vihreinä. Haaveissamme olisi hupsuttaa ja höpsöttää ikkunan tuolla puolen, mutta oikeasti ajatus pienistä räggäreistä pääkaupungin vilinässä pelottaa. Vaikka sisäkissuudessa ei pitäisi olla mitään vikaa, emme ole täysin kyenneet kuoppaamaan ajatusta ulkoilusta. Siksi otimme tänään projektiksi vapaamuotoisen valjastreenin.

Tällaisen härvelin löysin lelulaatikon kauimmaisesta nurkasta.

Koska vuosi sitten ostetut valjaat näyttivät kutistuneen, päätin napata ensimmäiseksi koekaniiniksi Jujun. Se ei voinut ymmärtää, miksi puin sille mokomat kittanaremmit. Se heittäytyi marttyyrina kyljelleen ja kykeni kävelemään vasta, kun menin rapistelemaan namipussia. Kun namit loppuivat, eivät jalatkaan enää kantaneet. Kokeilua varjosti myös mieheni kommentti siitä, ettei Jujua saisi pukea Village People -hengessä.

Äkkiseltään voisi luulla, että kaikki on ok...
...vaan ei ole! "Äääk! Mamaaa, ota pois, ota pois, ota pois!"
Tässä matkaan lähdetään namien voimin. Juju lupasi
vaikka taluttaa itse itseään jos saisi kananpalan.
Hieno poika! Noin sitä pitää – ja jalatkin pitää!
Tässä virallinen valjasposeeraus.
Nostakaa käsi/tassu, jos näette ne valjaat!

Seuraavaksi päätin kokeilla, kuinka nahka ja paljetit sopisivat Nupulle. Tai saisinko edes ängettyä XXL-kokoa olevat valjaat sen päälle. Nuppu on onneksi tottunut asustamiseen – onhan se pitänyt yllään niin pikkumustaa kuin satelliittiantenniakin. Nipsut napsahtivat nätisti kiinni, joskin valjaat sulautuivat Nupun turkkiin vielä salaperäisemmin kuin Jujun hentoiseen silkkiin:


Nuppua hävettää, sillä valjaat ovat viime kevään mallistoa.
Kehuin Nuppua niin vuolaasti, että se
suostui lopulta näyttämään naamansa.
Nuppu on nähnyt toisilla räggäreillä jopa villapaitoja. Miten siis voin edes kuvitella,
että se kehtaisi lähteä kanssani ulos tällaisissa pupujen pilipalihepenissä!
Toisaalta tuo valjaisiin liitetty mittarimato vähän houkuttaa jahtausleikkiin...
Kun poseeraukset alkoivat mennä taas tähän suuntaan, otin
kiltisti remmelit pois ja lykkäsin ne takaisin laatikon uumeniin.
Kun tuhmat valjaat oli otettu pois, unet maittoivat Jujulle. Ehkä se
herätessään kuvittelee, että kaikki oli vain kaameaa painajaista.

14 kommenttia:

  1. Hauskoja kuvia :) Söpöt kaverukset! Meillä myös juuri harjoiteltiin nuorimmaisen kanssa valjastelua. Sisällä ei tykännyt, mutta kun mentiin ulos ei vauhdilla ollut rajaa :D

    kissaklaani.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Teillä onkin näemmä ollut samat puuhat kuin meillä - tosin huomattavasti paremmin tuloksin! :) Nuppu alkoi heti ronkua omia Vänttisen valjaita, joten täytyy ehkä sellaiset vielä ostaa hömpsäyttää. Ehkä nämäkin karvapallerot unohtaisivat valjaat ulkona, kun olisi niin paljon muuta tutkittavaa...

      Poista
  2. Voi toisia,ihan hämillään:'D Meilläkin koitettua räsyjä opettaa valjaisiin,noh vanhempi ja ehdottomasti viisaampi on jo ymmärtänyt idean mutta nuorukainen ei voi sietääkkään..Ulkona unohtavat kuitenkin valjaiden olemassa olon täysin :P Taas kerran mahtavia kuvia ja ihania kisusia,hih ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ovathan nuo kyllä söpöliinejä, eivätkä mitään sille voi. ;) Täytyy käydä tässä jokin päivä eläinkaupassa hypistelemässä vähän isompia valjaita - vaikka joitain pikkukoirille tarkoitettuja. Ja ehkä viimeistään kesälomalla voisi mummulassa kokeilla vähän oikeaa ulkoiluakin...

      Poista
  3. Meilläkään Coco ei yhtään tykännyt valjaista, peruutteli ne päällä ja potki ja riuhtoi. Vein hänet vain heti ulos ja sieläpä paniikki iski, pikku maukua vain kuului. Kaiken kukkuraksi lapsi lauma innostui Cocosta ja siinä ne sitten piti sitä sylissä vuoronperään ja huusivat ja ottivat yhteiskuvia, voi Coco rassu :'D Sitten kun päästiiin lapsista eroon pitelin pientä sylissä ja kävelin ympäri ämpäri, pienelle taisi tulla hiukan kylmä kun tärisytti. Maahan kun pienen laskin, ei poitsu oikein tajunnut, että minun perässä pitäisi kävellä. Maata ja istua nökötti vain tyhmänä, välillä saattoi hiipiä mahakarvat maata pitkin näkymättömänä lähimpään koloon tai puskaan karkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin - lapset! :-o Olen muistanut miettiä kaikki muut ulkoilun uhkatekijät auton pörähdyksistä vapaana ulkoileviin koiriin, mutta jos lapsilauma osuu paikalle, niin pehmeän pörheä ihq-räggäri on pakko saada syliin. Ihan ymmärrettävää, mutta Juju-parka saisi slaagin. Ehkä mä tosiaan palaan asiaan vasta kesällä, kun mennään maalle. Millaiset valjaat Cocolla muuten on? Ilmeisesti on aika yleistä, etteivät valjaat ole ihan kissojen suosikkivermeitä... :)

      Poista
  4. Cocolla oli Ruffen pentuvaljaat, aika samanlaiset kuin nuo teillä, mutta vain sinisiä hienoja ''timantteja'' tuossa selkäkohdassa, onse vaan niin bling<3 Joo lapset on kyllä vähän einiinihania.. Mutta kylläne aina kysyy saako silittää,sittenkun antaa luvan niin johan on. Coconkin kimpussa oli ensin kaksi lasta, sitten niitä kavereita vaan tuli lisää ja lisää ja lopuksi siinä oli niitä melkein kymmenen... Onneksi Coco ei niin paljoa pelännyt, oli enemmänkin hämmentynyt kun oli niin paljon melua ja sylistä syliin lentämistä. Rufuskin pelkäsi tosi kauan muita ihmisi kun ulkoiltiin. Onneksi se ainakin viime kesänä osasi mennä nätisti ilman paskahalvauksia ja nautti juoksentelusta kesäöinä. <3 Rufuskin pienenä pomppi ja hyppi kun opetin sitä kaulapantaan ja valjaisiin. Kaulapantaa pidetään aina kesällä jos ollaan mökillä, kun päästettiin Rufus ulos ilman hihnaa. Aina kuuli missä Rufus kilistelee kun pannassa oli kello, onneksi ei lähtenyt karkumatkalle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen takuulla maailman neuroottisin kissanomistaja, kun näen valjasulkoilussa niin monta vaaraa. Ja olen alkanut sitäkin miettiä, että mitä jos ulkoa tarttuu jotain bakteereita - kulkeehan siellä paljon muita eläimiä. Eikö sun muuten tarvinnut allekirjoittaa kissoja ostaessa sopimusta, ettei niitä saa päästää koskaan ulkoilemaan irrallaan? Mä nimittäin olen sellaisen ihan kirjallisestikin luvannut - ei sillä, että koskaan muutenkaan päästäisin mussukoitani vapaaksi ulos, sillä molemmat ovat sen verran "hönöjä" (kaikella rakkaudella), etteivät osaisi pitää varaansa. Helläsydämisenä olen myös sitä mieltä, ettei pikkulintuja saisi hätistellä... Mutta sen verran aion kesällä asian eteen tehdä, että Nuppu ja Juju saavat nuuskutella mummulan hiljaista pihaa valjastettuina ja valvotusti. :) Ja Nupulle täytyisi kyllä saada jotkin trendivaljaat, jotta sen ei tarvitisi nolostella kuvia, joita tietenkin otan sitten muistoksi ja blogia varten. :)

      Poista
    2. Kyllä meidänkin piti se allekirjoittaa, mutta meidän mökin piha nyt ei kauhean iso ole, eikä siellä ole autoja eikä muutakaan vaaraa, eikä Rufus päässyt ulos ikinä yksin vain jos mekin oltiin ulkona. Ensimmäiset päivät Rufus oli kiinni pitkässä narussa joka oli kiinni isossa maton kuivaustelineessä. Sitten se aina sokkeloitui ulkopöydän ja tuolien kanssa solmuun.. Siinä narussa Rufus pääsi mökin pihan toisesta päästä toiseen päähän, vähän sillä tuntumalla että tajuaa mikä reviiri on omaa ja minne saa mennä. Kun rufus sai olla ilman narua ja jos Rufus katosi näköpiiristä alettiin huutelemaan ''herkkuja'' ja heilutettiin herkkupussia niin Rufus oli jo heti takaisin kerjäämässä makupaloja. Eise minnekkään lähtenyt, tutkiskeli aikalailla mökin reunoja muttei koskaan lähtenyt metsään eikä mökkitielle. :) Ei me Ruffea oltais päästetty vapaaks ikinä sillain ettei se olisi valvonnan alla tai jos meidän möksällä jotain vaaraa olisi. ''Vapaana'' se kököttää aina junassakin, vihaa kantokoppaa sen verta paljon. :)

      Junassa
      http://oi59.tinypic.com/o5xd0m.jpg
      http://oi61.tinypic.com/2r6mqs1.jpg

      möksällä ekaa kertaa hihnassa ihmetellen
      http://oi57.tinypic.com/211jv4i.jpg

      Poista
    3. Onpa junaileva Rufus söpö! <3 Noin matka tarttuu varmasti mukavammin kuin kantokopassa. Täytyy ehkä joskus kokeilla Nupunkin kanssa. Saattaisi tosin käydä niin, ettei se malttaisi käydä makuulleen vai haluaisiko tutkia koko junan. Testaamallahan se selviää, ja flexi olisi varmasti hyvä hankinta. Ujolle Juju-poitsulle kuljetusboksi tuo varmasti tarvittavaa turvaa, mutta voihan siltäkin kysyä asiasta. :) Mökkikuvakin on Ruffesta ihana - hyvä juttu, että se seikkailee kuitenkin valvotusti. Olisi ihan kamalaa, jos jotain sattuisi.

      Poista
  5. No ensimmäistä kertaa kun otettiin Rufus meidän pitkälle laiturille mukaan, lähtise kävelemään rantaan, muttei tajunnut , että laiturin vieressä on vettä (vesi oli niin korkealla että se oli laiturin kanssa samassa tasossa) ja plumpsahti raukka järveen.. Onneksi oli mies joka hyppäsi perään ja pelasti pienen <3 Hyvin Rufus osasi uida, mutta vähemmästäkin alkoi pelottaa jos vaikka kunto loppuisi kesken matkan rantaan... Voi raukka, naurattihan se jälkeenpäin kun Rufus yritti matkia jeesusta ja kävellä vetten päällä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuuh, mä saan täällä sydärin pelkästä ajatuksesta! :-o Onneksi olitte valmiusasemissa, muuten olisi Ruffe ollut mennyttä räggäriä! Eipä noista ragdolleista oikein tiedä, mitä ne päättävät kokeilla, kun ovat niin uteliaita ja luottavaisia. Nuppu ainakin mätsää rotukuvauksen siihen kohtaan, jossa ragdollien sanotaan rakastavan koko maailmaa ja luulevan, että koko maailma rakastaa niitä... Nuppu pitäköön tuon ajatuksen, ja mä teen parhaani sitä suojellakseni. <3 Välillä tulee tietysti sellainen olo, että eväänkö niiltä kokemuksia ylihuolehtimisella, mutta toisaalta ne eivät nyt tiedä ulkomaailmasta mitään eivätkä osaa sitä kaivata. Ja vastineeksi kanaemoudesta kehittelen sitten kaikenlaista sisäaktiviteettia, jotta tekeminen ei pääsisi loppumaan.

      Poista
  6. Meidän kisut aloittivat myöskin ulkoilunsa valjaissa. Eihän ne siitä kovasti tykänneet, ja luulen, että nyt ei varmasti saisi edes laitettua niille valjaita... Luulen niiden juoksevan karkuun ne vain nähdessäänkin! Hyvä, että teillä sujuu valjastelu noin hyvin, tulkaa kesällä tänne meillepäin ulkoilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiveissa olisi, että päästäisiin kesälomalla sinne kissoinemme kaikkinemme. :) Jospa valjaista löytyisi ratkaisu mukavampaan matkustamiseen. Vähän kyllä epäilen, malttaisiko kumpikaan näistä höpönassuista istua kiltisti sylissä ja katsella ohi kiitäviä maisemia... :) Mutta jatkamme treenejä. Terveisiä!!

      Poista