Kuohkeat koivet

Nuppu on tunnetusti puffahtava kissa. Pörröinen hahtuvaisuus on sille hyvin luontaista, mutta eipä turkki täysin itsestään pöffähdä, vaan se vaatii muutamia huoltotoimenpiteitä. Hellin tai ainakin hassuin niistä on mielestämme kalkkunankoipien karstaus, jonka toistuvuudesta Nuppu pitää itse huolen.

”Takut veks vaan, iskä!”

Joka ilta hammasharjauksen jälkeen Nuppu sanoo ”Mih!” ja lähtee kipittämään villahousut viuhuen olkkarin puolelle. Se hyppää kahdella sujuvalla loikalla pöydälle ja kellahtaa totaalisen nurin niskoin. Silloin jonkun (mieluiten isikissin) on kiiruhdettava salonkiin marsuharja kourassaan ja harjattava Nuppu joka puolelta. Kissaneitosta voi pyöritellä vapaasti pöydällä, jotta kainalot, kyljet ja masu saadaan siloisiksi. Tärkeintä on kuitenkin hoidella niin sanotut kalkkunankoivet. Nuppu venyttää takakatassunsa pystyyn ja odottaa, että sitä tuetaan kädellä samalla, kun villahousut ja hännänalunen harjataan huolellisesti. Sama toistetaan toisen kalkkunankoiven kohdalla tyytyväisen kehräyksen saattelemana. Sitten Nuppu onkin valmis yöpuulle tai vaikkapa Miss Ragdoll World -kuvauksiin.

”Nuppu ompi kaikkein kaunein, Nuppu ompi pöfföisin...”

Söpöjen kohtauspaikka

Vaikka Juju oli pienenä poikana melkoinen arkajalka ulkoilun suhteen, siitä on tullut nykyisin suuri seikkailija. Se käy puutarhassa melkein päivittäin, eikä edes aamukasteinen pihanurmikko vähennä sen reippailuriemua. Juju vaanii mielellään ötököitä ja ihastelee korrektin välimatkan päästä pikkutipusia häntä vienosti heilahdellen. Tipuset taas piippailevat Jujulle varoitusääniä, jotka olemme tulkinneet esim. tällaisiksi: ”Moi, komea Juju-herra! Ethän mee lähemmäs katua, kun siellä kulkee pyöriä, mopoja ja autoja!”

Noudatamme tietenkin lintujen fiksuja vinkkejä ja pysyttelemme aina omalla pihalla. Juju viihtyy emon, lintujen ja ötököiden kanssa, mutta välillä on tullut sellainen olo kuin se odottaisi muutakin seuraa.

Ehkä se haluaisi käydä lintujen kanssa pesulla ja auttaa niitä
sukimaan siivet siisteiksi ja höyhenet pöyheiksi?

Mutta ei, tänään minulle selvisi, ketä ja mitä Juitsi on oikeasti odottanut. Ja olisihan se pitänyt arvata. Se on sopinut treffit raikkaan vesidrinksun äärellä tämän punaturkkisen kaverin kanssa:

Kaksi samanlaista marakattia viettäisi takuulla yhdessä unohtumattomat allasbileet!

Minihupsutus alkakoon!

”Kukkuu! Muistatteko, keitä me ollaan?”

Arvatkaas, ketkä tassuttelivat takaisin Blogistaniaan? Niinpä niin, Nuppu, Juitsi ja eräs laiskanpötkyläinen kissiemo, joka on monesti kattien hupsutuksille nauraessaan miettinyt, miten loistavaa blogisisältöä ne jälleen kerran tarjoilivat. Vaan enpä ole avannut läppäriä saati sitten Bloggeria ikuisuuksiin, sillä postausten julkaisu vaatii meiltä aina olympiatasoisen matsin kuvien ja fonttien kanssa. Julkaisutahdin nuukahdettua juttua myös tuli helposti ihan liikaa, ja koneella vietetyt tunnit olivat tietenkin aina pois itse Hupsuilta. Lopputuloksena blogi siis hiljeni, vaikka hupsuttelu, hurvittelu ja hurinointi on pysynyt onneksi täysin ennallaan.

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettiä, että voisihan bloggaamista kokeilla paljon kevyemmin. Pieninä minihupsutuksina, jollaisilla tämä blogi alkoi vuonna 2013. En uskalla luvata, kuinka usein palaamme eetteriin, mutta katsotaan, saanko madallettua kynnystä, jotta piipahtaisin tänne useammin kertomaan Hupsujen söpöilyistä ja höpöilyistä!

"Kuvatekstit oli niin kivoja, mutta ehkä me vähän

karsitaan niistä ihan vain teknisistä syistä...”